Lisääntyvätkö metsätuhot Suomessakin? Havupuita uhkaavia toukkia havaittu jo satakertainen määrä
Ilmaston lämpeneminen on tuonut Suomeen pelätyt metsätuholaiset, havu- ja lehtinunnan.
Etelämpänä Euroopassa laajoja metsätuhoja aiheuttanut havununna on lisääntynyt Suomessa räjähdysmäisesti viimeisen 25 vuoden aikana. Havununnan toukat syövät havupuut, ennen kaikkea kuuset ja männyt, paljaaksi niiden neulasista.
Havununna oli vielä 1980-luvulla harvinainen etelärannikon tuntumassa esiintyvä laji, mutta nyt se on levinnyt jo Kuopion korkeudelle.
”Meillä on Suomessa valtakunnallinen yöperhosseuranta, jossa seurataan niiden esiintymistä vakiopaikoilla vuodesta toiseen. Tulosten mukaan havununnalla on tapahtunut noin satakertainen runsastuminen jaksolla 1993–2016”, kertoo Juha Pöyry Suomen Ympäristökeskukselta.
Talvi ei ole este nunnien leviämiselle
Myös havununnan eteläisen serkun, lehtinunnan, leviäminen Baltiasta kohti pohjoista on alkanut kiihtyä, ja sitä on alkanut esiintyä myös Suomessa, toistaiseksi kuitenkin vasta vaeltajana.
Turun yliopiston tutkija Julia Fält-Nardmann on selvittänyt lajien mahdollisuutta selviytyä Suomessa laboratorio-olosuhteissa laskemalla vähitellen lämpötilaa. Selvisi, että havununnien talvehtivat munat kestävät -29 asteen pakkasia ja lehtinunnien melkein saman verran.
”Kokeet paljastivat, että nunnat voivat ilmaston lämmetessä levitä ainakin 300 kilometriä nykyistä pohjoisemmas. Todennäköisesti vielä kauemmaskin, sillä havununnaemot osaavat kätkeä munansa suojaisiin kaarnankoloihin ja lehtinunna vielä peittelee jälkikasvunsa lämpimillä villakarvoilla”, Fält-Nardmann kertoo.
Lehtinunnan toukka
Tuhot jäävät Suomessa alueellisiksi
Onko Suomeen sitten odotettavissa jopa miljoonien hehtaarien metsätuhoja kuten Pohjois-Amerikassa?
”En usko, että nämä tulevat kovin laaja-alaisia tuhoja aiheuttamaan. Paikallisesti toki voivat tehdä isojakin tuhoja. Toistaiseksi on ilmennyt pieniä, paikallisia tuhoja vasta ihan lounaissaaristossa. Periaatteessa on kuitenkin mahdollista, että tuhoista tulee vielä jonkin verran laajempia”, Juha Pöyry selittää.
Suomen metsien monimuotoisuus sekä vihollis- ja kilpailijalajit hillitsevät tuhoja
Lehtinunna tuotiin 1800-luvulla Pohjois-Amerikkaan vieraslajina. Sitä ajateltiin käyttää silkin tai vastaavan kankaan jalostamisessa. Yöperhoset lähtivät kuitenkin leviämään kasvatuksesta alueen luontoon aiheuttaen siellä merkittäviä tuhoja lehtimetsäalueilla. Euroopassa tuhot eivät ole olleet yhtä laajamittaisia.
”Kun laji esiintyy alkuperäisellä levinneisyysalueellaan, sillä on siellä luontaisia vihollisia ja kilpailijoita, jotka pitävät kannan kurissa. Jos laji siirretään mantereelta toiselle, alueella ei välttämättä ole lajeja, jotka pystyisivät estämään kannan leviämisen”, Juha Pöyry muistuttaa.
Lehti- ja havununna ovat kumpikin euraasialaisia lajeja, ja niille riittää vihollis- ja kilpailijalajeja Suomessa. Myös metsien monimuotoisuus hillitsee nunnien leviämistä.
”Se on oikeastaan ainoa keino, millä leviämistä voi hillitä. Metsissä, joissa on eri puulajeja rinta rinnan, nämä eivät leviä niin helposti. Yhden puulajin metsiä olisi vältettävä”, Pöyry selittää.
Mitä sitten käy alueille, jotka joutuvat nunnien syömiksi?
”Puut voivat toipua yhden kesän paljaaksi syönnistä muutamassa vuodessa. Jos tämä toistuu useampana peräkkäisenä kesänä, puut kuolevat. Silloin alueelle täytyy käytännössä istuttaa uudet taimet”, Pyöry toteaa.