”Maailmansodat muistuttavat meitä siitä, mitä nationalismilla on maailmalle tarjottavana”
”Isänmaallisuus on tervettä kansallistuntoa, kunhan se ei sisällä muiden poissulkemista, painotti oma presidenttimme”, Esko Valtaoja kirjoittaa Seuran kolumnissa.
Kirjoittaja on avaruustähtitieteen emeritusprofessori ja tieteen kansantajuistaja, joka on julkaissut useita teoksia.
Tasan sata vuotta sitten päättyi ensimmäinen maailmansota. Suomessa on keskitytty lähes kokonaan itsenäistymisen ja kansalaissodan muistelemiseen, vaikka kummankin voi ymmärtää vain osana paljon suurempaa kokonaisuutta, Euroopan ja vanhan maailmanjärjestyksen itsemurhaa.
Sodat ovat aina epäonnistumisia, mutta ensimmäinen maailmansota oli jopa sodan mittareilla todella surkea esitys. Kukaan ei sitä halunnut, kukaan ei siihen uskonut, kukaan ei tiennyt miksi sitä käytiin, kaikki ajattelivat sen loppuvan pikaisesti, eikä siinä ollut todellisia voittajia.
”Minusta näyttää siltä, että kukaan ei yrittänytkään estää sotaa”, tiivisti sotamarsalkka Montgomery murskaavan arvionsa Euroopan johtajista. Myös sotilasjohto molemmilla puolilla oli kelvotonta: ”Taistelevien miesten laadun taso oli hyvin toisenlainen kuin käskyjä antavien kenraalien.” Tuntematon sotilas oli sodan ainoa sankari.
Pariisin muistojuhlan yhteydessä Angela Merkel muistutti, mistä tänäänkin on kyse. ”Ensimmäinen maailmansota oli osoitus, mihin sotilaallinen ylimielisyys, kommunikaation ja kompromissien puute johtavat.”
Oppi ei mennyt heti perille. Versaillesin rauhaa solmittaessa marsalkka Ferdinand Foch ennusti synkästi, että kyseessä ei ollut rauha vaan kahdenkymmenen vuoden aselepo. Maailmansodan jatkot alkoivatkin 20 vuotta ja 65 päivää myöhemmin.
Toisen maailmansodan jälkeen alettiin lopultakin ymmärtää, että näin ei voi jatkua. Kommunikaatio ja kompromissit rakensivat raunioille kansainvälisen yhteistyön yhä vankemman verkoston valtioita sitovine sopimuksineen, Yhdistyneet kansakunnat ja Euroopan unionin. Valtiot luopuivat osasta suvereenisuuttaan ja päätösvaltaansa, joiden avulla kaksi maailmansotaa oli saanut aikaan.
Pitkä rauhan aika on hämärryttänyt tämän kovin monen ihmisen mielestä. Kansainvälisyyden sijaan vaaditaan nyt paluuta ”itsenäisiin” kansallisvaltioihin, nationalismiin ja pelkästään oman edun tavoitteluun. Isänmaallisuutta on kuulemma vain ja yksinomaan suomalaisten etujen ajaminen, muista viis. No, kuten kirjailija Samuel Johnson jo 1700-luvulla totesi, ”Isänmaallisuus on lurjuksen viimeinen pakopaikka.”
Onneksi järjen äänet kuuluvat vielä ylimpänä. ”Patriotismi, isänmaallisuus, on nationalismin täydellinen vastakohta, nationalismi on isänmaallisuuden petos”, muistutti Emmanuel Macron. Isänmaallisuus on tervettä kansallistuntoa, kunhan se ei sisällä muiden poissulkemista, painotti oma presidenttimme.
Maailmansodat muistuttavat meitä siitä, mitä nationalismilla on maailmalle tarjottavana.
Esko Valtaoja on avaruustähtitieteen emeritusprofessori Turun yliopistossa.