Syntyykö Euroopan suurin elintarvikehyönteisiä kasvattava tehdas Loviisaan? Vesa-Matti Marjamäki toivoo sirkoista myös maukasta vientituottetta

Piskuisessa Strömforsin ruukkikylässä Loviisassa seisoo tehdas, jossa kasvatetaan sirkkoja suomalaisten ruokapöytään. Vaikka tuotanto välillä takkuilee, päämääränä on rakentaa Euroopan suurin yksittäinen elintarvikehyönteisiä kasvattava tehdas, josta riittää myös ulkomaiseen vientiin.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Sirkkoja ruokitaan ”Veskun sopivalla rehulla”. Ravinto pyritään optimoimaan mahdollisimman ravinnerikkaaksi.

Piskuisessa Strömforsin ruukkikylässä Loviisassa seisoo tehdas, jossa kasvatetaan sirkkoja suomalaisten ruokapöytään. Vaikka tuotanto välillä takkuilee, päämääränä on rakentaa Euroopan suurin yksittäinen elintarvikehyönteisiä kasvattava tehdas, josta riittää myös ulkomaiseen vientiin.
(Päivitetty: )
Teksti: Mandi Säilä

Punatiilisen rakennuksen edustalla parkkipaikka on autio. Entisen sähkötarviketehtaan piipusta kohoava savu kertoo kuitenkin, että sisällä on taas toimintaa.

Aulassa näytteillä olevat valokytkimet ja kuvat presidentti Urho Kekkosen vierailusta tehtaalla muistuttavat rakennuksen historiasta Schneider Electric -yhtiön tuotantolaitoksena. Mutta enää tehtaassa ei valmisteta pistorasioita tai valokatkaisimia. Nyt siellä tehotuotetaan sirkkoja, jotka päätyvät ruokapöytiin esimerkiksi leivän, myslin tai välipalapatukoiden seassa.

Sirkkatehdas pystytettiin Strömforsin ruukin alueella sijaitsevaan yrityskeskukseen

Sirkkatehdas pystytettiin Strömforsin ruukin alueella sijaitsevaan yrityskeskukseen. Tilat vapautuivat, kun Schneider Electricin sähkötarviketehdas siirsi toimintansa ulkomaille. © SINI-MARJA NISKA / OTAVAMEDIA

Kun Suomi viime vuonna muutti EU:n uuselintarvikeasetuksen tulkintaa ja lupa sirkkojen kaupalliseen kasvattamiseen ja myyntiin sallittiin, korialainen maanviljelijä Vesa-Matti Marjamäki tarttui tilaisuuteen. Perinteiset sikalat ja navetat eivät enää viehättäneet Marjamäkeä, joka oli seurannut hyönteisalan kehittymistä sivusta.

Vesa-Matti Marjamäki

Vesa-Matti Marjamäki huolehtii sirkkojen kasvatuksesta. Esikasvatusvaiheessa sirkat asuivat paperilla vuoratuissa muovilaatikoissa. © SINI-MARJA NISKA / OTAVAMEDIA

Marjamäki otti yhteyttä teollisuusmittakaavan elintarvikehyönteisiin keskittyneeseen yritykseen Nordic Insect Economyyn, jonka kanssa sovittiin tiiviistä yhteistyöprojektista. Projekti paisui, ja lopulta päätettiin käynnistää koko Euroopan tuotantomääriltään suurin sirkkoja elintarvikkeeksi tuottava tehdas.

Strömforsissa Marjamäen vastuulla on sirkkojen kasvattaminen, kun taas Nordic Insect Economy toimittaa tuotantolaitteet ja vastaa hyönteisten jakelusta elintarviketeollisuudelle.

Sirkka kasvaa kuumassa ja kosteassa

Tehtaan käytävällä vastaan kipittää mustanruskea sirkka. Kasvatushalleista vaeltelemaan lähteneiden karkulaisten matka tyssää keltaiseen liimapaperiin. Käytävät vievät tuotantohalleihin, joissa on kuumaa ja kosteaa. Tuoksu tuo mieleen lähinnä jyrsijän.

