Kyllästyttääkö? Muutos on yhden päätöksen päässä

Oletko kyllästynyt nykyiseen itseesi? Kenties siihen mitä teet, keiden kanssa vietät aikaa, mitä päästät suustasi tai miltä näytät? Välillä on hyvä pysähtyä oman itsensä äärelle. Pohtia, mitä valintoja tekemällä olisi parempi itselle ja sitä kautta myös muille. Ja sitten tehdä se. Muutos.

Media kertoo usein tarinoita muutoksista. Miten joku muutti elämäntapansa terveellisemmiksi, vaihtoi ammattia tai alkoi hoitaa muistisairasta läheistään.

Joskus tällaisissa tapauksissa muutos on pakollinen. Ei ole ketään muuta, joka hoitaisi kyseisen homman, joten itse siihen on ryhdyttävä. Muutoksen motivaattoreina ovat inhimillisyys, toivo ja lähimmäisenrakkaus.

Tämä Seura kertoo rohkean elämänmuutoksen tehneiden tarinoita. Uutisankkuri Aino Huilaja eli hektistä työelämää uutistoimituksen jatkuvassa tietovirrassa. Veti television suoria lähetyksiä ja kertoi suomalaisille meidät pysäyttäneistä tapahtumista. Leikkaus nykyiseen on valtava. Elämä on erämaakämpässä, jonka pihaan ei kulje edes tietä. Ei sähköliittymää, ei juoksevaa vettä.

Mutta kuinka kaunista siellä onkaan. Jo pelkät kuvat salpaavat hengen. Samalla päässä käynnistyy ajatusleikki. Voisiko itsekin tehdä samoin? Irrottautua kenties jostakin arjen kahleista, joita ei välttämättä ole ymmärtänyt kantavansa. Ravistella minäänsä oikein kunnolla. Löytyisikö vapaus tuolta ulkoa jostain. Vai pitäisikö sittenkin käydä vain nopealla lenkillä?

Muutoksessa on jokin tuttu elementti menneestä.

Muutos voi tehdä vaikka harrastuksesta ammatin

Muutoksen teki myös Mira Huhta. Koulukuraattorina työskennellyt nainen vaihtoi turvallisen päivätyönsä yrittäjyyteen hevosten parissa. Edellisessä ammatissa hän oli sinällään viihtynyt, mutta muutoksen palo oli lopulta voimakkaampi. Rakkaasta harrastuksesta tuli ammatti, ja samalla hän pystyi hyödyntämään aiempia sosiaalialan opintoja.

Joskus unelmasta on puolestaan pakko luopua. Näin kävi Alexander Katterille, joka opiskeli ja työllistyi kulttuurituottajaksi. Musiikkia rakastanut mies oli mukana järjestelemässä erilaisia tuotantoja ja keikkoja. Työ osoittautui hyvin projektiluonteiseksi. Raha oli tiukassa. Se ei tuonut elantoa. Lopulta tie vei hoiva-alalle. Hän kuvaa, että uusi työ on kuin menisi oman isoäidin luokse.

Tarinoita yhdistää se, että muutoksessa on jokin tuttu elementti menneestä. Oli se ajatus isoäidistä, isän rakentama erämaakämppä tai yhteys harrastukseen. Ehkä muutoksen tekeminen ei olekaan niin iso ja pelottava asia?

Lue myös: Koronakevät lisäsi päivittäistä liikuntaa – ”Onneksi kunto nousee siinä missä laskeekin”