Leijonafanin unelmien täyttymys! Ensin arvonnasta liput MM-kisakatsomoon ja huippupeleihin – Sitten finaalissa Leijonat taistelevat maailmanmestaruuden Suomelle
Tamperelainen opiskelijapariskunta pääsi todistamaan Leijonien MM-voittoa lähietäisyydeltä Kanadaa vastaan pelatussa finaaliottelussa Slovakiassa.
Leijonat, mukaan lukien joukkueen kapteeni Marko Anttila, tuulettivat palkintopystin kanssa aivan Kari Koskisen ja Sini Raita-ahon katsomon edessä
Sairaanhoitajaksi opiskeleva Kari Koskinen, 23, seuraa urheilua paljon, mutta jääkiekon MM-kisakatsomoon pääsystä hän ei ole aiemmin uskaltanut edes unelmoida vakavissaan.
Kari osallistui vuodenvaihteessa Coolbetin järjestämään kilpailuun, jossa piti arvata alle 20-vuotiaiden MM-jääkiekon lohkovaiheiden kaikki tulokset ennakkoon.
Onni osui kohdalle ja Kari voitti kilpailun pääpalkinnon: kahden hengen matkan Bratislavaan jääkiekon MM-kilpailuihin.
”Siitä asti, kun olen MM-kisoja kyennyt omin silmin seuraamaan ja niistä jotain ymmärtämään niin, olen aina halunnut sinne, mutta se on ollut niin abstraktilla tasolla, etten ole ikinä ajatellut, että oikeasti lähtisin sinne.”
Liput MM-kisoihin olivat opiskelijaparille jymyvoitto
Matkaan sisältyi kuljetukset ja otteluliput välieriin, pronssiotteluun ja finaaliin sekä lennot ja hotellit. Pariskunta laskeskeli matkan arvon ylittäneen helposti yli 2 000 euroa.
Harvalle opiskelijalle kyseinen reissu olisi ollut omakustanteisena mahdollinen.
”Kyllähän jotkut menevät tuollaisille valmismatkoille – oli siellä ainakin bussilastillinen porukkaa. Mutta ei siellä varmaan hirveästi opiskelijat käy. Jos olisi rahaa niin miksei, olihan se mahtava reissu!”, hallintotieteitä opiskeleva Sini Raita-aho, 21, naurahtaa.
”Olimme finaalissa toisella penkkirivillä – todella hyvillä paikoilla – mutta yli 300 euroa jääkiekkolipusta on aika paljon”, Kari pohtii.
Kalliiden lippujen kanssa kulkeminen oli jopa hieman pelottavaa, sillä pariskunta epäili myös näpistelijöitä ja taskuvarkaita olevan liikkeellä.
”Vaikka Slovakiassa oltiinkin ja oli tosi halpaa muuten, liput olivat niin kalliit, että vaikka kaikki olisi järjestetty valmiiksi, mutta olisi täytynyt itse laittaa rahat siihen tarkoitukseen niin, en olisi lähtenyt”, Kari lisää.
Pelit olivat suurelle jääkiekkofanille osallistujamaita tärkeämpiä
MM-kisakatsomon avautuessa katseltavaa ja ihmeteltävää riitti paljon.
”Se oli vähän toisenlaista kuin Hakametsässä kiekon katsominen. Jos on joskus miettinyt, että voisi lähteä niin kyllä ehdottomasti kannattaa”, Kari kehottaa.
Kisakatsomon todellista tunnelmaa on mahdotonta aistia olematta paikan päällä.
”Tšekki-Venäjä-pronssipeli oli hyvä esimerkki. Siellä oli niin paljon tšekkifaneja, että joka kerta kun Tšekki sai kiekon edes puoleen kenttään sillä tavalla, että se oli niillä hallussa, hallissa alkoi aivan järkyttävä huutomyrsky. On se jotain ihan erityistä olla siellä paikan päällä.”
Kaikkia jääkiekkomatkalle lähteneitä ei pronssipeli juurikaan kiinnostanut, mutta Kari ei olisi lipustaan luopunut mistään hinnasta. Niin Tšekillä kuin Venäjälläkin oli mukana hyviä seuraamisen arvoisia pelaajia.
Karille pelien näkeminen oli ylipäätään osallistujamaita tärkeämpää.
