Kymmenen hengen kimppakolmio, halvat hinnat ja hauska meno - imatralaiset ottavat irti arjen ilot Svetogorskissa

Kimppakämppä venäläisessä rajakaupungissa antaa mahdollisuuden tuoda halpaa tupakkaa, mutta myös poimia arjen iloja.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Mirva Sukhanov (vas.) ja Petra Varis tutkivat meikkejä Svetogorskin Ulibka Radugi -kosmetiikkaliikkeessä.

Kimppakämppä venäläisessä rajakaupungissa antaa mahdollisuuden tuoda halpaa tupakkaa, mutta myös poimia arjen iloja.
Teksti: Outi Salovaara

Kioskimaisen rakennuksen räystäälle on viritetty jouluvalot. Niiden alapuolella loistavat punaisena ruplan osto- ja myyntikurssit: 68,00 ja 70,00.

Petra Varis kurvaa kaupunkimaasturinsa valuutanvaihtopisteen pihaan Imatran Rajapatsaalla, Svetogorskiin johtavan Pietarintien varressa.

Varis ja hänen kyydissään oleva Mirva Sukhanov saavat ruplat ja jatkavat matkaa. Venäjän rajalle on nelisen kilometriä ja Svetogorskiin hieman yli viisi.

Sukhanov ja Varis vaihtavat ruplia Imatran Rajapatsaalla matkalla Svetogorskiin. ©JUHA METSO/OTAVAMEDIA

Suomen raja-asemalla rajamuodollisuuksiin ei haaskaudu monta minuuttia. Myös Venäjän raja-asema toimii rivakasti, yleensä.

”Joskus voi joutua jonottamaan pitkään, jos vaikka tietokoneet ovat nurin”, Sukhanov sanoo.

Yrmeästi mumiseva tullivirkailija leimaa auton vientipapereita, ja toinen virkailija tutkii taskulampun kanssa auton.

Irti arjesta

Rajapuomi nousee, kun talviaamu valkenee harmaan kalpeana.

Varis ajaa Voitonkatua ohi suomalaistankkaajien suosiman huoltamon, rengasliikkeen ja pyöröhirsisen baarin ohi ja kääntyy keskustaan. Pääkadulla ovat tärkeimmät palvelut: hotelli, elokuvateatteri, uimahalli, pikkuruinen ostoskeskus, rautakauppa, kahvila ja ruokakauppoja.

Yhdysvaltalaisen International Paper -metsäjätin paperitehdas hönkii piipuistaan höyryjä keskustan vieressä Vuoksen rannalla.

Ennen sotia Svetogorsk tunnettiin Enso-nimellä ja Suomen Ruhrina. Liki 2000 ihmistä työllistävä kopiopaperi- ja sellukombinaatti on edelleen vajaan 16 000 asukkaan kaupungin ylivoimaisesti suurin työnantaja.

Puna-armeijankadulla keskustan laidalla seisovat suomalaisten 1970-luvulla rakentamat kerrostalot. Varis ajaa autonsa yhden talon pihaan lätäköitä vältellen.

”Ei voi ikinä tietää, miten syviä ne ovat.”

Petra Varis on tottunut ajamaan autolla Venäjällä ja kiertelemään kuoppia. ©JUHA METSO/OTAVAMEDIA

Naiset nousevat autosta iloista puhetta pulputen. Matka Imatralta Svetogorskiin on vienyt vain noin 50 minuuttia. Edessä on 24 tunnin irtiotto arjesta sekä näpäytys Suomen kalleudelle ja tiukalle lainsäädännölle.

Kymmenen kimppakolmio

Rappukäytävässä Varis esittelee paikallisen jätehuollon: kuilun, johon kaikki jätteet heitetään – kolisevaan kuiluun sujahtavat sulassa sovussa lasit, biojätteet, paperit ja muovit.

Toisessa kerroksessa on kolmio, jonka olohuoneen televisiosta katsellaan suomalaisia kanavia. Kimppakämpän löysi alun perin Mirva Sukhanov. Hänen lisäkseen asunnossa on tällä hetkellä seitsemän muuta vuokralaista.

Mirva Sukhanovin kimppakämpän keittiöstä avautuu näkymä Puna-armeijankadulle ja suomalaisten rakentamiin kerrostaloihin. ©JUHA METSO/OTAVAMEDIA

”Kaksi paikkaa olisi vapaana”, hän mainostaa.

Kolmion kokonaisvuokra on 500 euroa kuussa eli 50 euroa vuokralaista kohti. Vuokra kattaa kaikki kulut sähköstä lämmitykseen.

