Parhaat vinkit uutuuskirjoista lukusyksyyn! Ketä kirjailijatoveriaan Outi Pakkanen suosittelee – entä Hannu Mäkelä ja Päivi Lipponen?

Jaa kaverilleTilaa Seura
Kirjailija Outi Pakkanen antaa lukuvinkkejä syksyn uusista kirjoista.
Myös kirjailija Outi Pakkanen paljastaa oman lukusuosikkinsi syksyn uusista kirjoista. © Vesa Tyni / Otavamedia
Syksyn kirjailijat ovat ehtineet lukea myös kollegoidensa kirjoja. Mitä he niistä ajattelevat? Kuka on tehnyt kehenkin vaikutuksen?

Kirjasyksy on parhaimmillaan. Kaikkea ei ehdi lukea, joten kannattaa poimia parhaat päältä. Kirjailijat paljastavat, keiden kollegojen kirjoja he suosittelevat muillekin luettaviksi.

Outi Pakkanen: Jarkko Tontti on kuin Strindberg

Outi Pakkanen suosittelee syyslukemiseksi Jarkko Tontin romaania Perintö (Otava).

”Tiivis romaani on kuin katsoisi nykyaikaan siirrettyä raastavaa strindbergiläistä näytelmää, kuorisi sipulia kerros kerrokselta arvaamatta, mitä ytimestä löytyy. Vuorottelevina kertojina ovat keski-ikäinen sisar ja veli, kolmantena edesmennyt äiti – ja jälkeen jääneet päiväkirjat. Mitä niistä paljastuu?

Lopulta kysymys ei ole rahasta – jota varsinkin plastiikkakirurgina menestyvällä sisarella on riittämiin – vaan jostakin aivan muusta.

Jarkko Tontin teksti on pikemminkin toteavaa kun maalailevaa, melkeinpä karua. Siinä ei ole mitän ylimääräistä. Erityisen paljaasti Tontti ryömii ikääntymisensä kanssa kipuilevan sisaren nahkoihin. Hieno suoritus mieskirjailijalta.”

Outi Pakkasen uusin jännitysromaani on Linna (Otava).

Jarkko Tontti: J. Pekka Mäkelä teki hienon romaanin

Jarkko Tontin mielestä tänä syksynä kannattaa lukea J. Pekka Mäkelän kirjoittama romaani nimeltä Hunan (Like).

”Mäkelä tunnetaan paitsi kirjailijana myös suomentajana ja musiikintekijänä. Hänen uusin teoksensa sijoittuu 1930- ja 1940-lukujen Kiinaan.

Kirjan taustamateriaalina on Mäkelän isotädin Helvi Södermanin päiväkirjatekstit. Keskeishenkilö Söderman saapuu vuonna 1935 Hunanin maakuntaan lähetyssaarnaajaksi. Sveitsiläinen kirjailija Johann puolestaan etsii Kiinasta elämälleen suuntaa ja tarkoitusta.

Kiinan ja Japanin sota, toisen maailmansodan alkunäytös alkaa, ja useat dramaattiset ihmiskohtalot kietoutuvat toisiinsa. Samalla Hunan on kirja aatteista, uskonnoista ja ideologioista.

Moniääninen, hieno historiallinen romaani. Vahva suositus.”

Jarkko Tontilta on ilmestynyt romaani nimeltä Perintö (Otava).

Antti Heikkinen: Henry Theelin kaunistelematon elämäkerta

Docendon tänä syksynä julkaisema, Pertti Mustosen kirjoittama ja Maarit Tyrkön toimittama, Köyhä laulaja ja laulajan poika – Henry Theelin elämää duurissa ja mollissa on sitä, mitä kirjan nimkin lupaa.

Kultakurkkuisen laulajalegendan poikana varttunut Mustonen kuvaa siekailematta kansan rakastaman tenorin elämää ja persoonaa, mutta heittää samalla peliin myös itsensä ja tulee kirjoittaneeksi isänsä elämäkerran lisäksi myös aimokappaleen sotien jälkeen stadissa varttuneiden ikäluokkien sukupolvikokemusta.

