Narkomaanien hyysäystä vai järkevää terveydenhoitoa? Liikkuva autopartio vaihtaa käytetyt neulat puhtaisiin
Jyväskylässä kiertää Sovatek-säätiön liikkuva partio, joka kerää ja vaihtaa käytetyt ruiskut ja huumeneulat puhtaisiin. Narkomaanien hyysäystäkö?
Liikkuva Visiitti-partio auttaa narkomaaneja Jyväskylän seudulla. Sairaanhoitaja Erja Blomberg ja opiskelija Jussi Wiik ovat saaneet asiakkaan.
Asuntoauton takaosassa kolisee, tavaraa on röykkiöittäin. Auton kaikki neliöt ovat hyötykäytössä.
Pahvi- ja muovilaatikoissa on puhtaita pistovälineitä, keltainen säiliö likaisille ruiskuille ja piikeille, pikatesti hiv:lle ja C-hepatiitille ja A- ja B-hepatiittirokotteita. Autossa on mahdollista mittauttaa tulehdusarvot. Lisäksi autosta saa raskaustestejä, kondomeita ja liukuvoidetta. Tavarat löytyvät järjestelmällisesti kaapeista ja auton parvelta.
Sivupöydällä on kahvinkeitin. Se on asiakkaita varten.
Päivän reissu alkaa. Sairaanhoitaja Erja Blomberg ja opiskelija Jussi Wiik sekä ratin takana terveydenhoitaja Saara Puranen suuntaavat kohti Jyväskylän lähiöitä. © Petri Blomqvist/Otavamedia
Kello on puoli kymmenen aamulla, Jyväskylässä sataa lunta pikkupakkasessa. Visiitti-auto kaartaa kierrokselle. Erja Blomberg, terveysneuvonnasta vastaava sairaanhoitaja sompaa kookasta autoa, takaosassa istuvat terveydenhoitaja Saara Puranen ja päihdetyön opiskelija Jussi Wiik.
Ensimmäinen etappi on Huhtasuo.
”Ei ole mitään erityistä aluetta, missä kävisi enemmän tai vähemmän porukkaa”, Saara Puranen kertoo.
Kannabista jo 12-vuotiaana ala-asteella
Tänään auto pysähtyy tunniksi viiteen eri paikkaan Jyväskylässä.
”Tällä puolella on tilaa, varo sitä sinistä autoa”, Jussi Wiik ohjeistaa Blombergia tämän peruuttaessa autoa parkkiin. Lumisade ulkona on hellittänyt.
”Keli vaikuttaa asiakasmäärään, samoin asiakkaiden omat menot”, Saara Puranen kertoo.
Erja Blomberg on erikoistunut terveysneuvontaan. Hän on törmännyt työssään niin narkomaanien kuin työntekijöidenkin ennakkoluuloihin. © Petri Blomqvist/Otavamedia
Mies – takki auki, ilman pipoa ja hansikkaita – saapuu paikalle. Hän näyttää olevan kylmissään, nousee autoon ja kertoo vaihtavansa vain kymmenen pistovälinettä.
”Kävin vaihtamassa Sovatekillä kahdeksankymmentä neulaa viime viikolla, nyt otan vain nämä.”
Hän saa mukaansa puhtaita neuloja ja ruiskuja. Miehen mainitsemalla Sovatek-säätiöllä on myös päihdepalvelukeskus Jyväskylässä. Siellä on mahdollista saada terveysneuvontaa arkisin kello 9–12 välillä.
Mies kertoo aloittaneensa huumeidenkäytön ala-asteella kannabiksella. Ensimmäinen kokeilu tapahtui vuosia sitten sillan alla.
”Ensimmäinen kerta tuntui pari päivää kannabiksen käytön jälkeenkin”, mies muistelee odottaessaan puhtaita pistovälineitä.
Nyt siis mennään jo suonensisäisillä.
Lähtiessään mies kertoo menevänsä pian korvaushoitoon. Se on hänen toinen yrityksensä. Puranen ja Blomberg kannustavat häntä, ovat vilpittömän iloisia asiakkaan puolesta. Hoitoihin he eivät painosta ketään, eivät liioin kysele asiakkaiden päihteiden käytöstä. Neuvontatyössä on viisainta vain tukea ja ymmärtää.
Valistusta verkossa
Visiitti-autoa mainostetaan perinteisten sosiaalisen median kanavien ja esitteiden lisäksi Tor-verkossa. Tor salaa käyttäjänsä sijainnin käytön verkkoa valvovilta ja analysoivilta tahoilta.