Nykyiset vuokralaiset ovat Imatran tienoilta. Varis ei ole kimppakämppäläisiä, mutta hänkin käy Svetogorskissa yleensä kerran viikossa, joskus useamminkin. Sujuvasti venäjää puhuva Sukhanov käy Svetogorskissa useamman kerran viikossa, mutta ei aina jää yöksi.

Sukhanov arvioi, että vastaavia suomalaisten yhteisasuntoja on Svetogorskissa kymmeniä. Kimppakämppä-ilmiö alkoi jo 1992, kun alkoholin tuontirajoitus Venäjältä eli 22 tunnin sääntö tuli voimaan.

Ilmiö kiihtyi tupakkalain kiristyttyä elokuussa 2016, minkä jälkeen tupakkaakaan ei enää saanut tuoda EU-alueen ulkopuolelta päivämatkoilta eli alle 24 tunnin matkoilta. Yli 24 tunnin matkalta tupakkaa saa tuoda omaan ja perheenjäsenten käyttöön yhden kartongin. Kartongin hinta on Venäjällä noin 13 euroa ja Suomessa noin 63 euroa.

Nuijamaan tullin varapäällikkö Kimmo Lakka arvioi enemmistön ihmisistä olevan lainkuuliaisia, sillä suuresta katteesta huolimatta salakuljetettua itätupakkaa on myynnissä melko vähän.

Suomen rajakaupunkien myymälöille tupakkalain kiristys oli onnenpotku.

”Tupakanmyynti nousi huomattavasti heti lain myötä ja on pysynyt korkealla”, sanoo Imatran Citymarketin kauppias Marko Tujula.

Arkea venäläisittäin

”Ensimmäisen kerran kävin Venäjällä likkakavereiden kanssa tankkaamassa 18–19-vuotiaana, ja ensimmäinen kimppakämppä minulla oli hetken aikaa Viipurissa. Voitin Viipurin Berry-baarissa Miss Märkä -t-paita -kisankin”, Sukhanov sanoo ja nauraa kuollakseen.

Ensimmäisen svetogorskilaisen miehensä kanssa nelikymppinen Sukhanov meni naimisiin alle 20-vuotiaana, sai tämän kanssa kaksi lasta ja eli svetogorskilaista arkea.

”Meitä asui kaksiossa kymmenen ihmistä: minä, mieheni, kaksi pientä tytärtämme, miehen ukki, miehen veli vaimonsa ja lastensa kanssa. Loppuaikoinaan ukki oli vielä vaipoissa, joten olihan se aikamoista. Sen kesti, kun oli nuori ja joustava.”

21-vuotiaana Sukhanov joutui Svetogorskissa auttamaan silloisen puolisonsa ystäväpariskunnan vauvan hautaamisessa. Monen keskenmenon jälkeen syntynyt vauva menehtyi kätkytkuolemaan.

Sukhanov osti Suomesta pienet hautajaisvaatteet ja tuttipullon.

”Puimme vauvalle valkoisen bodyn ja muut vaatteet, ja panimme pieneen arkkuun. Se oli aika rankkaa, koska itselläni oli silloin pienet lapset.”

Sukhanovin tyttäret ensimmäisestä liitosta ovat nyt 17- ja 18-vuotiaat.

Villi Sveto

Kolmetoista vuotta sitten Sukhanov löysi nykyisen puolisonsa, joka myös on Svetogorskista. Perhe asuu Imatralla. Sahalla töissä ollut mies on nyt lomautettuna, Sukhanov puolestaan on ammatiltaan myyjä.

Heidän kuusivuotias tyttärensä on suomalais-venäläisessä Itä-Suomen koulussa ja osaa venäjää kuin vettä vain.

Vielä 2000-luvun alussa Sukhanov joutui Svetogorskissa keskelle poliisin Omon-erikoisjoukkojen ja rikollisten ammuskelua paikallisessa ravintolassa. Sellaista ei enää ole.

”Jos jollakin on täällä vaikeuksia, niin yleensä ne liittyvät velkoihin tai naisiin.”

Paljon Svetogorskissa aikaa viettänyt suomalainen mies löytyi pari vuotta sitten epäselvissä oloissa hukkuneena Unterniskajoesta.

”Se oli hirvittävän ilkeä tapaus”, Sukhanov sanoo. Hän juoksi selvittämässä tuttavansa kuolemaa eri paikallisviranomaisissa ruumishuoneelta poliisiin.

Kyseessä saattoi olla henkirikos, mutta varmuutta ei ole. Mies oli heilastellut paikallisen naisen kanssa, ja hänellä oli ollut kiistoja paikallisten entisistä neuvostotasavalloista tulleiden kauppiaiden kanssa.

”Mies pummasi rahaa ja varasti heidän kaupastaan viinaa”, Sukhanov sanoo.

