Kun Rautjärven kirkko oli palanut, kirkkoherra otti äkkilähdön Kanarialle – ”Pahuus jäi mietityttämään”

Rautjärven kirkko näkyi seurakunnan entisen kirkkoherran Kari Luumin keittiön ikkunasta. Kun kirkko oli joulupäivänä palanut maan tasalle, Luumi huomasi pian tarvitsevansa asiaan etäisyyttä.

”Kun aamu aamun perään nouset ja käyt aamukahville, tuo tuhkakasa on silmien edessä. Tuntui, että tämä päivä on yhtä surkea kuin edellinenkin. Silloin me päätettiin vaimon kanssa, että kyllä tästä näköalasta on hetkeksi päästävä irti”, Kari Luumi kertoo.

Hän meni vaimonsa kanssa matkatoimistoon ja varasi äkkilähdön Kanarialle, jonne pariskunta matkusti vain kolme viikkoa tulipalon jälkeen. Viikko Gran Canarian auringossa antoi puhtia kohdata taas kotikylän uusi arki, jossa tullaan vielä pitkään tekemään surutyötä tuhopolton vuoksi.

”Me luettiin ja levättiin ja käytiin kaupungilla kävelemässä, ei ollut mitään projektia. Se voimaannutti, ja oli taas vähän helpompi kohdata näitä arkipäivän asioita.”

Rautjärven kirkko oli jo pikkupoikana rakas paikka

Rautjärven kirkko oli niin Kari Luumin kuin muiden kyläläisten rakkaiden muistojen näyttämö. Luumin talo on kirjaimellisesti hänen synnyinkotinsa, eli hän on viettänyt suurimman osan elämästään kirkon naapurina. Varhaisimmat muistot kirkosta liittyvät isovanhempiin, jotka ottivat viisivuotiaan mukaan jumalanpalvelukseen.

”Jumalanpalvelukset kestivät silloin kauan, saarna kesti vähintään sen tunnin. Pikkupoikaa tietysti väsytti siellä, ja ukki tai mummi sanoi, että pistä pää tuohon minun polvelle ja käy pitkälleen siihen penkkiin. Niin minä sitten otin päiväunet. Ja muistan, kun mentiin jouluaamuna kirkkoon ja mulla oli uudet karheat lapaset, jotka pistelivät. Niitä katselin siellä penkissä”, Luumi muistelee.

Uskovaisessa kodissa kasvanut Luumi opiskeli papiksi isoveljen vanavedessä ja päätyi kirkkoherraksi Rautjärvelle. Kotipaikka on kokenut kovia: sota haukkasi Rautjärvestä puolet itärajan taakse, ja myöhemmin maaltamuutto rokotti rajusti syrjäistä ja maatalousvaltaista kuntaa.

Kari Luumi jäi eläkkeelle kymmenen vuotta sitten, mutta hän on yhä välillä pitänyt jumalanpalveluksiakin kotikirkossaan. Nyt ne on siirretty samassa pihapiirissa sijaitsevaan Pitäjäntupaan.

Etelä-Karjalan Liitto esitti pian tuhopolton jälkeen toiveen, että palaneen kirkon tilalle rakennettaisiin kappeli. Se ilahdutti Luumia, samoin kuin kirkkovaltuustosta kantautuneet puheet, joiden henki on se, että jotakin palaneen kirkon tilalle vielä nousee.

”Se olisi meille sureville iso juttu, että saisi katsella uutta rakennusta, ja että tuhkasta nousee uutta. Se olisi tärkeää henkisesti ja hengellisesti.”

Lue myös: Rautjärven kirkko paloi, kirkkoherra on toiveikas uuden rakennuksen suhteen – ”Olisi tärkeää, että on paikka, missä siunata vainajat”

Kun kirkko paloi, entinen kirkkoherra sai 60 puhelinsoittoa

Kari Luumi oli itsekin jouluaamun palveluksessa, kun Rautjärven kirkko sytytettiin tuleen. Hän on saanut kerrata tapahtumia jo lukemattomia kertoja, sekä medialle että tietoa ja tukea janoaville seurakuntalaisille.

”Lähes päivittäin sitä muistoa on joutunut verestelemään.”

Luumi poistui vaimonsa ja muiden sukulaistensa kanssa kirkosta saarnaa pitäneen papin ohjeiden mukaisesti sivuovesta ja näki heti ulos päästyään, miten lieskat löivät kirkontornissa jo korkealle. Pienen hetken Luumin seurue ehti pelätä vaimon tyttären ja tyttärentyttären puolesta. He olivat toimineet palveluksessa avustajina ja nousseet siksi kirkon urkuparvelle. Kaksikko oli mennyt ulos toisesta sivuovesta – siitä ovesta, jota tuhopolttaja oli yrittänyt sitoa narulla kiinni.

Jo pelkästään kirkon tahallinen polttaminen tuntuu pahalta, mutta tekijän yritystä teljetä ihmisiä sisälle on vielä vaikeampi ymmärtää ja käsitellä.

”Mitä tämä polttaja on ajatellut? Miksi meidän olisi pitänyt palaa myös sinne kirkkoon? Mitä hänellä on meitä vastaan ollut?” Luumi pohtii.

Etenkin heti tulipalon jälkeisinä päivinä mielessä pyörivät kysymykset eivät tahtoneet jättää entistä kirkkoherraa rauhaan.

”Ensimmäisen yön aikana uni ollut oikein syvää vaan sitä mietti sitä tilannetta, ja seuraavana päivänä, että hyvänen aika, tässä ei ollut kyse ainoastaan siitä, että oli jotakin kirkkoa vastaan, vaan että meidät meinattiin polttaa sen mukana. Se pahuus jäi mietityttämään.”

Luumi laskee saaneensa joulu- ja tapaninpäivänä kuutisenkymmentä puhelinsoittoa ja kymmeniä viestejä. Lisäksi hän vastaili niin paikallisen kuin valtakunnan median kysymyksiin. Tapahtuneen kertaaminen on ollut osa surutyötä.

”Papin työn kokemuksen pohjalta tiedän, että jos ihmiseltä kuolee läheinen, niin parasta auttavaa surutyötä on se, että asian saa kertoa uudelleen ja uudelleen toisille ihmisille. Se helpottaa alkuvaiheessa”, Luumi toteaa.

Lue myös: Rautjärven kirkko paloi tuhotyönä – Oliko tämä vanha kauna epäillyn sytyttäjän motiivina?

Rautjärven kirkko sytytettiin tuleen jouluaamuna. Tekijä oli yrittänyt estää ihmisten poistumista palavasta rakennuksesta. © Emmi Korhonen/ Lehtikuva