”Olen niin die hard -jääkiekkofani, että minua ei olisi haitannut, vaikka Suomi olisi tippunut. Olisin voinut elää sen kanssa, jos vaikka Ruotsi olisi voittanut Suomen siinä pelissä, joka meni jatkoajalle. Ruotsilla oli niin paljon upeita NHL-tähtiä pelaamassa.”
Suomalaiset fanit kannustivat Leijonia yhdessä ja äänekkäästi
Sini Raita-aho piti Suomen finaalissa pelaamista merkittävämpänä.
”Minulle se oli ehkä tärkeämpää, että Suomi oli siellä pelaamassa ja voitti. Paikalla oli suomalaisia faneja tosi paljon varsinkin finaalipelissä. Oli hienoa, kun kaikki kannattivat Suomea”, Sini kertoo.
Kanadalaisten kannustushuudot hukkuivat suuren suomalaisyleisön hurraukseen.
Yhteishengen merkitystä Karikaan ei väheksy.
”Nautin joka hetkestä, kun koki sen yleisfiiliksen hallissa – olihan se nyt ihan huikeaa hommaa”, Kari kommentoi.
Dj:n soittaessa suomalaisia biisejä yleisössä raikui äänekäs laulu.
Kaukalon tapahtumat eivät jääneet katsomon etuosassa istuneille kaukaisiksi. © Kari Koskinen
Finaalissa tunnelma pysyi katossa alusta loppuun
Ennen finaalin alkua tunnelma oli vielä silminnähden rauhallinen, mutta paikallinen seremoniamestari nostatti tunnelmaa huudattamalla yleisöä.
Kanadan johtoasema ensimmäisessä erässä ei hillinnyt yleisön kannustusintoa.
”Toisessa erässä Suomi sai nopean tasoitusmaalin ja sittenhän halli repesi ihan liitoksistaan. Suomi myllytti siitä eteenpäin miltei koko erän”, Kari sanoo.
Marko ”Mörkö” Anttilan tekemä tasoitusmaali kuohutti niin yleisössä kuin kotikatsomoissakin.
”Kun Mörkö teki tasoitusmaalin ja Suomi pyöritti peliä, odotettiin koska tulee toinen maali ja oli superhyvä fiilis katsomossa ja näytti olevan myös kentällä”, Sini lisää.
Pelaaminen näytti hyvältä ja yleisö odotti jännittyneenä toista maalia. Kolmannen maalin tullessa alkoi jo kellon tuijottelu ja varmuus voitosta.
Suomelle MM-kultaa – ”Oli epätodellinen tunne, kun tajusi, mitä on todistanut”
Voiton tultua Sini ja Kari riemuitsivat muiden kanssa aivan pelaajien takana.
”Vaikuttavinta oli kollektiivinen riemu pelin päättyessä. Se oli itselle ennen kaikkea aika epätodellinen tunne, kun tajusi, mitä on oikeasti todistanut. Mieleen painunut kohokohta oli myös pokaalin ilmaan nostaminen, kun pelaajat kävivät vuorotellen katsomon luona”, Kari kertoo.
Kiitosta saa myös suomalaisen yleisön asenne muita joukkueita kohtaan. Turnauksen arvokkaimpien pelaajien palkintojen jaossa finaalipelin päättymisen jälkeen kaikille hurrattiin tasapuolisesti.
”Oli hienoa nähdä, että muutamaa päihtynyttä suomalaista lukuun ottamatta kaikki antoivat aplodeja ja yleisössä oli hyvä henki – miksei olisikin, kun voitettiin? Kyllä silloin voi jo antaa kaverille pikkasen tunnustusta hyvästä turnauksesta”, Kari pohtii.
Finaaliottelussa liput liehuivat ja yleisö hurrasi. © Kari Koskinen
Juhliminen ei jäänyt suomalaisilla lyhyeksi
Sini ja Kari päättivät lähteä pelin päättymisen ja palkintojen jaon jälkeen suoraan hotellille.
Moni jatkoi matkaansa kaupungille tai jäi hallin läheiselle fanialueelle juhlimaan.
Suomalaisen yleisön juhliminen ei suinkaan jäänyt lyhyeksi, vaan jatkui vielä pitkälle seuraavaan päivään.
”Lähtiessämme koko koneellinen oli täynnä suomalaisia lätkäfaneja ja pelaajille hurraaminen jatkui vielä lentokentälläkin – bileet jatkuivat”, Sini summaa.