Verkko on tunnettu myös siitä, että siellä on mahdollista myydä ja ostaa huumeita. Visiitti-hanke vie siis mainonnan suoraan piikkihuumeita käyttävien ytimeen.
Lounaan jälkeen auto pysäköi Kuokkalaan, Jyväskylän järventakaista näyteikkuna Lutakkoa vastapäätä sijaitsevaan kaupunginosaan.
Viima ja lumisade ovat yltyneet.
Jussi Wiik jalkautuu ja vie repussaan esitteitä muun muassa apteekkeihin. © Petri Blomqvist/Otavamedia
Jussi Wiik lähtee ulos selässään musta reppu. Sen päällä on teksti Visiitti ja sisällä esitteitä ja puhtaita pistovälineitä.
Esitteet jaetaan apteekkeihin ja terveysasemille, pistovälineitä vaihdetaan uusille asiakkaille.
Ihmisiä virtaa ohi erilaisten reppujen ja kassien kanssa.
Onko niissä mahdollisesti käyttövälineitä? Ovatko he asiakkaita, avun tarpeessa? Visiitti-auton työntekijät toteavat, ettei asiakkaita tunnista päällepäin.
Aamun täydet pahvilaatikot ovat tyhjentyneet päivän aikana. © Petri Blomqvist/Otavamedia
Piikittäjän hiv-kauhu
Kello on ehtinyt jo yli kahden, kun autolle saapuu mies, jolla on tummat vaatteet, huppu ja pipo tiukasti päässä.
”Tulin vaihtamaan nämä”, mies murahtaa ja näyttää tuomisensa, piikit ja ruiskut.
Asiakas antaa verinäytteen ja jää odottamaan tulosta. © Petri Blomqvist/Otavamedia
Hän kertoo nukkuneensa viime öitään huonosti, on huolissaan mahdollisesta hiv-tartunnasta. Hätä näkyy miehen kumarasta ja vähän poissaolevasta olemuksesta.
Hän on tietoinen tartuntatautiriskistä, mutta oli silti jokin aika sitten käyttänyt likaisia pistovälineitä.
”Jos mulla on se, tapan itseni. En halua elää sen kanssa”, mies sanoo vakavana huppu yhä päässään ikään kuin suojamuurina.
Vastapäätä istuva Saara Puranen kertoo hivin ja C-hepatiitin pikatestauksesta, joka on mahdollista tehdä tässä ja nyt.
”Jos tulos on negatiivinen, se on sataprosenttisesti varma. Jos se on positiivinen, tulos täytyy vielä varmentaa suoniverinäytteellä. Testit on valittu hankkeeseen yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa ja THL on kouluttanut meidät pikatestaukseen.”
Miehen olo helpottuu.
Autossa on on mahdollista hiv:n pikatestauksen lisäksi myös mitata crp. Tarjolla on rokotteita ja ehkäisyneuvontaa.
Asiakas hiljenee Purasen ottaessa verinäytteen.
Visiitti-autosta kirjalliset ohjeet
Suomessa Visiitti-auto on ainoa taho, joka tarjoaa liikkuvaa terveysneuvontaa tässä laajuudessa. Visiitissä ei ole tullut yhtään positiivista tulosta hivistä, mutta C-hepatiitista on.
”Reaktioita on monenlaisia. Joillakin on aluksi puolustusmekanismi päällä kuullessaan tartunnasta, mutta toki suhtautuminen muuttuu, kun saa hetken asiaa pohtia. Ohjeistamme asiakkaita, että meille saa soittaa aina kun tarvitsee”, Puranen kertoo.
Entä nyt, mikä on testin tulos?
”Negatiivinen”, Puranen toteaa.
Miehen kasvoille nousee leveä hymy, päivä on pelastettu. Lähtiäisiksi hän saa vielä mukaansa kirjalliset ohjeet:
”Ei kaikkea voi muistaa tällaisessa neuvontatilanteessa. Sitä paitsi jos itse saisit kuulla mistä tahansa uudesta sairaudesta, se voisi järkyttää.”
Yhden C-hepatiitin hoitaminen maksaa uuden henkilöauton verran
Suomessa todetaan vuosittain yli 1 100 uutta C-hepatiittitartuntapaussta selviää THL:n tartuntatautirekisteristä. Yleisin tartunnan aiheuttaja ovat likaiset pistovälineet. C-hepatiitti on viruksen aiheuttama maksatulehdus, joka tarttuu ihmisestä toiseen veren välityksellä. Hoitamattomana se tappaa.
