Luulitko, että Tinder on moderni keksintö? Näin nuoret hakivat tuhat vuotta sitten toisistaan matchia – puukon ja tupen avulla

Jaa kaverilleTilaa Seura
Puukko eteisen seinässä kertoi entisaikaan ikävän viestin tytöltä pojalle: "Ota puukkosi ja mene. En ole kiinnostunut sinusta."
Puukko eteisen seinässä kertoi entisaikaan ikävän viestin tytöltä pojalle: "Ota puukkosi ja mene. En ole kiinnostunut sinusta." © Tommi Tuomi/Otavamedia
Puukko ja tuppi ovat vahvoja seksuaalisia symboleita. Puukko on vanhakantaisessa ajattelussa peniksen jatke. Tuppea ja emätintä kuvaa ruotsin kielessä sama sana.

Jutun juoni menee näin: miestä vailla oleva nuori nainen kantaa mukanaan tyhjää tuppea.

Neidosta kiinnostunut nuorukainen laittaa puukkonsa tytön tuppeen.

Tyttö vie puukon kotiinsa. Noin viikon kuluttua nuorukainen tulee hakemaan puukon. Hän näkee heti puukon sijainnista, tuliko match vai ei. Sanoja ei tarvita.

Jos puukko löytyy eteisestä, se on Tinder-kielellä sama kuin vasemmalle swaippaus: ota puukkosi ja mene.

Mutta jos puukko on tuvassa, se on match.

Tämän ikivanhan perinteen nimi on tuppijuhlat tai -kosinta.

”Perinne on viikinkiajalta tai sitäkin vanhempi. Tapa tunnettiin Skandinaviassa, Suomessa ja ainakin Pohjois-Virossa”, tutkija, folkloristi John Björkman sanoo.

Erittäin vanhaksi perinteen paljastaa se, että puukko ja tuppi ovat siinä keskeisessä roolissa. Esineissä on vahva seksuaalinen lataus.

”Puukko on vanhakantaisessa ajattelussa erittäin tärkeä miehuuden osa. Tuppi ja emätin ovat ruotsin kielessä sama sana, slida.”

Tyttö on tupelle tullut

Kuten Tinder, myös tuppiperinne keräsi paikkakunnan kumppania etsivät nuoret yhteyteen toistensa kanssa.

Usein tuppijuhlia vietettiin kesällä tai syyskesällä. Tapahtumapaikka oli kirkon mäki.

”Nuorison parinvalintatavat ovat olleet hyvin ritualisoituja, säännönmukaisia ja valvottuja tilanteita. Tavoissa oli eri vakavuusasteita. Tuppikosinta oli jo vakava-asteinen teko”, Björkman sanoo.

Niinpä ennen tuppikosintaan ryhtymistä oli usein tehty jonkinlaitsa tunnustelua.

”Nuorten harrastamissa leikeissä oli yleensä mukana parinvalintaelementti, jolla saattoi leikin varjolla osoittaa kiinnostusta toiseen.”

Kirkonmenojen yhteydessä pidettävät tuppijuhlat keräsivät porukkaa kaukaisemmistakin kylistä.

Siinä missä nykyneito laatii itselleen Tinder-profiilin, entisaikojen tyttö valmisti itselleen varta vasten tätä tilaisuutta varten tupen.

Kirkonmenojen jälkeen hän kierteli tuppi vyöllään kaaso tai puhenainen seuranaan. Jos kyse oli itäsuomalaisesta neidosta, kaaso kuulutti kovalla äänellä, ehkä jopa lauloi:

”Tyttö on tupelle tullut, vaimo varrelle venynyt! Ken tahtoo omakseen, pankoon puukkonsa tuppeen!”

Vähän pohjoisempana kaaso saattoi kuulutella:

”Tyhjä tuppi tyttärellä, onko veistä vierahilla?”

Puukon paikka paljastaa

Tuppijuhla on kuin parempi versio Tinderistä, kuin Tinder Gold: tyttö näkee, kuka hänestä tykkää ja saa rauhassa miettiä, tykkääkö takaisin.

Vaikka on perinteestä sellainenkin versio, että tuppi on selkäpuolella, eikä tyttö ikään kuin näe, kuka puukon jätti.

Mitä jos kertakaikkisen väärä yrittäjä sujautti puukon tuppeen?

”Oli hyvin epäkohteliasta antaa puukko heti takaisin tai viskata se pois.”

Niinpä tyttö vei puukon kotiinsa ja mies meni vasta päivien päästä katsomaan tuomionsa.

”Itse ajattelen, että sulho pisti paljon peliin. Puukko on niin henkilökohtainen asia miehelle. Oli ylipäätään arka paikka joutua hakemaan se tytön kotoa”, Björkman sanoo.

Jos poika ei miellyttänyt tyttöä, puukko löytyi heti eteisestä, seinään iskettynä.

Jos taas sulho oli mieleinen, puukko oli päästetty perille asti, tuvan peräseinälle.

”Se saattoi olla perheen muiden puukkojen kanssa seinällä, ikään kuin perheenjäsenen paikalla, ehkä edelleen tytön tupessa.”

Tunnusteluja vispilänkaupalla

Björkmanin mukaan ei ole tutkittu, kuinka usein entisaikojen avioliitoissa toteutuivat nuorten omat puolisovalinnat ja missä määrin vanhempien tahto jyräsi.

Se tiedetään, että Pohjolassa nuorilla oli jo varhain hyvin kehittyneitä parinvalintatapoja ja -leikkejä.

Näin kesällä tehtiin erityisesti vispilänkauppaa.

Se tarkoitti todella vispilöiden tekemistä. Tyttö saattoi pyytää poikaa mukaansa metsään, sillä vispilöiden tekemiseen tarvittiin kaksi. Pojan hommaa oli kuoria varpuja ja oksia.

”Vispilänkauppa oli aika suuri kiinnostuksen osoitus, mutta ei niin vakava kuin tupen laitto.”

X