Kuka toi stand up -komiikan Suomeen – Esa Pakarinen, Markku Toikka vai Stan Saanila?

Stand-up tuli komiikanlajina Suomessa muotiin 1990-luvun alussa. Mutta kuka ihme sitä esitti täällä ensimmäisen kerran?

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Oliko Stan Saanilan esitys marraskuussa 1991 ensimmäinen laatuaan?

Stand-up tuli komiikanlajina Suomessa muotiin 1990-luvun alussa. Mutta kuka ihme sitä esitti täällä ensimmäisen kerran?
Teksti: Jyrki Liikka

Jos tarkkoja ollaan, nykyinen stand up -buumi on oikeastaan jo suomalaisen lavanaurattamisen kolmas aalto.

Toista aaltoa edustivat revyyteatterit Iloinen Teatteri ja Punainen Mylly, jotka toimivat 1940-luvulta 1960-luvun puoliväliin asti.

Tällöin ei vielä puhuttu stand upista, mutta niissä nähdyt harjoitellut ja käsikirjoitetut puhe-esitykset olivat pitkälti stand upin kaltaisia.

Jalo tarkoitus näillä teattereilla oli levittää ”ilon elintilaa” ja panna suomalaiset nauramaan itselleen.

Höpötystä oli ennenkin

Mutta ensimmäinen aalto on vielä kauempaa perua.

Heti sotienjälkeisen ajan Kipparikvartetin konserttien hilpeät, pitkäksi venähtäneet välijuonnot sekä Eemelin, Esa Pakarisen ja Reino Helismaan humoristiset jutustelut seurojentalojen lavoilla ovat vuorovaikutteisen puhekomiikan juhlaa.

Ja olihan monipuolinen näyttelijä Aku Korhonen esiintynyt roolihahmonaan Lapatossuna, ammattihöpöttäjänä jo ammoisella 1930-luvulla

Meillä ei vain pitkään aikaan puhuttu hienostellen estradiviihteestä vaan kotoisasti iltamista.

Ei liene yllätys, että sotien jälkeen myös verokarhulla on ollut oma roolinsa huumorin historiassa. Jos tanssien alussa oli puolitoista tuntia ohjelmaa, tapahtuman järjestäjä selvisi alemmalla huviverolla.

Runonlausunnan tai juhlapuheiden sijaan yleisöä oli helpompi houkuttaa vitsiniekoilla.

Kun huvivero poistettiin 1981, ei muuhun ohjelmaan – suunpieksentään tai hupailuihin – ollut enää tarvetta. Ruikonperän multakurkun Jaakko Tepon kaltaiset harjakaisesiintyjät ja kupletistit jatkoivat vielä jonkin aikaa.

Esa Pakarinen

Meiltähän tämä käy! Humoristi Esa Pakarisen 1950-luvun iltamaviihdehöpöttely oli hyvin lähellä nykyistä stand upia. SKOY

Hämeestä bisnekseksi

Kun kaapelitelevisio alkoi näkyä Suomessa 80-luvulla, saimme hennon kosketuksen myös amerikkalaisiin stand up -esittäjiin, vaikkapa Andy Kaufmaniin, Steve Martiniin, Robin Williamsiin ja Eddie Murphyyn.

Jo vuonna -85 Tampereen yliopiston näyttelijätyön laitoksella oli estradiesiintymisen kurssi, jossa pyrittiin stand up -tyyppiseen ilmaisuun.

Mutta vasta 90-luvulla tyylilajista tuli muotia, ja monet näyttämötaiteen ammattilaiset alkoivat toisistaan tietämättä rakentaa esityksistään stand up -tyylisiä.

Hämeenlinnalainen nuori teatterivaikuttaja Riku Suokas perusti Suomen ensimmäisen stand up -klubin, Act!Onen vuonna -96.

Suokas monisti menestyskonseptiaan myöhemmin Helsingissäkin – mutta silloin alalla oli jo laumoittain innokkaita kokeilijoita ja aloittelijoita.

Toikkarointia alussa?

Se tiedetään, että aikoinaan Lapinlahden Linnut -huumoriryhmästä tutuksi tullut Markku Toikka käytti termiä jo -91. Hän voi hyvin olla ensimmäinen suomen kielellä stand uppia esittänyt ammattilainen.

Entäs naiset?

Näyttelijä ja koomikko Heli Sutela arvelee, että Anitta Ahonen olisi ollut ensimmäisten kokeilijoiden joukossa. Ainakin Ahonen oli alalla jo ennen Sutelaa.

