”Kunpa kaikilla olisi lämminhenkinen porukka, johon palata – kuten Metsolat-sarjan tähdillä vielä vuosien päästäkin”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Päätoimittaja Erkki Meriluoto.
© Niclas Mäkelä / Otavamedia
"Radiojuontajan tuttu ääni voi olla monelle yksinäiselle jopa henkireikä – ainoa väylä kuulua johonkin porukkaan", kirjoittaa päätoimittaja Erkki Meriluoto.

Kuuluminen erilaisiin porukoihin, siinäpä elämän mielenkiintoinen suola. Tutustuminen muihin alkaa hiljalleen päiväkodissa ja alakoulussa. Teini-iässä kaveriporukat alkavat olla jo tiiviitä koulun tai harrastusten kautta.

Jos käy armeijan, pääsee tutustumaan ihmisiin, joita ei ikinä muuten tapaisi – aakkosjärjestys ratkaisee, kenen vieressä nukut jopa kuukausien ajan.

Opiskeluaikana porukoita osataan nivoa yhteen jo erilaisin tempauksin. Se voi koitua joillekin myös erottavaksi tekijäksi, jos opiskelijarientoihin osallistuminen ei tunnukaan itsestä luontevalta. Lopulta tullaan työelämään, jossa toimeen on oikeastaan pakko tulla kaikkien kanssa, vaikka ihmisten aaltopituudet olisivatkin kovin erilaisia.

Joskus jokin edellä mainituista porukoista tuntuu niin kotoisalta, että näiden ihmisten kanssa huomaat olevasi tekemisissä vielä vuosienkin päästä, vaikka mikään ympäristö ei siihen enää velvoittaisikaan.

Tai sitten taukoa voi tulla useita vuosia, mutta aina kohdatessa juttu jatkuu luontevasti siitä mihin viimeksi jäätiin. Sellaista toveruutta voi kutsua jo ihan aidoksi ystävyydeksi.

Kohtasin hyvän esimerkin tällaisesta lämminhenkisestä porukasta viime viikolla. Osa 1990-luvulla Metsolat-sarjaa työkseen tehneistä näyttelijöistä tapasi toisensa ohjaaja Carl Mestertonin syntymäpäivillä. Jutut ja vitsailut menestyssarjan tekemisen kulisseista tuntuivat luistavan kuin 25 vuotta aiemmin.

Itsehän en sitä kuitenkaan varmaksi voi tietää, sillä seurasin sarjaa vain television välityksellä. Koska olen katsonut sarjan uusintana monta kertaa myöhemminkin, tuntuivat näyttelijöiden kohtaamiset itsestäni jopa hämmentävän tuttavallisilta.

Tässä päteekin jännittävä huomio: monet television ja radion esiintyjät ovat ihmisille kuin kavereita. Eeva Metsolaa sarjassa esittänyt Katriina Honkanen kertoi, että hän sai palautetta kaikkein eniten radiojuontajana työskennellessään.

”Se oli ihanaa aikaa”, muistelevat Metsoloissa näytelleet Algot Böstman (Nils Eklund), Anna-Leena Härkönen (Liisa Metsola), Svante Martin (Risto Metsola), Mikael Andersson (Stig Eklund), Katriina Honkanen (Eeva Metsola) ja Juha Hyppönen (Kari Kaukovaara) ohjaaja Carl Mestertonin ympärillä.

”Se oli ihanaa aikaa”, muistelevat Metsoloissa näytelleet Algot Böstman (Nils Eklund), Anna-Leena Härkönen (Liisa Metsola), Svante Martin (Risto Metsola), Mikael Andersson (Stig Eklund), Katriina Honkanen (Eeva Metsola) ja Juha Hyppönen (Kari Kaukovaara) ohjaaja Carl Mestertonin ympärillä. © Erkki Meriluoto / Otavamedia

Tv-sarjat, radio-ohjelmat ja ehkäpä nämä lehdetkin tarjoavat lopulta hyvin henkilökohtaisia elämyksiä. Radiojuontajan tuttu ääni voi olla monelle yksinäiselle jopa henkireikä – ainoa väylä kuulua johonkin porukkaan.

Pidetäänpä siis toisistamme huolta ja luodaan uusia porukoita myös oikean elämän kohtaamisten kautta.

Lue myös: ”Ajatus, että kaikki vanhat ihmiset haluavat asua kotona niin pitkään kuin mahdollista, on viety liian pitkälle” – Tutkijatohtori Elisa Tiilikainen tuntee yksinäisyyden monet kasvot

X