Kun Seinen jäällä oli markkinat, revontulet olivat kadonneet – Auringon aktiivisuus kasvussa viime vuoden aallonpohjan jälkeen

Jaa artikkeliTilaa Seura
Revontulet
Milla Vahtila kuvasi revontulet Kilpisjärvellä 14. syyskuuta. Hän yöpyi miehensä Markun ja kahden koiransa kanssa kleinbussissa Mallatunturin läheisellä parkkipaikalla. Toinen koirista herätti yöllä kahden aikaan, ja Vahtila ehti kuvata revontulet juuri ennen taivaan pilvistymistä. © Milla Vahtila
Tänä viikonloppuna on kohtalainen mahdollisuus nähdä revontulia. Etelä-Suomessa revontulet ovat niin harvinaista herkkua, että jokainen mahdollisuus kannattaa käyttää hyväksi.

Revontulet saattavat näkyä yötaivaalla tulevana viikonloppuna – siihen on ainakin kohtalainen mahdollisuus. Ilmatieteen laitoksen ennusteen mukaan häiriöt avaruussäässä ovat pahimmillaan lauantaina.

Toisin sanoen silloin revontulten näkyminen voi olla parhaimmillaan, jos vain sää on selkeä. Yläilmoihin kannattaa tähytä erityisesti puoli kahdentoista aikoihin, jolloin Maan magneettikentän häiriöt ovat suurimmillaan.

Kuluva vuosi ei ole revontulten kannalta kuitenkaan kovin kummoinen, sillä Auringon aktiivisuus on vasta kasvamassa viime vuoden aallonpohjasta.

Tämä vuosi on Auringolla edellistä pilkullisempi

Revontulet syntyvät sähköisistä hiukkasista, jotka ovat peräisin Auringosta. Hiukkasia purkautuu avaruuteen, kun kaasua jää jumiin Auringon pinnalle voimakkaan magneettikentän vuoksi. Jäähtyvä kaasu näkyy Auringossa tummana läikkänä, pilkkuna.

Auringon aktiivisuus vaihtelee noin yhdentoista vuoden sykleissä. Seuraava aktiivisuuden huippu ajoittuu noin vuoteen 2025. Edellinen aktiivisuusmaksimi oli 2014, jolloin Auringolla oli koko vuonna vain yksi pilkuton päivä.

Sodankylän geofysiikan observatorion apulaisjohtaja Jyrki Manninen kertoo, että vuonna 2019 oli peräti 281 päivää, jolloin Auringossa ei havaittu lainkaan pilkkuja. Tänäkin vuonna pilkuttomia päiviä on ollut jo 189, mutta vuodesta tulee todennäköisesti edellistä pilkullisempi.

Revontulten näkymisessä on Mannisen mukaan selvää vaihtelua auringonpilkkujen määrän mukaan, mutta ei siitä mitään kattavaa tilastoa ole. On kuitenkin havaittu, että eniten revontulia näkyy pari vuotta Auringon aktiivisuusmaksimin jälkeen.

Nyrkkisääntö on, että Lapissa revontulia näkyy keskimäärin joka toisena pilvettömänä yönä.

Tarkemmin sanottuna 50 prosentin raja revontulten näkymisessä kulkee juuri Sodankylän korkeudella. Sataan prosenttiin päästään Pohjois-Norjassa, jossa revontulia on periaatteessa mahdollista nähdä aina, kun vain on pimeää ja selkeää. Sadan prosentin vyöhyke ulottuu Huippuvuorten korkeudelle.

Toki revontulet ja niiden näkeminen ovat kaksi eri asiaa. Paitsi että taivas voi olla Pohjois-Norjassakin pilvessä, revontulet voivat olla niin heikot, ettei niitä voi erottaa paljaalla silmällä. Ja revontulia on yhtä lailla kesällä kuin talvella – me emme vain näe niitä.

Lapissa pitäisi viettää viikko, jos haluaa takuuvarmasti nähdä revontulet

Revontulten esiintyvyys laskee tasaisesti pohjoisesta etelään päin tultaessa. Kun Kilpisjärvellä voi nähdä revontulia kolmena yönä neljästä, Oulussa taivas leimuaa joka kolmas tai neljäs yö.

Tampereen korkeuksilla revontulia näkyy noin joka kymmenes yö, laskettuna siis niistä öistä, jolloin taivas on selkeä. Helsingissä tietysti vieläkin harvemmin.

Aivan eteläisimmässä Suomessa revontulibongaus vaatii siis sitkeyttä. Mutta Lapin reissullekin pitäisi varata enemmän aikaa kuin vain pari päivää, jos sinne lähtee nimenomaan revontulten kuvat silmissään.

”Meillähän on semmoinen sää, että on pakkasta ja selkeää kolme päivää putkeen ja sitten pilvistä kolme päivää. Eli täällä pitäisi olla viikko”, Jyrki Manninen sanoo.

Pelkkä pistäytyminen ei siis riitä – ellei ole varaa pistäytyä lentokoneella pilvien yläpuolella. Kaupallisia revontulilentoja on tehty Suomessa jo ainakin neljä vuotta.

Kun revontulet loimusivat ympäri maailmaa, tutkija oli Englannin vesisateessa

Ensimmäisen kerran auringonpilkkuja kävi laskemaan kaukoputkellaan Galileo Galilei 1600-luvulla. Sen jälkeen niitä ei havaittu lainkaan 1600-luvun loppupuoliskolla.

”Silloin maapallon säätila oli muutenkin jotenkin sekaisin, esimerkiksi Pariisissa Seine-joen jäällä pidettiin markkinat kesäkuussa”, Jyrki Manninen kertoo.

Revontulet katosivat aikalaishavaintojen mukaan tuolloin myös varsinaisilta, sadan prosentin revontulivyöhykkeiltä.

Toinen ääripää on magneettimyrsky, jonka aiheuttaa Auringossa tapahtuva voimakas purkaus. Se voi vahingoittaa esimerkiksi sähköjärjestelmiä ja satelliitteja.

Viime vuosikymmenien voimakkain magneettimyrsky sattui vuonna 2003. Revontulia nähtiin ympäri maailmaa, Meksikoa ja Etelä-Afrikkaa myöten.

Mutta niitä ei nähnyt apulaisjohtaja Manninen.

”Minä oli silloin Cambridgessä. Siellä satoi vettä.”

Lue myös: Haluatko ihastella revontulia? Poimi vinkit ja linkit – Taivaan valkeita voit bongata läpi vuoden!

X