Narkomaanien piikityskohdat voivat tulehtua helposti. Autolla käydessä tämäkin tarkistetaan. © Petri Blomqvist/Otavamedia
Terveysneuvonta vähentääkin tehokkaasti terveydenhoitomenoja, kertoo Erja Blomberg ja antaa esimerkin.
”Harva asia on päihdetyössä kustannustehokasta, mutta tämä on. Yhden C-hepatiitin hoitaminen voi maksaa uuden henkilöauton verran, viisikymmentä tuhatta euroa. Jos neulojen ja ruiskujen vaihdolla pystytään estämään yksikin C-hepatiittitartunta, se on kustannustehokasta.”
Tästä Visiitti-autosta lähtee asiakkaiden mukaan puhtaita pistovälineitä vähintään neljätuhatta joka viikko. Viime vuonna neuloja vaihdettiin 168 000. Kun yksi puhdas pistoväline voi säästää ihmishengen ja viisikymmentätuhatta euroa, kyse ei siis ole turhasta työstä tai narkomaanien hyysäämisestä.
Autolle saa tulla päihtyneenäkin
Puolijuoksua lähestyvä nainen saa auton pysäytettyä juuri ennen lähtöä seuraavaan etappiin. Nainen näyttää olevan vielä aineissa, mutta pystyy hoitamaan asiointinsa tolkullisesti. Autolle asiakkaat saavat tulla päihtyneenäkin.
Nainen kertoo vievänsä puhtaita neuloja myös kavereilleen. Hän istuu pehmeälle penkille, riisuu takkinsa ja kertaa huumehistoriansa. Käytön hän aloitti pari vuotta sitten, ja syy oli yksinkertainen: hänen puolisonsa käytti huumeita, ja hän oli yrittänyt saada tämän lopettamaan, mutta se ei onnistunut.
”Ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin käyttää itse”, hän huokaisee.
”Miten sun pistopaikat voi?” Puranen kysyy.
Nainen nostaa paitansa hihoja ja näyttää käsivartensa. Toisessa kädessä on mustelma, mutta ei tulehdusta.
Hiv:n ja hepatiitin pikatestaukseen hän tulisi seuraavalla kerralla, kun on enemmän aikaa. Nyt Saara Puranen tarjoaa asiakkaalle vielä lyhyesti myös ehkäisyneuvontaa.
Nimetöntä asiointia
Päivä kääntyy iltaa kohti.
”Ollaan tunti siellä ja tunti täällä. Hanke on vielä niin alussa, katsotaan kuinka tämä toimii. Myöhemmin mietitään lisätäänkö aikaa.”
Vaikka aikataulu kiristää, asiakasta ei koskaan häädetä ulos. Saara Puranen tekee tarvittavan kirjurityön, tilastoi nimimerkin ja syntymävuoden. Nimimerkki mahdollistaa anonyymin asioinnin. Nimettömyys tuo turvaa ja luottamusta päihteidenkäyttäjille.
”Nimimerkki muodostuu kolmesta kirjaimesta ja syntymävuodesta”, Saara Puranen ohjeistaa vastapäätä istuvaa asiakkasta.
Puranen ja Blomberg eivät tarkista kenenkään henkilöllisyyttä tai syntymävuotta.
Autolla asioivat myös alaikäiset, vaikka enimmäkseen asiakkaat ovat täysi-ikäisiä.
Yksi auton vanhemmista asiakkaista kertoo käyttäjien suojelevan alaikäisiä. Kirjoittamaton laki on, että lapsille ei huumeita kaupitella.
”Jos joku myy huumeita alaikäisille, hän saa turpaansa.”
Pistovälineiden vaihtamisella estetään likaisten piikkien kautta leviävät taudit. © Petri Blomqvist/Otavamedia
Ennakkoluuloja päin – riippuvuus on sairaus
”Terveysneuvontatyö on yleisesti sellaista, että sitä saa jatkuvasti perustella muille tahoille. Me törmätään siihen ihan työntekijöidenkin taholta, että miksi te hyysäätte aineiden käyttäjiä. Jaatte siellä neulat ja ruiskut”, Blomberg kertoo.
”Ei meidän asiakkaat ole kauheita. He ovat ihan tavallisia ihmisiä. He ovat asiakasryhmä, johon meidän täytyy satsata. Riippuvuus on sairaus”, pohtii Blomberg.