Aina meitä syrjitään!

Kimppakämpässä mikään ei muistuta elämän nurjista puolista.

Yöuniltaan ovat heränneet joutsenolaiset Juha ja Sari Japola, jotka viettävät suurtalouskokkina työskentelevän Sarin vapaapäivää. Niin ikään kokkina työskennellyt Juha on ollut jo pitkään sairauslomalla.

Juha ja Sari Japola ovat yöpyneet Puna-armeijankadun kimppakämpässä ja katsovat suomalaisia televisiokanavia. ©JUHA METSO/OTAVAMEDIA

Tupakoivista Japoloista tuli kimppakämppäläisiä uuden tupakkalain myötä reilu vuosi sitten.

”Meitä itärajalla asuvia sorsitaan joka suunnasta. Esimerkiksi Lapissa ihmiset saavat tuoda nuuskaa Ruotsista niin paljon kuin jaksavat”, puuskahtaa Juha Japola.

Etelässä asuvien lähellä taas ovat Tallinnan edulliset ja lähes rajattomat tupakka- ja alkoholimarkkinat. Venäjän rajalla tuontirajoitukset vain kiristyvät: ensin loppui alkoholin tuonti päivämatkoilta, nyt tupakan.

Bensaa sentään saa tankata ilman aikarajaa. Venäjällä voi laillisesti tankata auton tankin täyteen, ja sen lisäksi voi ilman aikarajoituksia tuoda kymmenen litran bensiiniä kanisterissa. Se tarkoittaa yhteensä noin 65 litraa, mikä Venäjällä maksaa noin 40 euroa ja Suomessa noin 90 euroa.

”Käyn Joutsenosta töissä Lappeenrannassa, joten bensaa kuluu joka tapauksessa”, Sari Japola sanoo.

Myös ruoka on usein halvempaa. Juha Japola esittelee Svetogorskista ostamaansa makuteepakkausta, jonka hinta Japoloiden lähikaupassa Suomessa on yli kaksinkertainen.

”Koska Juha on sairauslomalla, näillä säästöillä on meille todellista taloudellista merkitystä”, Sari Japola sanoo.

Yhteiseloa neljällä kielellä

Venäjän ja lännen suhteet voivat olla hyiset, mutta Svetogorskissa maailmanpolitiikan suhdanteet unohtuvat. Suomalaiset tuovat Svetogorskiin rahaa, työtä ja elämää samalla tavalla kuin venäläiset Suomen rajakaupunkeihin.

”Noin 40 prosenttia myynnistämme tulee suomalaisilta. Puhumme neljää kieltä: suomea, venäjää, englantia ja elekieltä”, sanoo Ulybka Radugi -kosmetiikkakaupan varajohtaja Ljudmila Jeliževa.

Sukhanov ja Varis tuntevat Svetogorskin palvelut kuin omat taskunsa. Sukhanov ostaa tietystä kioskista Pietarista tuodut kaupungin parhaat hinkalit, pelmenejä muistuttavat georgialaiset taikinanyytit.

”Harmaassa Volgassa ostoskeskuksen luona vanha mies myy hunajaa”, Varis vinkkaa.

Suolahuoneita on kaupungissa yksi ja solariumeja peräti kolme. Yöelämää tarjoaa aamuun asti auki oleva Valkeat yöt -ravintola. Sinne voi mennä kimppakämpältä taksilla, joka maksaa vain vähän yli euron.

Variksella on parturi-kampaamon ja yrttikaupan lisäksi yksityistalli, ja hänen kaksi tytärtään harrastavat ratsastusta. Suutari Aleksei Petrovitš lupaa korjata tyttären ratsastussaappaan vetoketjun noin kympillä ja ompelija Ljubov Viktorovna hupparin vetoketjun noin seitsemällä eurolla.

Kiusallisia tuliaisia

Eläinkaupan pienessä häkissä kyhjöttää kaksi chinchillaa. Tarjolla on myös rottia, hamstereita ja lintuja.

Hinnat ovat noin kolmas- tai neljäsosan Suomen hinnoista.

”Täältä ostamme koirille ja kissoille mato- ja punkkilääkkeet. Ne ovat halpoja ja hyviä”, Varis ja Sukhanov kertovat.

Eläinten tuominen Suomeen on eläintautien leviämisvaaran vuoksi ehdottomasti kielletty.

”Sanoisin, että salaa niitä silti viedään. Sille me emme voi mitään, eikä se kuulu meille”, myyjä Jana Gavrilova sanoo.

Rajan yli pyrkii myös Venäjällä kulovalkean tavoin leviävä HI-virus. Uusia HIV-tapauksia oli Etelä-Karjalassa viime vuonna seitsemän, ja niistä kuusi todettiin yli 70-vuotiailla miehillä Venäjän-tuliaisina.

