Miksi kuntavaaliehdokkus ei enää kiinnosta: Yksityiselämän riepottelua, lasten ahdistelua
Ehdokasasettelu takkuaa pitkin puoluekenttää, kun kuntapolitiikasta eläköityvien suurten ikäluokkien työlle on huonosti jatkajia. Politiikan sukupolvenvaihdoksen haasteet on huomattu myös Lieksassa.
Lieksan kaupunginvaltuuston kokous alkaa maanantaina 27.2. minuutilleen kello 18.00. SDP:llä on valtuustossa 12, keskustalla 10, perussuomalaisilla 8, kokoomuksella 3 ja sekä vasemmistoliitolla että kristillisdemokraateilla yksi edustaja.
Kop, kop, kop.
Politiikan äänimerkki katkaisee Lieksan Kulttuurikeskuksen Brahe-salissa kiertävän puheensorinan. On maanantai-illan ohjelman vuoro.
Siihen kuuluu muun muassa maankäyttöpoliittisen ohjelman käsittelyä sekä keskustelua Kolin luontoarvojen ja investointihankkeiden yhteen sovittamisesta.
Ymmärtääkseen, mistä ovat päättämässä, Lieksan kaupunginvaltuuston 35 jäsenen on pitänyt lukea satojen sivujen kaavoitussuunnitelmia sekä istua valiokuntien ja valtuustoryhmän kokouksissa.
Palkkiona vapaa-ajan uhraamisesta jokaisen kuntalaisen arkeen vaikuttavien päätöksien tekemisestä on useimmiten hiljaisuus, pahimmillaan haukut. Lieksalaisia kunnallispoliitikkoja kuunnellessa ymmärtää, miksi kuntavaaleihin on yhä vaikeampi saada ehdokkaita. Eikä ongelma koske vain pohjoiskarjalaista teollisuuskaupunkia.
Lieksa nakkaa paskaa niskaan
Lieksan väkiluku on parissakymmenessä vuodessa lähes puolittunut ja keski-ikä noussut kymmenellä vuodella. Työttömyysprosentti on pyörinyt sitkeästi parinkymmen tuntumassa. Kasvupiikit ovat osuneet rasististen rikosten tilastoihin.
Ongelmakunnan leima risoo lieksalaispoliitikkoja puoluekantaan katsomatta.
”Lieksassa on tapahtunut myös paljon hyvää. On korjattu vanhaa ja investoitu uuteen, esimerkiksi jäähalliin. Halvat asunnot ja kauniit maisemat houkuttelevat kuntaan paluumuuttajia”, Sini Nevalainen puolustaa.
42-vuotias äiti ja SDP:n toisen kauden valtuutettu on monella tapaa ehdokasrekrytoijien ihannetapaus. Hän meni ensimmäisellä yrittämällä valtuustoon ja tuplasi viime vaaleissa äänimääränsä.
”Aikanaan mietin, että mitä ihmettä ne touhuaa siellä valtuustossa. Että jännä olisi lähteä katsomaan, voiko siellä vaikuttaa”, ruokapalvelussa työskentelevä Nevalainen muistelee.
Nyt hän on kuitenkin päättänyt olla asettumatta enää ehdolle. Miksi ihmeessä?
”Kun tänne tuli paljon somaleita, siitä syytettiin jostain syystä SDP:tä ja erityisesti naisdemareita. Silloin tuli jatkuvasti paskaa niskaan. Viime syksynä yksityiselämästäni alettiin levitellä täysin virheellisiä tietoja, ja lapsetkin sotkettiin niihin mukaan”, Nevalainen kertoo.
Raja meni siinä. Nevalainen veti nimensä pois ehdokaslistasta ja teki tutkintapyynnön poliisille.
”Pari muutakin ehdokkaaksi kyseltyä naista on sanonut, etteivät lähde, siitä tulee vain haukut niskaan. Monilla on sekin pelko, että mitä tästä voi saada.”
