Lähestymiskieltoa hakenut piinaajan uhri: ”En ole kertaakaan kokenut, että yhteiskunta olisi minun puolellani”

Lähestymiskielto suojaa ahdistelun uhria heikosti. Monissa tapauksissa vasta vankeusrangaistus tuo tauon vuosien painajaiseen.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Lähestymiskielto suojaa ahdistelun uhria heikosti. Monissa tapauksissa vasta vankeusrangaistus tuo tauon vuosien painajaiseen.
(Päivitetty: )
Teksti: Jukka Heinonen

Yksi lapsistani kysyi hiljattain, että miksi meidän elämässä on ihminen, jota me emme halua meidän elämään”, Anni kertoo.

Sitä samaa Anni on kysynyt itseltään jo vuosien ajan. Hänen entinen kumppaninsa on soittanut satoja asiattomia puheluita, lähettänyt tuhansia häirintäviestejä, salakuvannut hänen perhettään, tehnyt tihutöitä, murtautunut hänen kotiinsa, varastanut tavaroita, uhannut tappaa ja ajanut traktorilla kohti hänen autoaan.

Vainoaminen ei ole katsonut kellonaikaa, ja se on ollut pitkiä ajanjaksoja päivittäistä.

Oikeuslaitoksesta on ollut Annille niukasti apua. Piinaa kesti yli kolme vuotta, ennen kuin mies menetti ensimmäisen kerran vapautensa ja puhelimensa.

Nyt häirintää on kestänyt yli viisi vuotta, ja se jatkuu yhä. Miten tämä on mahdollista?

Ihastuksesta painajaiseen

Anni oli juuri eronnut kahden pienen lapsen äiti, kun hän kohtasi miehen työmatkalla.

”Hän oli mukava ja avoin”, Anni muistelee.

He alkoivat tapailla. Mies osoittautui hyvin auttavaiseksi, suhde tiivistyi, ja pariskunta muutti yhteen.

Tosin miehestä nousi jo varhain esiin huolestuttavia piirteitä.

”Tavallinen työ ei maistunut, vaan hän teki kauppaa käytetyllä tavaralla ja ketkuili sosiaalituilla. Pian huomasin, että hän myös valehteli usein.”

Pariskunnalle syntyi tytär, mutta suhde rakoili.

”Laitoin tavarat monta kertaa jakoon, mutta sitten hän tarjosi taas apuaan jossain asiassa, ja peruin päätökseni.”

Muutaman vuoden suhteen jälkeen mustasukkaisuus alkoi nostaa päätään miehessä, eikä hän laskenut Annia enää yksin kauppaan. Kerran Anni joutui pakenemaan miestään ulos hankeen, kun tämä uhkaili häntä nyrkit pystyssä palattuaan humalassa metsästysreissusta.

Ahdistusta lisäsivät selittämättömät tapahtumat.

”Esimerkiksi kerran hän tarjosi minulle poikkeuksellisesti aterian. Välittömästi sen jälkeen sammuin sohvalle, vaikken ollut lainkaan väsynyt.”

Annin mitta oli täysi. Miehen muutto hänen omistamastaan asunnosta hoidettiin virkavallan avustuksella.

Nöyryytetty mies alkoi esittää tappouhkauksia. Annia pelotti, ja hän haki miehelle lähestymiskieltoa itäsuomalaisen kaupungin käräjäoikeudesta. Hänen helpotuksekseen se myönnettiin pian.

”Iloitsin vanhemmilleni, että nyt olen turvassa, nyt tämä loppui. Mutta siitä se vasta alkoi.”

Piha-aidan valvontakamera

Kun lähestymiskiellon langettamisesta oli kulunut kolme päivää, mies tunkeutui Annin pihalle. Sitten Anni huomasi miehen seuraavan itseään autolla. Seuraavina päivinä mies lähetti hänelle yli sata tekstiviestiä ja soitti kymmeniä puheluja. Ja ilmestyi uudestaan pihalle alkaen huutaa Annille keittiön ikkunan takaa.

”Pelkäsin tosissani ja soitin hätäkeskukseen. He pyysivät soittamaan uudestaan, jos mies pyrkii sisälle.”

Piina jatkui. Seuraavien viikkojen aikana puheluja tuli kymmenittäin, tekstiviestejä sadoittain. Niistä kävi ilmi, että mies tiesi, onko Annin kotona valot päällä. Mies seurasi Annia myös kaupungilla. Aina välillä mies kävi hakemassa asunnolta viimeisiä tavaroitaan.

Tapahtumat muuttuivat yhä oudommiksi.

Annin isä löysi kyläillessään pihan orapihlaja-aidasta valvontakameran. Myöhemmin kirjahyllystä paljastui kirjojen takaa itkuhälytin. Sen avulla oli mahdollista kuunnella asunnossa käytäviä keskusteluja jopa 250 metrin päästä.

Hakiessaan tytärtään tapaamiseen mies ilmoitti Annille lasten kuullen tappavansa tämän.