”Mitä enemmän tätä näkee, sitä enemmän muokkaantuu. Monilla on aika vaikeita asioita. Toki ammatillisuus kasvaa mutta myös empatiakyky. Hyvä työntekijä on sellainen, joka oppii ja kykenee avaamaan silmänsä, kun näkee enemmän asioita. Ennakkoluulot tulevat vastaan tämän tästä”, kertoo Blomberg.
”Päihteitä käyttävillä voi olla ennakkoluuloja, onko tämä oikeasti anonyymiä toimintaa. Päihteettömät taas epäilevät sitä, miksi tällaista palvelua pitää tarjota. Vastikään kuulin vähän tuohtuneenkin kommentin, miksi pitää aineiden käyttäjille tuoda palvelua lähes kotiovelle, kun kunnassa on nuoria, jotka eivät päihteitä käytä ja tarvitsisivat apua.”
Hiljainen päivä – vain 1700 neulaa vaihtui
Jyväskylässä neulojen ja ruiskujen vaihtomäärät ovat kasvaneet vuosi vuodelta.
Kehitys ei ole tullut yllätyksenä päihdealan työntekijöille. Sama kehitys näkyy muuallakin, myös pienemmillä paikkakunnilla. Tässäkin Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamassa hankkeessa ovat mukana Jyväskylän lisäksi lähikunnat Muurame, Joutsa, Keuruu ja Laukaa.
”Jos ajattelen näitä kunta-asioita, monissa pienissä kunnissa tehdään mahdottoman hyvää päihdetyötä. Panostetaan paljon asioihin, ja asiakkaat saavat todella hyvää hoitoa”, Blomberg kiittelee.
Kello lähenee neljää, viimeiselle pisteelle Tourulaan ei ole tullut yhtään asiakasta.
”Tämä päivä oli harvinaisen hiljainen”, Puranen summaa.
Päivän aikana vaihdettiin 1 700 neulaa. Se on vähän. Viikko sitten keskiviikkona samassa ajassa neuloja meni vajaa neljätuhatta.
Laki ei tunne lapsinarkomaaneja
Alaikäisten huumeiden käyttö on tabu. Lastensuojelulaki laahaa jäljessä heidän kohdallaan, mikä aiheuttaa ristiriidan terveysneuvontatyössä.
Pääkaupunkiseudun terveysneuvonnassa käyneistä huumeiden käyttäjistä 55 prosenttia olivat aloittaessaan 11–15-vuotiaita, selviää Helsingin yliopistossa hyväksytystä väitöskirjasta.
”Suomessa pitäisi myöntää ongelma. Ei me olla enää lintukoto tuossa mielessä, ettei meillä muka käytettäisi jo alaikäisenä huumeita pahasti”, sanoo A-klinikka Oy:n toimitusjohtaja ja johtava ylilääkäri Kaarlo Simojoki.
Puhtaiden pistovälineiden vaihtaminen on osa terveysneuvontaa. Vaihtamisella ehkäistään tartuntatauteja ja tulehduksia. Kaikki tahot eivät vaihda niitä alaikäisille.
Helsingin Diakonissalaitoksen päihdepalveluiden yksikköjohtaja Kimmo Hannus kertoo, että alaikäisiä ei palvella, jos on tieto heidän iästään.
”Tämä on huono asia, kyllä alaikäinenkin käyttäjä olisi oikeutettu saamaan puhtaat välineet. Nykytilanne saattaa häntä palvelevan työntekijän hankalaan tilanteeseen. Ajattelemme, että alaikäinen ei ole lain silmissä vapaa tekemään valintaa käyttää huumeita”, Hannus kertoo viitaten lastensuojeluilmoitukseen.
Oikeustieteen tohtori Sami Mahkonen toteaa lastensuojelulain laahaavan jäljessä.
”1983 ei ollut tällaista ongelmaa. Tuoreimpaan lakiin viilatut lastensuojeluilmoituksen muutokset eivät ratkaisseet tätä ongelmaa.”
Mahkosen mukaan lastensuojeluilmoituksen kriteerit eivät täyty alaikäisen vaihtaessa pistovälineitä.
Helsingin lastenkotitoiminnan päällikkö Minna Pitkänen toteaa että, lastensuojelulaki ei estä terveysneuvontaa. Jos vaihtopisteellä epäillään asiakkaan olevan alaikäinen, voidaan luoda suhde nuoreen ja ottaa yhteys lastensuojeluun yhdessä.
”Jos alaikäisten narkomaanien hoitamattomuudella on taustalla tietämättömyyttä, niin asia on hoidettavissa koulutuksella. Jos taustalla on pyrkimys kustannusten välttämisestä, se herättää ärtyneisyyttä”, Simojoki pohtii.