Lobbarit ovat poliitikkojen salarakkaita - kalentereita ei haluta julkisiksi, etteivät tapaamiset paljastuisi

Suomessa lobbausta säädellään löysemmin kuin Brysselissä, kerrotaan Jaana Kiven uudessa kirjassa Bryssel myyty – lobbausparatiisin kauppiaat (Into). Kirja perustuu poliitikkojen, tutkijoiden ja lobbareiden haastatteluihin. Lobbauksella tarkoitetaan eturyhmien epävirallista vaikuttamista poliitikkoihin. Edunvalvonta naamioidaan mielellään ”asiantuntijuudeksi”. Kirjassa esitetään Suomeen pakollista lobbausrekisteriä, joka tekisi vaikuttamisesta näkyvää. Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) viimevuotisen päätöksen perusteella tähän on vielä pitkä matka.

Ketä ministeri tapaa?

Kesällä 2013 Ylen toimittaja Boris Salomon pyysi opetus- ja kulttuuriministeriöstä nähtäväkseen kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen (vas) kalenterin.

”Silloin keskusteltiin, miten urheilumiehenä profiloitunut Arhinmäki jakaa aikansa urheilun ja kulttuurin välillä. Halusin kartoittaa tätä selvittämällä, keitä hän ministerin ominaisuudessa tapaa”, Salomon sanoo.

Tietoa ei anneta

Ministeriön kieltäydyttyä luovuttamasta kalenteria, Salomon valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen. Lopullinen ratkaisu tuli vasta maaliskuussa 2015, kun korkein hallinto-oikeus linjasi, ettei ministerin kalenteria voi pitää julkisena asiakirjana. Päätöstä perusteltiin mm. ministerin turvallisuuden vaarantumisella ja kalenteriin kirjatuilla yksityis- ja puoluemenoilla.

Lobbausta, lobbausta

Päätöksenteon avoimuutta suojaavan julkisuuslain mukaan viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei laissa erikseen muuta määrätä. Ministereiden kalentereihin mm. kirjataan, minkä eturyhmän edustajia ministeri tapaa. Tieto tapaamisista kertoo paljon päätöksentekoa edeltävästä lobbauksesta.

Kaikki salaista?

KHO:n päätöksen mukaan ministerien kalentereihin kirjattu aineisto ”ei kuvaa julkisen vallan käyttämistä”, eikä sitä siksi voi pitää ”julkisuusperiaatteen toteutumisen kannalta keskeisinä asiakirjoina”.

Päätös on ennakkotapaus, jonka nojalla voidaan salata muidenkin ministerien kalenterit. Jos tietoa siitä, keitä ministeri kuuntelee, ei pidetä julkisena vallankäyttönä, lobbausrekisterin