Maahanmuuttajien koulutus toimii paperilla loistavasti, käytäntö on täynnä sudenkuoppia

Taas poikkeus.

”Miksi Noora, miksi?” tuskailee venäläistaustainen Freia suomen kielen opettajalleen erilaisten verbien taivutuksia.

Hän näyttää ymmärtävän vastauksen, mutta tokaisee sen jälkeen, että jo ”huomenna unohdetaan”.

Freia ja 16 muuta eri-ikäistä – suurin osa Suomeen puolison perässä tullutta – maahanmuuttajaa aloittivat Turun aikuiskoulutuskeskuksessa opiskelunsa niin sanotussa kotoutumiskoulutuksessa tammikuun 30. päivä. Siitä asti ryhmän päivätyö on ollut opiskella suomen kieltä, kulttuuria ja työelämää viisi päivää viikossa viisi tuntia päivässä. Itsenäistä opiskelua on kaksi tuntia per päivä.

Koulutuksen tavoitteena on oppia toimiva peruskielitaito eli käytännössä heidän pitäisi osata käyttää kieltä melko sujuvasti arjen tilanteissa kuten työssä, koulussa ja vapaa-ajalla. Eri kielitaitotasot on kuvailtu hienosti opetussuunnitelmassa.

Paperilla kaikki tuntuu helpolta ja mutkattomalta. Maahanmuuttaja: siinä sinulle päämäärä, suorita se ja mene kouluun tai töihin!

Byrokraatin tavoitteet

Kotoutumisen todellisuus on kuitenkin usein jotain aivan muuta kuin Opetushallituksen, ministeriöiden ja virkamiesten hienoissa suunnitelmissa. Kotoutumiskoulutusta antavan Axxelin koulutuspäällikkö, 14 vuotta maahanmuuttajia kouluttanut Virva Muotka tuntee sekä suunnitelmat että arjen.

”Tavoitteen mukaisen kielitaidon saavuttavat lähinnä vain nopean polun opiskelijat. Hitaammin eteneville, joita on suurin osa opiskelijoista, tavoite on liian kova”, sanoo Muotka.

Opiskelijat jaetaan ryhmiin opetuksen etenemisvauhdin mukaan: nopeat, hitaat ja perus. Nopeasti etenevillä on Opetushallituksen määritelmien mukaan erinomaiset opiskelutaidot ja korkeakoulutus tai kokemusta akateemisesta opiskelusta. Heidän tavoitteenaan on työllistyminen akateemiseen ammattiin tai oman alan täydennyskoulutus.

Turun nopeassa ryhmässä opiskelee esimerkiksi sosionomi, puheterapeutti, saksan ja englannin opettaja ja ohjelmistoinsinööri. Monella tie suomalaiseen työelämään voi silti olla pitkä, varsinkin, jos haluaa pysyä omalla alallaan.

”Korkeakoulutetuilla tavoitteet ovat korkealla, ja joskus on pakko aluksi laskea hieman rimaa, että pääsee eteenpäin. Kaikki eivät tähän pysty ja se aiheuttaa turhautumista”, ryhmän ohjaava opettaja Susanna Talvitie sanoo.

Häilyvät ryhmäjaot

9 000 vuotta sitten Suomessa on vähän ihmisiä. Piste. He tulevat Suomeen idästä. Piste. Myös lännestä ja etelästä tulee vähän ihmisiä. Piste.

Suomen suurimman kotoutumiskouluttajan Arffman Consultingin opettaja Kukka-Lotta Parkkinen sanelee ryhmälleen tarinaa Suomesta. 22 opiskelijaa kuuntelee ja pyytää useasti opettajaa toistamaan lauseen. Valmis teksti käydään läpi parin kanssa, ja lopuksi luokan seinälle heijastuu oikeinkirjoitettu teksti.

Näin rakennetaan tulevaisuuden Suomea. Erityisesti hoitoala ja opettajan ammatti ovat Arffmanin Vantaan ryhmän suosikkeja. ©ARTO WIIKARI/OTAVAMEDIA

Tämä Vantaan hitaasti etenevä ryhmä on suorittanut neljän välitavoitteen urakasta jo ensimmäisen. Ryhmän pitäisi osata kertoa lyhyesti itsestään ja arjestaan suullisesti ja kirjallisesti sekä ymmärtää vaikkapa lähijunan kuulutukset.

”Suurin osa opiskelijoista on aikataulussa. On mahtava tunne, kun tänään opiskellaan jotain, ja huomenna joku opiskelija käyttää sitä puheessa”, Parkkinen hihkuu.

Opetushallituksen määritelmien mukaan näillä hitaasti etenevillä on oppimisvaikeuksia tai vaikea elämäntilanne ja luku- ja kirjoitustaito latinalaisin aakkosin vain tyydyttävä.

