Äänestäjän vapaus arvioida ja valita on pitkälti uskonvaraista arvaamista.
Teksti:
Ari Korvola

TUTTAVANI USKOI Talvivaaran nousuun vielä pari vuotta sitten. Niinpä hän osallistui yhtiön osakeantiin, josta perinteiset sijoitusoppaat varoittavat: Ei pitäisi heittää hyvää rahaa huonon perään. Konkurssissa sijoitus sitten haihtui taivaan tuuliin – tai pitäisikö sanoa valumavesinä sakka-altaaseen.

”Avoin, oikeudenmukainen ja rohkea Suomi” oli Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman nimi. Sen loppunäytöksen esitti Alexander Stubbin johtama ”toteuttajahallitus”. Senkin operaation sakka on nyt osakkeenomistajien, siis äänestäjien, altaassa.

Talvivaarassa konkurssihallinto olisi voinut antaa vanhan johdon jatkaa sinänsä loogisella periaatteella, että sotkun paras siivooja on sen aiheuttaja. Yhtiö päätti kuitenkin toisin: valumavesiä pähkäilee nyt uusi joukkue.

Äänestäjällä on sama ongelma. Olisiko uusi tiimi valtion velka-altaan purkuputken vetäjänä osaavin.

Äänestäjän on lisäksi otettava kantaa valtiontalouden korjaussarjavaihtoehtoihin. Ääripäissä on sopeutusta eli suomeksi leikkauslinjaa ja toisessa lisävelkaa eli elvytystä.

Näiden välissä kuplii erilaista sekoitusta molemmista, jonkinlaista talouspoliittista homeopatiaa. Sopeuttajat kauppaavat leikkausten ja veronalennusten synnyttävän ”dynaamisia vaikutuksia”. Elvyttäjät taas sanovat lisävelan avulla saatavan kansantalouteen ”käynnistysryyppy”. Näiden välimudossa pidetään jalka yhtäaikaa sekä jarrulla että kaasulla.

Äänestäjän vapaus arvioida ja valita onkin pitkälti uskonvaraista arvaamista.

Kreikassa valtion konkurssipesä sai uudet hoitajat, mutta velkaa ei sielläkään onnistuttu äänestämään pois. Nyt euroalue pähkäilee, pitäisikö maan velat laittaa kylmästi maksuun vai antaa vielä yksi käynnistysryyppy.

Vaajakosken naapurini, vientiin tuotteita valmistavan firman mies, kiteytti tilanteen selkeästi: ”Ei meitä auta yhtään, vaikka kuinka pesisimme toistemme paitoja. Vienti ratkaisee.”

Kansainvälisiin taloussuhdanteisiin tai järkevien vientituotteiden kehittelyyn 2 000 vaaliehdokkaalla on kuitenkin vähäiset vaikutusmahdollisuudet.

Toisin kuin väittävät.

X