Lieksalaisten pienet ja suuret asiat heijastuvat valtuuston työhön. ”Jouluvalot herättävät tunteita. Joidenkin mielestä niitä poltetaan liian pitkään, joidenkin mielestä valojen käyttö aloitetaan liian aikaisin”, Sini Nevalainen (sd) nauraa. © Tommi Taipale
Vaalivoittajan syytteet
Kuntatalouden tai kaavoituspolitiikan omaksuminen vaatii aikaa ja vaivaa, ja niistä on vaikea kehittää mieliä kiihottavia argumentteja. Vähemmällä pääsee, kun levittää huhuja maahanmuuttajien kohtuuttomista sosiaaliavustuksista ja keksii väärinkäytöksille selkeän syyllisen.
Lieksassa maahanmuuttokeskustelu kiertyi nettihuhujen voimalla demaritaustaisten virkamiesten ympärille. Voittajapuolella olivat perussuomalaiset, jotka nelinkertaisivat valtuustopaikkansa kahdeksaan.
Paikallislehti uutisoi äänikuninkaaksi nousseen perussuomalaisten Esko Saastamoisen vaatineen valtuustoryhmälleen ”puhdasta kokoustilaa” myös somalitaustaisten maahanmuuttajien käyttämän huoneen sijasta. Jupakka johti syytteisiin ja Saastamoisen itselleen säätämään vuosien mediahiljaisuuteen.
”Kaikki syytteet kaatuivat”, Saastamoinen kuittaa nyt.
”Olen hirmu varovainen sanomisissa, koska minuun kohdistuu niin paljon selän takana puhumista.”
Saastamoinen lähti kunnallispolitiikkaan kaksitoista vuotta sitten.
”Olen ollut järjestötoiminnassa pennusta lähtien. Pitkään houkuteltiin politiikkaan, ja lopulta lähdin. Kiinnostaa vaan.”
Onko perussuomalaisten neljän vuoden takainen menestys lisännyt kiinnostusta puoluetta kohtaan?
”Ei sen kummemmin.”
Vaalilistoillekaan ei ollut tunkua.
”Viime vaaleissa oli 18 ehdokasta, nyt 16. Ihmisillä ei vain ole aikaa.”
Esko Saastamoisesta (ps) paikallispolitiikka kiinnostaa yhä ihmisiä. ”He eivät kuitenkaan välttämättä halua lähteä siihen itse mukaan.” © Tommi Taipale
Järjestöhinku hiipuu
Lieksassa maahanmuuttokiistat virisivät jo 2010-luvun taiteessa. Kun suurten siirtolaisjoukkojen saapuminen kiristi tunnelmia ympäri Suomea ja Eurooppaa syksyllä 2015, pohjoiskarjalaisessa pioneerikaupungissa asetelmaan oli totuttu.
Monelle lieksalaispoliitikolle se oli helpotus.
”Maahanmuuttokeskustelun kuumin vaihe oli kieltämättä raskasta aikaa, mutta nyt henki on muuttunut paljon”, Seppo Kiiskinen, 60, sanoo.
Kolme kautta kaupunginvaltuustossa istunut keskustavaltuutettu on luopumassa paikastaan.
”Tämä vie ison loven vapaa-ajasta ja aika harvoin tulee positiivista palautetta”, kaupunginvaltuuston ensimmäinen varapuheenjohtaja sanoo.
Metsätalousinsinöörille kunnallispolitiikka jäsentyy velvollisuutena; jonkun se täytyy tehdä. Nuoremmilta hän ei uskalla samaa asennetta odottaa.
”Jos politiikka ei kiinnosta, jotain siinä on pielessä. Monivaiheiset puuduttavat kokoukset eivät vetoa nykyihmisiin. Nuoret haluavat asioiden etenevän nopeammin kuin ennen.”
Kiiskisestä politiikan tulisi taipua nuorten suuntaan, eikä toisin päin.
”Ennen järjestötoiminnassa ja kokouksissa houkutti myös mahdollisuus tavata ihmisiä. Nyt sosiaalinen elämä keskittyy muualle, esimerkiksi someen.”