”Itse tein kaksi keikkaa 1990-luvun puolivälissä. Ensimmäinen oli loistava vahinko-onnistuminen ja toisesta ei puhuta. Sitten oli viiden vuoden tauko, ja pääsin suoraan Helsingin Kaupunginteatterin Act!Oneen, koska Riku Suokas oli nähnyt sen ekan”, Sutela kertoo.

Stand up -koomikko Anitta Ahonen

Anitta Ahonen on suomalaisten stand up -naisten alkuajan sankareita. Heli Hirvelä / Otavamedia

Sutela muistuttaa, että myös Krisse Salminen aloitti Act!Onessa jo muutamaa kuukautta ennen häntä.

Pitkän uran lavaviihdyttäjänä tehnyt Iso A eli Anitta Ahonen ei tunnustaudu heti alan ensimmäiseksi naiseksi. Hän kertoo, että ilmiö oli tukevasti nousussa jo silloin, kun hän hakeutui estradeille.

”Olin kuunteluoppilaana 1992 Teatterikorkeakoulun stand up -kurssilla ja varsinaisesti kurssilla osallistujana 1993”, sanoo Ahonen.

Hänellä on näkemys alan pioneereista.

”Suomenruotsalaisista alussa esiintyivät Stan Saanila ja André Wickström Teatteri Viiruksessa”, Ahonen muistelee.

Först på svenska?

Nyt alkaa polttaa. André Wickström aloitti stand upinsa ruotsiksi vuonna 1995 (suomeksi 1999), ja hänellä ovat nämä alan alkuhämärän ajat tarkasti muistissaan.

”Stan Saanila toi tänne sen stand upin, missä esiinnytään omalla nimellä”, hän kertoo.
Wickström sanoo olevansa varma asiastaan: modernin suomalaisen stand upin syntymäpäivä on 5.11.1991.

Tuolloin Saanila esitti Vanhalla ylioppilastalolla lyhyen shown, jossa käsiteltiin muun muassa kynsien pureskelua.

Oletettavaa on, että kukaan paikallaolevasta yleisöstä ei tajunnut olleensa mukana todistamassa jotain suurta.

Tarina kertoo, että Saanila oli kiinnostunut stand upista jo 12-vuotiaana ostettuaan kirpputorilta Robin Williamsin vinyylilevyn Reality – What a Concept.

Mutta ihan varmaa tämäkään ei ole, sillä Wickströmin ihailevasti sormella osoittama uranuurtaja ei tunnusta stand up -isyyttään.

Stan Saanila ei jostain syystä suostu vastaamaan Seuran kysyjille aiheesta yhtään mitään.

Lähteet: Markku Toikka & Maritta Vento: Ala naurattaa, Andre Wickström: Das Humoristische Manifest

Naurua yhdelle ihmiselle

Ravintola- ja baarikomiikasta tuli Suomessa parissakymmenessä vuodessa massaviihdettä.

Stand up on komiikanlaji, joka yksinkertaisimmillaan perustuu pelkkään supliikkinaisen tai -miehen yksinpuheluun esityslavalla.

Toisin kuin televisiokomiikassa, stand upissa ei yleensä toisteta hassunhauskoja hokemia tai väännellä naamaa hassut vaatteet yllä.

Aiheet ovat yleensä tarkoituksellisen arkisia: korostetun tavallisen ihmisen oloinen koomikko repii hauskuutta oman elämänsä väärinymmärryksistä ja päivittäisistä ihmettelynaiheista.
Toiset kertovat itselleen sattuneista noloista tilanteista ja jakavat myötähäpeän tunnettaan.

Joissain stand upin alalajeissa esiintyjä pilkkaa itsensä lisäksi myös yleisöä parhaan kykynsä mukaan.

Meillä tämä on jäänyt hieman harvinaisemmaksi, koska suomalaisyleisö ei siedä itseensä kohdistuvaa piikittelyä kovin hyvin.

Alun perin esityspaikat olivat Suomessakin pieniä klubeja ja teatteriravintoloita.

2010-luvulla stand upin yleisösuosio kasvoi nopeasti, ja suosituimmat Ismo Leikolan ja Sami Hedbergin kaltaiset tähdet ovat tehneet touhusta itselleen hyvin menestynyttä liiketoimintaa ihan stadionkeikkoihin asti.

Tilanne on toisinto jälleenrakennusajan Suomesta: vielä 1960-luvun alkuun ja television yleistymiseen asti monet moottoriturpahahmot kuten Esa Pakarinen, Masa Niemi, Eemeli ja Leo Jokela vetivät kiertueillaan pikkukaupunkien näyttämöitä täpötäyteen.

Petri Korhonen

X