Lapsuuden keräilykohteiden arvot romahtivat mutta tunne säilyy – ”Erikoisuuksien” arvot vaihtelevat alle eurosta muutamiin kymppeihin

”Ennen internetaikaa postimerkkien vieraskieliset tekstit ja eksoottiset kuvat tarjosivat mukavia mielikuvitusmatkoja maailman ääriin”, Seuran päätoimittaja Erkki Meriluoto kirjoittaa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

"Ennen internetaikaa postimerkkien vieraskieliset tekstit ja eksoottiset kuvat tarjosivat mukavia mielikuvitusmatkoja maailman ääriin", Seuran päätoimittaja Erkki Meriluoto kirjoittaa.
(Päivitetty: )
Teksti: Erkki Meriluoto

Olen vielä sitä sukupolvea, joka keräili lapsuudessa postimerkkejä ja vaihteli niitä kavereiden kesken. Ennen internetaikaa merkkien vieraskieliset tekstit ja eksoottiset kuvat tarjosivat mukavia mielikuvitusmatkoja maailman ääriin.

Olen säästänyt reilun 20 kansion kokoelmani, jossa on suomalaisiakin historiallisia leijonamerkkejä aina venäjänvallan ajoilta asti.

Aikanaan pidin kyseisiä postimerkkejä suurina harvinaisuuksina, mutta internet paljastaa nyt totuuden: erästä kansiostani löytyvää 1880-luvun merkkiä kaupitellaan netissä 10 sentin hintaan.

Muidenkin ”erikoisuuksien” arvot vaihtelevat alle eurosta muutamiin kymppeihin. Esimerkiksi monen yhä muistamaa tasan 30 vuotta sitten julkaistua 50 markan karhumerkkiä myydään nyt 6–15 euron hintaan.

Nuoruudessani postimerkkien keräily vaihtui jääkiekkokortteihin. Oli sykähdyttävää avata paketti ja löytää sieltä oman suosikkipelaajan erikoiskortti. Tuolloin Eric Lindrosin Donruss Elite -kortin listahinnaksi kerrottiin jopa 600 markkaa. Nyt sitä kaupitellaan 4–40 dollarilla.

Kortti on yhä tallessa odottamassa arvonnousua – tai ehkä ennemminkin nostalgisena muistona elämänvaiheesta, jolloin viikkorahat tuli tuhlattua erilaisiin urheilukortteihin. Pitihän koko sarja aina yrittää saada täyteen!

Nykyisin olen siirtynyt keräilytavaroista käytännön tarvehankintojen hintajahtiin. Viime viikolla maksoin hyväkuntoisesta käytetystä Stokke Tripp Trapp -syöttötuolista 80 euroa.

Uutena niistä pyydetään paria sataa euroa.

Mutta kyllä keräilyasiatkin pompahtavat esiin erityisesti muumimukiuutisten myötä.

Olen saanut osani tästä suomalaisten muotivillityksestä. Äitini kävi viime elokuussa jonottamassa Nuutajärven lasitehtaalla Muumin päivä -erikoismukeja ja antoi minullekin pari lahjaksi. Sen verran keräilyverta löytyy yhä suonistani, että ne odottavat tallessa alkuperäisessä paketissaan.

Haluammekin tarjota Seuran lukijoille perinteisen kesätuplanumeron juttu-, tv- ja tehtäväkattauksen lisäksi rahanarvoista tietoa kodeista ja mökeiltä löytyvistä tavaroista – todellista hyötysisältöä.

Listaamme juhannuslehden jutuissamme, mitkä esineet ovat arvossaan ja mitä on turha yrittää saada kaupaksi. Ja saimme myös Aki ja Heli Palsanmäen paljastamaan, mihin todella kannattaa kiinnittää huomio tavaramarkkinoilla.

X