Pertti Turunen oli vetäytymässä valtuustotyöstä neljän kauden jälkeen. Kun lista uhkasi jäädä liian lyhyeksi, veteraanidemari pyörsi päätöksensä ja on taas ehdolla. © Tommi Taipale
Puoluekirjakyräilyä
Pertti Turunen, 63, muistaa ajat, jolloin politiikkaa oli vaikea vältellä.
1960- ja 70-lukujen Lieksa oli kaupunki, jossa naapureita jaettiin tovereihin ja vihollisiin puoluekannan perusteella. Suomen Maaseudun Puoluetta kannattaneen isoisän luona asunut poika oli oppositioroolissa punaisessa kaupungissa.
Kun Lieksan kupeessa sijaitsevalle Pankakosken kartonkitehtaalle vuonna 1974 pestautunut Pertti vitsaili nurkissa haisevasta mahorkasta, palaute ilmestyi nopeasti huussin seinälle.
”Siellä luki, että niin se vain minunkin on kiittäminen leivästäni Neuvostoliittoa”, Turunen muistelee naureskellen. Hän tottui tehtaan tavoille, hakeutui Paperiliiton ay-toimintaan ja sitä kautta kunnallispolitiikkaan – SDP:n riveissä.
”Paikallinen kansanedustaja kävi usein kyselemässä sopivia ehdokkaita. Kun niitä ei kerran löytynyt, hän sanoi, että nyt se on sitten sinun lähdettävä.”
Siitä on nyt 16 vuotta.
Tänä keväänä Turunen oli taas lähdössä, mutta toiseen suuntaan. Takavuosina infarktin kokenut ja viime vuodet osa-aikaista päivää tehnyt paperimies jäi joulukuussa eläkkeelle. Samalla oli tarkoitus jättää paikallispolitiikka.
”Vuoden ajan pohjustin asiaa ja etsin seuraajia. Yksi vähän minua nuorempi kaveri löytyikin. Erään toisen konkarin sairastuttua lista uhkasi silti jäädä liian lyhyeksi.”
Ja niin Turunen asettui jälleen ehdolle.
”Pankakosken tehtaalta on ollut yksi valtuutettu niin pitkään, että voidaan miltei puhua kiintiöpaikasta.”
Politiikkaa kohtaan koettu kiinnostus on hänestä yhtäältä laimentunut ja toisaalta paennut kaupungista.
”Ay-porukoissakin poliittisen värin tunnustamista kartellaan yhä enemmän.”
Poliittisesti aktiivisimmat nuoret ovat lähteneet ensin.
”Omakin poikani kiinnostui politiikasta opiskellessaan Kajaanissa. Lieksa ei tarjoa korkeakoulupaikkoja, jotka sitoisivat yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneita tänne.”
”Jos politiikka ei kiinnosta, jotain siinä on pielessä.”, Seppo Kiiskinen (kesk) sanoo. Hän ei usko pitkien kokousten houkuttelevan nopeaan viestintään tottuneita nuoria. © Tommi Taipale
Uusi tulokas
Lieksan asukaslukua on viime vuosina auttanut maahanmuutto, mutta puolueita tulokkaat eivät ole juuri kiinnostaneet.
Viime kuntavaaleissa SDP:llä ja kokoomuksella oli kummallakin yksi maahanmuuttajataustainen ehdokas.
”Molemmat pääsivät varasijalle”, Abdillahi Mohamed Hassan, 31, kertoo.
Lieksa on ollut Hassanin kotikaupunki yhdeksän vuotta sitten. Huhtikuun vaaleissa hän pyrkii kaupunginvaltuustoon Vasemmistoliiton listalta. Kimmoke ehdokkuuteen ei tullut puolueilta.
”Kukaan poliitikko ei olisi tullut ehdottamaan tällaista mahdollisuutta. Maahanmuuttajayhteisöstä tuli viestiä, että päätöksenteossa olisi hyvä olla meitä edustava ihminen. En silti halua ajaa vain maahanmuuttajien asioita”, Hassan sanoo.
Työtön rakennusmies suunnittelee sosiaalialan opintoja. Politiikassa häntä kiinnostavat kotouttamiskysymykset ja perheiden ja ikäihmisten asiat.