Hallin nosto-ovi avautuu nappia painamalla ja sulkeutuu automaattisesti parinkymmenen sekunnin kuluttua. Piip piip piip, varoittaa äänimerkki. Oven muovi-ikkuna on huurussa. Hallin lattialla vaeltelee pari eksynyttä sirkkaa. Ilmanvaihtokanavat puskevat sisään viereisen konesalin hukkalämmöllä lämmitettyä ilmaa.

Kasvuympäristö pyrkii jäljittelemään sirkkojen luontaista elinympäristöä. Lämpötila huitelee kolmessakymmenessä asteessa, ja ilmankosteus lähentelee kahdeksaakymmentä prosenttia.

Lämmittimien avulla sirkat myös kasvavat ja lisääntyvät vähintään yhtä nopeasti kuin ihanteellisissa olosuhteissa tropiikissa.

Harmaat kasvatuslaatikot reunustavat seiniä lattiasta kattoon. Laatikot on kasattu hyllyihin päällekkäin, mikä auttaa hyödyntämään lattiapinta-alaa. Sirkkoja ruokitaan laatikoiden pohjalta ja päältä käsityönä.

Laatikoiden mitat, materiaali ja tilavuus ovat liikesalaisuus, samoin kuin kasvattamiseen käytettävä teknologia.

Yhteensä laatikoita asuttavat parhaimmillaan miljoonat kaksitäpläsirkat. Katosta roikkuviin sinisiin letkuihin on asennettu led-valoja, joiden ympärille rakennetaan lisää kasvatuslaatikoita.

Automatisoitu järjestelmä takaa kasvatuksen tehokkuuden ja on teollisessa tuotannossa välttämätön.

Aukoton systeemi ei kuitenkaan vielä ole, sen Marjamäki on saanut huomata.

Sirkat

Sirkat piipahtavat välillä juomapisteellä. © SINI-MARJA NISKA / OTAVAMEDIA

”Vaikeuksien kautta vaikeuksiin”

Viime keväänä aloittelevassa yrityksessä koettiin jännittäviä hetkiä, kun Aasiasta tuotannon käynnistämistä varten tilatut ensimmäiset sirkanmunat jäivät Helsingin rajatarkastusaseman syyniin. Suurin osa munista kuoriutui jo tullissa, ja osa läpi päässeistä ei koskaan kuoriutunut perillä.

Tuotannon käynnistymisen jälkeen haasteita on riittänyt aina palohälytyksistä sähkökatkokseen. Tähän asti ongelmat on saatu korjattua, mutta nyt tilanne on toinen: kasvatuslaatikot eivät ole toimineet toivotulla tavalla. Sirkkoja on kuollut ja karkaillut. Tuotanto keskeytetään muutamaksi kuukaudeksi, jotta ongelmat saadaan ratkaistua perusteellisesti.

Marjamäki ei kuitenkaan halua puhua ”epäonnistumisesta”. Päinvastoin: hänen mielestään kaikesta oppii, ja startup-yrityksessä vastoinkäymisten kokeminen liiketoiminnan alkuvaiheessa on vain hyvästä. Nyt ongelmiin osataan varautua aiempaa paremmin. Työntekijät ja yrittäjä ovat oppineet kantapään kautta ja ovat nyt ”kokeneita karpaaseja”.

Takaisku on pettymys, mutta jopa tähän skenaarioon – toiminnan väliaikaiseen jäädyttämiseen – on yrityksen riskianalyysissä ajatuksen tasolla varauduttu. Marjamäki haluaa olla avoin, myös yrityksen heikkoina hetkinä.

”Tässä ei mennä suoraan vaikeuksien kautta voittoon, vaan ensin vaikeuksien kautta vaikeuksiin. Minusta on hyvä puhua siitäkin, että vaikka hommia on paiskittu paljon ja työtunteja käytetty, niin lopputulos voi olla huono. Siksi yrittämistä kutsutaan ensisijaisesti yrittämiseksi eikä onnistumiseksi”, sanoo Marjamäki.

Ja siksi toiminta jatkuu muutaman kuukauden päästä, kunhan asiat saadaan kuntoon ja kipukohdat toivottavasti korjattua. Tai jos.

”Ei tämä biologia mitään ydinfysiikkaa ole, mutta ehkä se tästä vaikeaa tekeekin.”