Parkkisen mielestä ryhmäjaot eivät ole yksiselitteisiä. Monet opiskelijat esimerkiksi kirjoittavat ja lukevat sujuvasti latinalaisin aakkosin. Luokassa käy selväksi, miten ryhmä reagoi kaikkeen kuulemaansa nopeasti, kysyy jatkuvasti tarkennuksia opettajalta ja keskustelee vilkkaasti. Opiskelu alkoi maaliskuun puolivälissä, joten siihen nähden monet puhuvat jo hyvin.

Ero Turussa opiskelevaan nopeaan ryhmään on suuri. Puhuminen on rohkeampaa eikä englantia käytetä, koska kaikki eivät osaa sitä.

Nopeutettuja polkuja

Vaikeudet ovat kirjoittamisessa. Leipä on liepä, salaatti salatti. Ööt ja äät. Pyranaa, päärynä. ilta-iltat. Eiku illat. Hmm.

Parkkisen porukka saikin TE-toimistolta luvan jatkaa kurssia toukokuuhun asti samalla ryhmällä. Pelin henki on se, että kouluttaja ehdottaa ja perustelee, miksi opiskelijat ovat tai eivät ole valmiita siirtymään vielä seuraavaan opinahjoon, jonka jälkeen TE-toimisto tekee päätöksen.

Tämä on uutta. Sen juuret juontavat hallituksen tehostamissuunnitelmiin.

Reilu vuosi sitten luotiin vaihtoehtoisia kotoutumispolkuja. Vuoden kestävä kielen ja kulttuurin koulutus luokkaopetuksessa voisi puolittua, minkä jälkeen maahanmuuttajat siirtyisivät esimerkiksi omalle alalle valmentaviin opintoihin tai töihin.

Tätä kokeillaan nyt ympäri Suomea. Esimerkiksi Uudellamaalla on parhaillaan 18 ammatillisesti suuntautunutta ryhmää. Maahanmuuttajat opiskelevat niissä palvelualaa, sosiaali- ja terveyspuolta ja tekniikkaa. Lisäksi korkeakoulutetuille on omia ryhmiä.

Äiti ja opettaja

Suurin osa kuitenkin kouluttautuu edelleen perinteisellä mallilla. Uudenmaan tämänhetkisistä ryhmistä 87 etenee hitaalla nopeudella, perusryhmiä on 72 ja nopeita vain kolme.

”Hitaankin ryhmän opiskelija voi olla jo varhaisessa vaiheessa valmis työelämään tai ammatillisiin opintoihin”, kotoutumiskoulutusta järjestävän Arffmanin Vantaan koulutuspäällikkö Jaana Into sanoo.

Opettaja on opiskelijoille keskeinen ihminen, sen huomaa ryhmissä. Into kertoo, että opettaja on samalla sosiaalityöntekijä, äiti, terveydenhoitaja ja ystävä.

”Opiskelijoilla on nykyisin paljon elämänhallinnan ongelmia, masentuneisuutta ja oppimisvaikeuksia. On tärkeää, että mietitään tarkkaan, kuka on valmis siirtymään eteenpäin ja kuka ei”, Into sanoo.

”Nämä kaikki ovat kuolleet, veli, veljen poika, kollega…”, Khalid Alrashedi näyttää kännykänruudultaan kuvaa viidesta miehestä.

Khalid Alrashedi työskenteli Irakissa sairaanhoitajana.

Hän pakeni Suomeen väkivaltaisuuksia Irakin Diyalan maakunnasta. Vantaalla asuu myös vaimo ja neljä lasta. Khalid työskenteli sairaanhoitajana lastensairaalassa ja omisti myös kaksi apteekkia.

”Haluan olla sairaanhoitaja Suomessakin”, sanoo isoksiveljeksi luokassa kutsuttu mies.

Kielen kustannuksella

Monet Seuran haastattelemat maahanmuuttajien kouluttajat pitävät hallituksen suunnitelmia nopeasta työllistymisestä ja kouluttamisesta vaikeina tai epärealistisina: vain pieni osa maahanmuuttajista työllistyy kotoutumiskoulutuksen aikana tai heti sen jälkeen.

”Aina on ollut ja on maahanmuuttajia, jotka menevät nopeasti töihin aloille, joilla ei tarvitse suomen kieltä ollenkaan tai vain vähän: esimerkiksi rakennustyömaille, siivoushommiin, IT- ja ravintola-aloille. Mutta ei suomalaisessa työelämässä muuten ole mitään maahanmuuttajan mentävää aukkoa. Osaajia palkataan”, Axxelin Muotka sanoo.

