Kuohuttava tarina leviää nopeasti yhdellä klikkauksella – Usein se kirjoitetaan tunnemyrskyn vallassa ja vain oman näkemyksen mukaan

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Teksti: Erkki Meriluoto

Jyväskyläläinen rakennusmies joutui syyskuussa erittäin kiusallisen huomion kohteeksi. Hän ajoi pakettiautollaan hitaasti ­päiväkodin ohi, koska etsi sopivaa paikkaa tulevaa lumiesteiden asennusprojektia varten.

Lähistöllä ollut perheenäiti oli kiinnittänyt autoon huomiota ja julkaissut Facebookissa sen tuntomerkit sekä varoituksen potentiaalisesta lapsien kyttääjästä. Tapauksesta uutisoineen Keskisuomalaisen mukaan varoitus levisi kulovalkean tavoin ja muutti matkalla myös muotoaan.

Netin salapoliisit selvittivät rekisteritunnuksen. Pian rakennusmies kuulikin jo pedofiilivihjailua. Myöhemmin varoituksen kirjoittanut nainen oikaisi tekstiään. Vahinko oli kuitenkin ehtinyt jo tapahtua ja leimakirves heilahtaa. Myös nainen joutui lopulta someraivon kohteeksi.

Samaan tapaan sosiaalisessa mediassa leviää kirjoituksia myös hoitoalan ammattilaisista. Jostakin syystä kiukustunut potilas voi leimata ammatinharjoittajan ilman, että tällä on mitään mahdollisuutta puolustautua. Salassapitovelvollisuus estää kertomasta, miten asia hänen näkökulmastaan meni.

Yhteistä tällaisille some-kirjoituksille on, että ne tehdään usein kovan tunnemyrskyn vallassa ja vain oman näkemyksen mukaan.

Kuohuttava tarina leviää nopeasti yhdellä klikkauksella, kun ihmiset eivät ajattele tarkemmin, voisiko asiaan löytyä myös päinvastainen näkökulma. Turhaa leimaamista on hyvin vaikea saada täydellisesti peruttua.

Erilaisista hoito-ohjeista keskustelu voidaan niputtaa samaan villinä vellovaan aikamme ilmiöön. Kyllähän ihmiset ovat erilaisia varmana pidettyjä neuvoja aina toisilleen antaneet, mutta nykyään ne saavat moninkertaisen yleisön sosiaalisen median ja verkkokeskustelufoorumien kautta.

X