Theelin elämäkerta on yhtä aikaa kaunis ja kaunistelematon. Valtavan sujuvakynäinen Mustonen päästää lukijan rohkeasti kulissien taakse ja yltiörehellinen näkökulma erottaa kirjan edukseen perinteisistä taiteilijaelämäkerroista.

Välillä naurattaa, välillä on jätettävä kirja pöydälle ja kaiveltava LP-hyllystä Henkan levyjä ja kuunneltava, kuinka kova kundi tämä Theel tulkitsijana olikaan.”

Antti Heikkisen uusin romaani on nimeltään Kehveli (WSOY).  

Kirjailija Pirjo Hassinen

Kirjailija Pirjo Hassisen oma romaaniuutuus on nimeltään Parit. © Petri Blomqvist / Otavamedia

Pirjo Hassinen: Martti Anhavan loistavat esseet

Pirjo Hassinen suosittelee Martti Anhavan esseitä Siperia opettaa (Otava).

”Esseekokoelma on loisteliasta syöksähtelyä Siperia-käsitteen ympärillä. Siperia on kirjassa enemmän tila kuin paikka. Se on yhtä hyvin ’sivupöytä New Yorkin paremmissa ravintoloissa kuin hyytävä vankileiri’, jossa tarkoituksena oli ’ottaa tuomitut hengiltä muutamassa kuukaudessa ja puristaa siinä sivussa heistä irti jonkinmoinen työpanos’.

Anhavan esseet eivät opeta eivätkä ennen kaikkea poseeraa: on kuin lukijalle kerrottaisiin tarinoita, viihdyttäviä ja sivistäviä. Jos venäläisen kirjallisuuden tuntemus jäi Tolstoihin, ja sen jälkeen on vain pimeää, Anhavan kirja raottaa kutkuttavasti ovea – katsopa mitä vuosikaudet Neuvostoliiton vankileireillä tekevät ihmiselle.

Hienolle kirjailijallekin: ’toistoa voi käyttää taiteellisena tehokeinona tai todistelun välineenä, mutta Salamovilla se näyttää olevan hallitsematon virtsankarkailu’. Ei nätisti  sanottu, mutta hyvin.”

Pirjo Hassisen uusin romaani on Parit (Otava).

Mari Mörö: Mikko-Pekka Heikkisen huumori toimii

Mari Mörön valinta on Mikko-Pekka Heikkisen Betoniporsas ( Johnny Kniga)

”Maaseudun eläjät ja hipsterit – kas, siinä hirtesihen aikalaisromaanin ainekset. Todellisuuden sovittamisessa ja jalostamisessa pitää humoristin osata liioitella isomman päälle, muuten ei lukija viihdy.

Ironiaan ja sarkasmitolppaan nojaavat aikalaiset ovat hyvin siirtyneet kirjallisuuteen, ja tunnistettava henkilögalleria aikalaispotemisineen toimii. Vein tämän kanadalaiselle miespuoliselle ystävälle, hän kun toivoi jotain huumoria vanhasta kotimaastaan.

Aloin itse lukea tätä lennolla Kanadaan ja päätyäni Islantiin, se oli jo luettu.”

Mari Mörön romaani Hajavalo (Teos) ilmestyy lokakuussa.

Kirjailija Hannu Mäkelä julkaisi

Kirjailija Hannu Mäkelän romaaniuutuus on nimeltään Valo. © Ari Heinonen / Otavamedia

Hannu Mäkelä: Antti Tuuri kirjoittaa hyvin – taas

Hannu Mäkelä haluaa suositella Antti Tuurin Aavan meran tuolla puolen (Otava)  jonka hän luki jo käsikirjoituksena.

”Kirja on kaikella tapaa kiinnostava. Jossakin on maa tosiaan, tuo Ruotsi, ikuinen ihmemaa. Tuuri kirjoitaa, kuten aina, hyvin ja avaa monia näköaloja siihen, millainen yhteiskunta Ruotsista on nykyään tullut.

Pääpaino on toki, kuten ennenkin, suomalaisissa siirtolaisissa ja heidän jälkeläisissään: ihmissuhteissa ja ihmisissä, jotka jokaisen yhteiskunnan aina muodostvat.”