”Lieksa on mieluisa paikka maahanmuuttajan näkökulmasta. Kotouttaminen kannattaa aloittaa pienestä kaupungista.”
Abdillahi Mohamed Hassan (vas) pitää Lieksaa hyvänä kaupunkina maahanmuuttajille. ”Kouluun pääsee helposti”, vasemmistoliiton kuntavaaliehdokas sanoo. ”Negatiivisiakin asioita on, mutta ne ovat yksilöllisiä.” © Tommi Taipale
Hoidetaan hommat
Jatkossa ehdokashankinta tulee todennäköisesti edelleen vaikeutumaan. Rakennemuutokset siirtävät kaikenvärisiä ihmisiä ja valtaa pienistä yksiköistä suurempiin ympäri Suomea.
Jonkun pitäisi kuitenkin jaksaa hoitaa myös harmaantuvien pikkukaupunkien asiat. Perttituruset eivät jaksa ikuisesti.
Paikallispolitiikassa voi saada aikaan tuloksiakin.
”Eniten hyvää palautetta sain aloitteesta, jonka myötä Lieksa alkoi lahjoittaa jokaiselle syntyvälle lapselle Aino- tai Reino-kengät. Lapsiperheiltä tuli kiitosta myös uudenvuoden ilotulituksen aikaistamisesta”, Sini Nevalainen sanoo.
Hänkin muistaa valtaosaa valtuustoajastaan positiivisena.
”Pääosin ihmiset täällä ovat ihania. Uskon, että moni hyvä tyyppi vähättele turhaan itseään, eikä siksi lähde ehdolle.”
Siksi voisikin olla hetken kiitollinen niille, jotka vielä haluavat hoitaa yhteisiä asioita. Tai jättää edes pahimmat ilkeydet lähettämättä paikallislehden tekstiviestipalstalle.
”Aina voi myös lähteä ehdolle ja yrittää itse tehdä paremmin”, Nevalainen sanoo.
Lue myös:
Varsinaista sorjostelua, Lappeenranta
Politiikan uusjako
HUHTIKUUN 9. päivä järjestettävien kuntavaalien ehdokasmäärät ovat korutonta kertomaa.
SDP jäi tuhatkunta paikkaa 7 000 ehdokkaan tavoitteestaan, ja myös kokoomuksen ehdokaspotti hupeni tuhannella runsaaseen 5 700 ehdokkaaseen. Keskustan 8 000 ehdokkaan tavoitteesta suli 550, perussuomalaisehdokkaita on runsaat 3 800, vähennystä nelisensataa.
Vain vihreät tuulettavat selvää kasvua 2 600 ehdokkaan ylittäessä viime vaalien ehdokassaaliin kolmellasadalla.
Kuntavaaliehdokkaiden määrä on vuosina 2004–2012 vähentynyt noin neljä prosenttia per vaalit. Nyt notkahdus tuplaantuu.
”Suurten ikäluokkien ihmisiä jää nyt pois politiikasta, ja viestikapulaa pitäisi siirtää nuoremmille. Heitä ei kuitenkaan ole enää niin paljon kuin ennen”, keskustan puoluesihteeri Jouni Ovaska sanoo.
SDP:n ehdokashankinnasta vastaava toiminnanjohtaja Seppo Eskelinen on samoilla linjoilla.
”Kun kunnallishallinto muuttuu ja maakuntahallinto tulee, monella kokeneella kuntapäättäjällä on ollut helppo siirtyä syrjään. Uusia on ollut vaikea saada tilalle”, hän sanoo.
Poliittisesti aktiivisia suuria ikäluokkia ajaa valtuustoista myös korkea ikä – nuorimmatkin heistä ovat vanhuuseläkeiässä. Kasvukeskuksissa listoille on entistä enemmän tunkua, harmaantuvissa pikkukaupungeissa ehdokkaiden saaminen on yhä vaikeampaa.
”Kuilu suurten ja pienten kaupunkien välillä on repeää nyt selvästi”, Eskelinen sanoo.
Uusjaossa lyhimmät tikut jäävät nuoriaan menettävien pikkukuntien käteen. Sellaisten kuin Lieksa.