”Olen ihan varma, että niitä on paljon enemmän. Ihmiset eivät vain käy testeissä. Suomalaiset pyörivät täällä huorien kanssa ja tartuttavat sitten Suomessa lisää ihmisiä”, Sukhanov uskoo.

Svetogorskin prostituoidut ovat usein narkomaaneja ja HIV-positiivisia. Yksi narkomaaneista on Sukhanovan entisen miehen perhetuttu: perheenäiti, joka ajautui huumeisiin ja menetti lapsensa isovanhempien hoitoon.

Kun Sukhanov viimeksi näki naisen päivystämässä kadulla, tämä kääntyi häpeissään poispäin.

Viktor vuokraa

Imatralainen Heljä Habermann ja ruokolahtelainen Tuija Fennander ovat viettäneet yön kimppayksiössään. Ystävykset ovat liikkeellä Fennanderin autolla. Habermann selvisi vuonna 2003 kuin ihmeen kaupalla aivoverenvuodosta, mutta hän ei leikkauksen jälkeen ole voinut ajaa autoa.

Tuija Fennander (vas.) ja Heljä Habermann ovat lähdössä Svetogorskista takaisin Suomeen. ©JUHA METSO/OTAVAMEDIA

Yksiö sijaitsee viisikerroksisessa talossa, joita Venäjällä kutsutaan hrutšovkoiksi Neuvostoliiton johtajan Nikita Hrutšovin mukaan. Talot on rakennettu pääosin 1950- ja 1960-luvulla.

”Tämän yksiön löysin suomalaisen tuttavani kautta. Vuokranantaja on Viktor, jonka sukunimeä en suoraan sanottuna edes tiedä”, Habermann sanoo.

Yksiössä asui Viktorin viime vuonna kuollut äiti. Viktor säästää asuntoa teini-ikäiselle tyttärelleen, jonka aikuistumista ja kotoa muuttoa odotellessaan hän vuokraa asuntoa Habermannille, Fennanderille ja näiden yhteiselle ystävättärelle 160 euron kuukausihintaan.

Kaksikymmentä vuotta edesmenneen miehensä kotimaassa Saksassa ja sen jälkeen Myrskylässä ja Rantasalmella asunut lapseton Habermann muutti viitisen vuotta sitten Imatralle. Siellä on serkkuja ja sukujuuret lähellä.

”Äitini syntyi lähellä Antreassa, ja vanhempani menivät Kirvussa naimisiin”, hän sanoo.

Pysäköinninvalvojana Mikkelissä työskennellyt Fennander odottaa ensi kesänä alkavaa eläkettä työttömyysputkessa. Hän huolehtii miehensä kanssa yhdestä lastenlapsestaan, ja Svetogorskin-retki on hengähdystauko arjesta.

Sukankutimia

Rappukäytävä haisee pyörryttävästi, ja sähköjohdot roikkuvat epämääräisinä kimppuina seinillä, mutta viimeisen päälle remontoidussa kimppayksiössä on siistiä, puhdasta ja lämmintä.

Pikkukeittiössä on pieni pöytä ja kaksi tuolia.

”Tässä me vietämme iltaa sukankudinten kanssa. Joskus on kyllä ihan pikkuisen vodkaakin”, Habermann ja Fennander alkavat nauraa.

Lähellä on paperitehtaan omistama hotelli, jonka ravintolassa he usein syövät noin 3,50 euron hyvän lounaan. He ovat myös hotellin kauneushoitolan ja kampaamon vakioasiakkaita.

Svetogorsk

Heljä Habermann (oik.) on Julija Rumjantsevan kauneushoitolan vakituinen kävijä. Tunnin käsihoito maksaa noin kymmenen euroa. ©JUHA METSO/OTAVAMEDIA

Habermann tuo Svetogorskista itselleen tupakat ja sukujuhliin juotavat.

”Olen sen verran pihi, mutta aina erittäin odotettu vieras sukujuhliin.”

Puna-armeijankadulla Sukhanov ja Varis ovat saaneet tiedon, että svetogorskilainen tuttava on lähdössä Viipuriin. Hetken mielijohteesta he päättävät lähteä mukaan ja käydä Viipurissa syömässä.

”Täällä pääsee eroon kissoista, koirista ja lapsista. Ukko ei huuda, eikä muitakaan häiriötekijöitä ole.”

Sukhanov ja Varis päästävät raikuvan naurun. Tämä on dolce vitaa – ihanaa elämää – venäläisittäin.

Lue myös:

Näissä piiloissa on turha salakuljettaa tupakkaa – tullimiehet kertovat

X