Hannu Mäkelän uusin romaani on Valo (Kirjapaja).

Taina Latvala: Riikka Pulkkinen uskaltaa

”Tänä syksynä aion ehdottomasti lukea Riikka Pulkkisen Lasten planeetta -romaanin (Otava).  Riikka on aina uskaltanut tarttua kirjoissaan elämän suurimpiin kysymyksiin ja niin hän tekee uudessakin teoksessaan.

Jo kirjaa kuvaileva kustantamon esittelyteksti teki minuun vaikutuksen: romaani käsittelee rakkautta, perheen hajoamista ja vanhemmuuden kokemusta viisaalla ja lempeällä otteella. Riikan kirjoista on aina huokunut lämpö ja ymmärrys ihmistä kohtaan, mikä on kirjallisuudessa tärkeä arvo.

Olen tuntenut Riikan kymmenen vuotta ja usein päädymme keskustelemaan tästä meidän erkoislaatuisesta työstämme maailman tarkkailijoina. Kohtaamistemme jälkeen oloni on aina insipiroitunut ja täynnä luovaa kirjoittamista.”

Taina Latvalalta ilmestyi tänä syksynä romaani Venetsialaiset (Otava).

Riikka Pulkkinen: Sisko Savonlahden tervät huomiot

”Voin suositella Sisko Savonlahden romaania Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu  (Gummerus). Tykkään siinä ennen muuta siitä, että nuoren naisen ’aporia’ on pääteema.

Tässä on jonkinlainen feministinen siirtymä havaittavissa: tällainen lähtökohta olisi ennen ollut ’kepeä’ kirjallisuuden tunnuspiirre, mutta nykyisin on erttäin ok, että nuoren naisen arkiset havainnot elämästä kannattelevat koko romaania.

Kirjassa on muun muassa yksi luku sipsien syömisestä. Mainiota!”

Riikka Pulkkisen uusin romaani on Lasten planeetta (Otava).

Päivi Lipponen julkaisi esikoisteoksensa Ihmisyyden vuoksi.

Päivi Lipponen julkaisi esikoisteoksensa Ihmisyyden vuoksi. © JORMA MARSTIO / OTAVAMEDIA

Päivi Lipponen: Minna Lindgren puhkoo tabuja

Päivi Lipposen suositus on Minna Lindgrenin Vihainen leski (Teos).

”Kirjailija käyttää suomea riemastuttavan purevasti, kuten esimiehen äitiyslomasijaisen määräaikainen sivutoiminen viranhaltija. Näinhän hommia tosiaankin ketjutetaan.

Kirjailija myös puhkoo tabuja ja ottaa kantaa arvoihin eli kirjoittaa ihmisistä, jotka kieltäytyvät herttaisen vanhuksen roolista. Nämä vanhukset tahtovat olla haluttavia, itsenäisiä ja vapaita.”

Päivi Lipposelta ilmestyi tänä syksynä esikoisromaani Ihmisyyden vuoksi (WSOY).

Aki Ollikainen: Risto Isomäki osaa asiansa

”Tämän vuoden kirjoista minua kiinnostaa erityisesti Risto Isomäen Viiden meren kansa (Into). Isomäki on minulle toki nimenä ollut tuttu, mutta en ole aiemmin tullut lukeneeksi hänen kaunokirjallista tuotantoa.

Viiden meren kansa on kuitenkin aiheeltaan sellainen, että aion siihen ehdottomasti tarttua.

Isomäki kertoo kirjassa Suomen heimon tarinaa 11 000 vuoden ajalta, Itse olen kiinnostunut paitsi historiasta yleensä, niin erityisesti suomalaisiksi nykyisin kutsutun ihmisryhmän esihistoriasta.

Vaikka kyseessä on kaunokirjallinen teos, vaikuttaa siltä, että saan siitä taas uutta asiatietoakin. Viiden meren kansa vaikuttaa jonkinlaiselta sisarteokselta Juha Hurmeen Finlandia-palkitulle Niemelle, joten voisi olla mielenkiintoista lukea näitä kirjoja rinnakkain.”

Aki Ollikaisen uusin romaani on Pastoraali (Siltala).

X