Hän on huolissaan siitä, että suomen kielen ja kulttuurin opetus maahanmuuttajille vähenee, mikä vaikeuttaa työllistymistä entisestään. Se myös tarkoittaa, että työpaikoilla pitää ohjata ja opettaa suomea enemmän.

”Epäilen, että työnantajat olisivat tähän valmiita.”

Nopeasti töihin

Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksessa on ollut huhtikuusta alkaen tarjolla vain ammatillista kotoutumiskoulutusta, johon tullaan muista oppilaitoksista alun kieliopintojen jälkeen. Yhteensä 250 opiskelijaa opiskelee vuoroviikoin eri ammattien sanastoa kieliopilla kuorrutettuna sekä tutustuu alaan vierailuin, koulutusinfoin ja harjoittelussa. Valita voi neljästä: sote, teknologia, palvelut ja rakennustyö.

”Nyt maahanmuuttajan urasuunnittelu alkaa aiemmin eikä jää jumiin vain kielenoppimismaailmaan”, koulutuspäällikkö Janne Haikansalo sanoo.

Moni kouluttaja toteaa saman: työelämälähtöisyyden korostaminen on hyvä asia.

Vaikeus on kuitenkin sama kuin maahanmuuttajien opetuksessa yleensä. Ryhmiin ei millään saada samantaustaisia ja samalla nopeudella eteneviä maahanmuuttajia, koska taustat ovat niin erilaisia. Osa voi turhautua, kun on selvä päämäärä, mutta opiskelu etene, osa ei tiedä vielä mitä tekisi Suomessa ja oppii hitaasti.

”Missään muussa koulutuksessa eivät opiskelijoiden taustat ja valmiudet eroa niin paljon kuin täällä”, sanoo Haikansalo.

Spring House, maahanmuuttajien toiseksi suurin kotouttaja Suomessa, pitää ideaa eri ammatteihin keskittyvistä koulutuksista hyvänä. Käytännössä ryhmiä on kuitenkin vaikea saada kasaan, mikä myönnetään myös Uudenmaan Ely-keskuksesta.

”Maahanmuuttajan olisi koettava tietty ala kiinnostavaksi kovin varhain, eikä hän vielä tiedä, mitä työtä voisi tai haluaisi tehdä. Uhkakuvana voi olla, että maahanmuuttajat nähdään vain tiettyjen töiden tekijöinä, Spring Housen liiketoimintajohtaja Anna-Kaisa Koivikko sanoo.

Hammaslääkäri Ahmed Al-Gburi on sote-alan ryhmässä yksi niistä, joka on varma omasta alastaan. Hän kertoo olleensa 11 vuotta alan töissä Irakissa ja on jo lähettänyt lääkärinpaperinsa Valviraan hyväksyttäviksi.

”Odotan myös, että saisin vaimoni ja kaksi lastani Suomeen.”

Syyrialainen insinööri Amr Alhajali puolestaan haluaisi vaihtaa ammattia Suomessa.

”En voi tietää vielä mitä mahdollisuuksia minulla on, kun en osaa hyvin suomea. Ymmärrän, että koulutuksemme on politiikkaa, mutta ei tämä ole oikeaa elämää. Ei ole helppoa löytää töitä kun suomalaisetkaan eivät niitä löydä”, hän sanoo englanniksi.

Tyrkytystä?

Ryhmän aamu on alkanut päiväkotivierailulla. Paluun jälkeen luokassa opettaja Susanna Luomansuu kysyy, keitä kaikkia päiväkodissa on töissä. Luokka luettelee: lähihoitaja, lastenhoitaja, lastentarhanopettaja.

Lähihoitaja on ylivoimaisesti suosituin jatkokoulutusvaihtoehto ryhmässä. Itse asiassa saman ammatin sanominen toistuu niin monissa ryhmissä, että sen ylivoimaisuudessa alkaa nähdä jotain epäilyttävää. Esimerkiksi sen, että ammattia tyrkytetään maahanmuuttajille.

”Minä en ainakaan halua pakottaa ketään millekään alalle. Moni maahanmuuttaja haluaa kuitenkin mahdollisimman nopeasti töihin tienaamaan, ja pitkä opiskelu ei tunnu houkuttelevalta”, sanoo Haikansalo.

Tosiasiassa tie lähihoitajaksikaan ei ole maahanmuuttajalle helppo. Kotoutumiskoulutuksen jälkeen kielitaito on harvalla sillä tasolla, että pääsisi suoraan opintoihin ja suomea joutuu vielä petraamaan. Maahanmuuttajille on omia lähihoitajakoulutuksia, joiden ohessa tarjotaan lisäksi kieliopetusta, joten opiskelu venyy noin 2,5 vuoteen.