Kuukaudet kuluivat, ja häirintä jatkui päivittäisenä. Anni teki rikosilmoituksia, ja poliisi käynnisti esitutkinnan. Se vei aikaa, kuten syyteharkintakin. Sen päättymisestä kului vielä kolme kuukautta käräjäoikeuden päätökseen.

”Oikeudenkäynnin odottaminen on piinallista kaikille uhreille, mutta pahinta se on, kun on odottaessa rikoksen uhrina päivittäin”, Anni kiteyttää.

Nimellinen tuomio

Hieman ennen oikeuden päätöstä Anni löysi autonsa renkaat puhkottuna. Seuraavana aamuna hän ei saanut autonsa ovea auki, sillä sen lukossa oli pikaliimaa. Päivää myöhemmin hän kuuli makuuhuoneensa rullaverhojen takaa kovan äänen. Ikkunan ulommainen lasi oli rikkoontunut. Poliisit löysivät myöhemmin ikkunoiden välistä ilmapistoolin luodin.

©JUSSI JÄÄSKELÄINEN

”Siinä vaiheessa minua ei hämmästyttänyt enää mikään.”

Viimein miehelle luettiin tuomio. Hänen katsottiin syyllistyneen salakatseluun ja rikkoneen lähestymiskieltoa muun muassa yli 2 000 asiat- tomalla tekstiviestillä. Oikeus piti erityisen moitittavana miehen esittämiä tappouhkauksia ja sitä, että lapset olivat joutuneet todistamaan uhkaavaa häirintää.

Tuomiota ei kuitenkaan tullut laittomasta uhkauksesta, eikä mies joutunut telkien taakse, vaan pääsi kolmen kuukauden ehdollisella. Lisäksi hänet määrättiin maksamaan Annille muutamia tuhansia euroja henkisestä kärsimyksestä. Miehen tuoreimpia tihutöitä oikeus ei ehtinyt ottaa huomioon ratkaisussaan.

Tieto vahingonkorvauksista ilahdutti Annia – hetken aikaa. Hän kyllä tiesi, että varaton mies ei maksaisi hänelle mitään, mutta oli kuullut, että tällaisissa tapauksissa rikoksen uhri voisi hakea korvausta Valtiokonttorista.

”Lähetin hakemuksen, mutta sain vastauksen, että he eivät korvaa lähestymiskiellon rikkomisesta määrättyjä korvauksia.”

Laukaus ikkunaan

Ehdonalainen rangaistus ei pysäyttänyt miestä. Vajaa kaksi viikkoa tuomion jälkeen mies ampui jälleen Annin ikkunaan. Lisäksi hän murtautui asuntoon ja varasti tietokoneen.

Asiattomia tekstiviestejä ja puheluja tuli edelleen jatkuvalla syötöllä, myös öisin.

Anni piti kaikesta tarkkaa kirjaa.

”Tein ensin joka päivä sähköisen rikosilmoituksen, mutta poliisi ei lähtenyt tutkimaan niitä erikseen, vaan kehotti minua niputtamaan useampia tekoja samaan ilmoitukseen. Tein sitten niin. Aikaa paloi myös riitelemiseen siitä, että mies alkoi vaatia korvauksia kotiini tekemistään pienremonteista.”

Pian miehelle määrättiin ensimmäinen laajennettu lähestymiskielto, joka kielsi häntä oleskelemasta Annin kodin ja työpaikan läheisyydessä.

Mikään ei muuttunut.

Eräänä päivänä autolla ajaessaan Anni huomasi miehen tulevan vastaan traktorillaan. Mies ajoi suoraan kohti, kunnes hieman ennen törmäystä vaihtoi takaisin omalle kaistalleen. Tapauksen perään mies lähetti uhkaavan tekstiviestin.

Taas ehdollinen tuomio

Vasta kun ensimmäisestä tuomiosta oli kulunut puoli vuotta, koitti uusi oikeudenkäynti.

Uusimpien rötösten lisäksi miehelle luettiin syyte myös vanhemmasta tapauksesta, jossa Anni oli herännyt tokkuraisena juotuaan jääkaapista ottamaansa maitoa. Annin veressä ja maitotölkissä esiintyi sama vaikuttava ainesosa kuin unilääkkeessä, jota poliisi löysi miehen kotoa. Anni epäili, että mies oli päässyt tavalla tai toisella hänen asuntoonsa. Oikeus kuitenkin katsoi, ettei miehen osallisuudesta asiaan löytynyt riittävää näyttöä.

Tuomio luettiin kymmenestä rikoksesta. Oikeus piti miehen tekoja erityisen moitittavina, mutta muistutti ratkaisussaan, että mies oli tuomittu ehdolliseen vankeusrangaistukseen vain kerran aikaisemmin, ja että rikosten vakavuus ei edellyttänyt ehdotonta vankeutta. Mies pääsi taas ehdollisella, nyt kahdeksalla kuukaudella.

Oikeus ei pitänyt miehen vakavimpana rikoksena yli vuoden ajan jatkunutta uhkaavaa häirintää, eikä tämän hengenvaarallista liikennekäyttäytymistä vaan tietokoneen varastamista.

”No, olihan hän tunkeutunut kotiini. Mutta ei sillä omaisuudella ollut minulle niin väliä. Sanoinkin silloin monta kertaa ääneen, että vieköön vaikka kaiken irtaimiston, kunhan vain saisin olla rauhassa.”

Mutta rauhassa Anni ei saanut olla, ei toisenkaan tuomion jälkeen.

Päättymätön vainoralli

Ahdistavat yhteydenotot alkoivat pian, ja niitä oli taas satamäärin. Mies jatkoi Annin kodin tarkkailua ja seurasi häntä autolla. Erään kerran mies soitti Annin perässä ajaessaan ja ilmoitti tappavansa hänet. Taustapeilistä Anni näki miehen tehostavan uhkaustaan heiluttamalla kädessään vasaraa.

Käräjille pääsy otti jälleen aikaa.

”Poliisi odotti, että rikoksia kertyi tietty määrä, ennen kuin he lähettivät paketin syyttäjälle. Sitten paperit seisoivat syyttäjän pöydällä, vaikka soitin hänelle monta kertaa, että häirinnälle on saatava stoppi, kun se vaan jatkuu ja jatkuu.”

Kolmas oikeudenkäynti pidettiin, kun Annin painajaista oli kestänyt runsaat puolitoista vuotta. Nyt miehen katsottiin syyllistyneen jo lähes 20 rikokseen, ja viimein oikeus katsoi, että mies pitää vangita. Ratkaisuun vaikuttivat miehen aiemmat ehdolliset tuomiot, joiden koeaika oli kesken.

Kun Anni kuuli miehen tuomion, 10 kuukautta ehdotonta vankeutta, hän tunsi helpotusta.

”Ajattelin, että tulisiko se rauha edes vähäksi aikaa. Että saisi hetken elää tavallisesti.”

Tavallinen elämä sai odottaa. Mies valitti hovioikeuteen, joka ei pitänyt kiirettä asiaan tarttumisessa. Vainoa-minen jatkui. Ensin puolen vuoden ajan, sitten se taukosi yllättäen pariksi kuukaudeksi, ja jatkui taas.

Hovioikeudelta kului lähes vuosi sen toteamiseen, että käräjäoikeuden miehelle langettama 10 kuukauden tuomio oli syytä pitää ennallaan. Mutta vieläkään ei Annin tilanne helpottunut. Mies sai olla vapaalla jalalla kolme kuukautta hovioikeuden tuomion jälkeen ja jatkaa Annin piinaamista.

Patologista vainoa

Kun mies viimein joutui laitokseen, paikka oli avovankila. Mies sai pitää puhelimensa, ja Annille satoi edelleen törkyviestejä. Asiasta kiiri kuitenkin sana vankilanjohtajalle, ja mieheltä vietiin puhelin.

Sinä päivänä alkoi ensimmäinen ajanjakso yli kolmeen vuoteen, jolloin Anni tiesi varmasti, että hän sai olla mieheltä rauhassa.

Mutta sitä Anni ei tiennyt, että ensikertalaisena mies istuisi tuomiosta vain puolet ja että tuomiosta vähennettäisiin hänen tutkintavankilassa viettämänsä aika. Rauhaa kesti vain neljä kuukautta.

”Oli äärimmäisen kova pettymys, että hän pääsi niin nopeasti pois. Ja heti sen jälkeen, kun hän vapautui, uuden miesystäväni auton sivupeili rikottiin.”

Eikä kiusanteko jäänyt siihen. Mies jatkoi Annin vainoamista sadoilla tekstiviesteillä ja muilla yhteydenotoilla sekä teki Annista aiheettoman lastensuojeluilmoituksen.

Sittemmin mies on saanut kaksi uutta vankeustuomiota. Ensimmäisen niistä hän on istunut, toisen täytäntöönpanoa odotellaan. Vapaana ollessaan mies on jatkanut uusituista lähestymiskielloista huolimatta Annin piinaamista, joskin entistä harvempaan tahtiin. Viime kuukausina Anni ei ole enää jaksanut tehdä uusia rikosilmoituksia.

”Itseni puolustaminen on haukannut liian suuren osan elämästäni, ja se aika on ollut lapsilta pois.”

Anni on pysynyt yli viisi vuotta kestäneen piinan aikana järjissään ja työkyisenä, mutta ei ole selvinnyt vaurioitta.

”Vaikka en halua antaa pelolle valtaa, saan toisinaan lieviä paniikkihäiriökohtauksia.”

Viranomaisten toimintaan Anni on syvästi pettynyt.

”En ole kertaakaan kokenut, että yhteiskunta olisi minun puolellani.”

Lue myös:

Sanna sinnitteli väkivaltaisessa parisuhteessa vuosia

Piinattujen perhehelvetti

X