”Opiskelijoilla on vaikeuksia lukea materiaaleja ja selvitä tenteistä, kun sanasto on vaikeaa. Maahanmuuttajien on usein läpäistävä samat tentit kuin suomalaisten opiskelijoiden”, kertoo Arffmanin työelämäkouluttaja Jaana Vaittinen.

Kouluttajia turhauttaa ainainen päivittely maahanmuuttajien liian pitkästä ajasta päästä työmarkkinoille, kun koulutuskin vie oman aikansa – jos ja kun sinne pääsee. Moni kouluttaja miettii, mitä kotouttaminen ylipäänsä tarkoittaa nyt, kun työllistyminen on otettu ykkösasiaksi myös koulutuksessa.

”Onko se onnistunutta kotoutumista, että päätyy lopulta sukulaisen ravintolaan töihin vain omakielisten kanssa? Entä kun maahanmuuttaja turhautuu, kun häntä ajetaan itselleen väärälle, vain työvoimapula-alalle?” Kukka-Lotta Parkkinen kysyy.

Maisterisiivooja

”Pää on joka päivä vähän kipeä, kun lapset huutavat”, nauraa Mays Al-Zuhairi turkulaisen päiväkodin pihalla.

Mays Al-Zuhairi haluaisi olla Suomessa bioanalyytikko. Hän oppi suomea työharjoittelussa päiväkodissa. ©VESA TYNI/OTAVAMEDIA

Al-Zuhairin ensimmäinen kosketus suomalaiseen työelämään on kuuden viikon työharjoittelu päiväkodissa. Hän kertoo, että on suorittanut yliopistossa alemman korkeakoulututkinnon biologiasta ja haluaa jatkaa alalla Suomessa.

Al-Zuhairi sanoo näyttäneensä tutkintopaperinsa TE-toimistossa, mutta virkailija ei kuulemma tiennyt voiko ne hyväksyttää Suomessa. Opettaja ei ole myöskään pystynyt auttamaan.

Turhautumista, aliarvioimista.

Tunteet näkyvät papereissa, joihin pyydän opiskelijoita kirjoittamaan hallitukselle näkemyksiään kotoutumiskoulutuksesta ja sen kehittämisestä.

”Puhun kolmea kieltä sujuvasti ja haluaisin olla kääntäjä, mutta minua ohjataan kursseilla vain rakennusmieheksi. Se on kykyjeni tuhlausta”, kirjoittaa Nicki Meglinski.

”Meidän koulutukseen laitetaan miljoonia rahaa, ja osa vain istuu täällä tunneilla eikä tee mitään. Täällä on hauskaa, mutta onko se tarkoitus”, avautuu nuori nainen.

”Älkää työntäkö maisteritason maahanmuuttajia siivoojiksi. Antakaa meille korkeatasoista kielenopetusta, niin voimme työllistyä omille aloillemme”, sanoo nimettömänä pysyvä nainen.

Taito käytännöstä

Toma Atanasov teki kotoutumiskoulutukseen kuuluvan työharjoittelun kaupassa. Suurin osa työajasta kului tavaroiden hyllyttämiseen. ©VESA TYNI/OTAVAMEDIA

Toma Atanasov kertoo, että kurssi olisi voinut olla vaativampikin. Myös suomen kielen testit olivat aika helppoja.

Atanasov tuli Suomeen vaimon perässä. Hän on opiskellut Bulgariassa yliopistossa englantilaista filologiaa, mutta ei valmistunut. Rahaa hän on tienannut pelaamalla nettipelejä. Nyt mies on työharjoittelussa kaupassa. Hän on viihtynyt työssään, mutta harmittelee, että suomen kielen puhuminen jää vähäiseksi, kun töitä on niin paljon.

”Asiakkaat puhuvat enemmän suomalaisten näköisille työntekijöille”, hän sanoo.

Asenteilla on suuri merkitys kotoutumisen onnistumisessa. Laissa kotoutumisesta puhutaan ”maahanmuuttajan ja yhteiskunnan vuorovaikutteisena kehityksenä”. Kaikkien pitäisi siis kantaa kortensa kekoon: maahanmuuttajien, työnantajien, naapureiden.

Yhteen asiaan törmääkin kaikissa vierailemissamme ryhmissä: vain harvalla on suomalaisia tuttuja tai kavereita.

”Minulla on Suomessa vain irakilainen mieheni, ei suomalaisia ystäviä”, sanoo Mays Al-Zuhairi.

”Vuoden kurssi on tosi lyhyt aika oppia kieli ja tutustua suomalaiseen arkeen, jos ei ole yhtään suomalaista ystävää”, kouluttaja Kukka-Lotta Parkkinen miettii.

Lue myös:

Miksi ulkomaalaistaustaiset ehdokkaat eivät kelpaa puolueille?