Syötävät hyönteiset lihan ekologinen vaihtoehto

Maailmassa on pari tuhatta syötäväksi kelpaavaa hyönteislajia. Hyönteisiä pidetään ekologisena vaihtoehtona lihalle: niiden proteiinipitoisuus on korkea ja ympäristökuorma melko pieni.

Sirkkoja käsiteltäessä paksut käsineet tulevat tarpeeseen

Sirkkoja käsiteltäessä paksut käsineet tulevat tarpeeseen. Sirkat saattavat näykkäistä paljasta ihoa. © SINI-MARJA NISKA / OTAVAMEDIA

Toisaalta hyönteisten teollisen kasvatuksen päästöistä ei vielä ole kovinkaan paljoa tietoa saatavilla.

”Minikarjan” kasvattaminen on perinteisiin sikaloihin tai navettoihin verrattuna siistiä puuhaa.

Se on myös tehokkaampaa: hyönteisten etuja tuotannon näkökulmasta ovat lisääntymiskyky, pieni tilantarve ja tehokas rehunkäyttö.

Marjamäen mukaan sirkkojen kasvattaminen on ekologista, kiertotalouden kannalta järkevää ja se voi luoda viljelijöille uuden, kestävän elinkeinon.

Sirkkojen fosforipitoista lantaa voi myös hyödyntää maanviljelyssä.

Marjamäki itse on taustaltaan tuotantotalouden diplomi-insinööri ja on ollut mukana yritystoiminnassa ennenkin. Aiemmassa elämässään hän on ollut mukana luomassa liiketoimintaa muun muassa äänieristettyjen työtilojen ja digitaalisten pakkausten ympärille.

Sirkkabisnekseen Marjamäki lähti ”rakkaudesta suomalaiseen tuotantoon ja kotimaiseen yrittäjyyteen”.

Marjamäki pyörittää lisäksi viljatilaa kotona Korialla. Siellä Marjamäki viljelee muun muassa öljypellavaa, härkäpapua ja kauraa.

Toimialana hyönteisbisnes on Suomessa nuori ja muuttuu nopeasti. Suomalaisten kiinnostus hyönteisruokaa kohtaan on viime vuosina lisääntynyt. Alalle ennustetaan tulevan uusia yrittäjiä ja uutta liiketoimintaa, kun kysyntä kasvaa.

Marjamäki haluaa olla mukana luomassa alan yhteisiä pelisääntöjä ja toivottaa kilpailijat tervetulleiksi.

”Alalla on tapahtunut hyviä juttuja. Toivon, että kaikilla on mahdollisuus menestyä. Suurimmalla osalla tuntuu nyt menevän paremmin kuin meillä.”

Sirkat elävät vain muutaman viikon

Kasvatushallissa laitteet humisevat, pari sirkkaa on jämähtänyt keskittyneesti paikoilleen vaihtamaan kuortaan. Hyönteiset vaativat vähän tilaa, ja ne lisääntyvät tehokkaasti.

Mervi Suikkanen

Vesa-Matti Marjamäen äiti Mervi Suikkanen auttelee yrittäjää tehtaalla. © SINI-MARJA NISKA / OTAVAMEDIA

Sirkan elinkaari on lyhyt: matka munasta täysikasvuiseksi kestää muutaman viikon. Kuusiviikkoiset sirkat ovat jo vanhuksia.

Esikasvatuslaatikoissa vipeltää pienen muurahaisen kokoisia sirkkoja. Pieniä sirkkoja kutsutaan pinheadeiksi. Laatikoissa rapisee paperi.

Kun sirkat ovat sukukypsiä, ne siirretään edelleen munitushalliin. Hallissa kaikuu korviahuumaava sirkkojen siritys.

Naarassirkat munivat laatikoihin pieniä, valkoisia munia. Munituksen jälkeen neljän viiden sentin mittaiset sirkat ajetaan erotteluun, jossa kuolleet ja elävät sirkat sekä muu kasvatusmateriaali erotellaan toisistaan.

Erottelu hoidetaan tehtaalla toistaiseksi käsin. Num Songpraguy lappaa sinisellä muovilapiolla kasvatuksen sivutuotteita kasvatuslaatikosta saaviin.

Songpraguy on vetänyt kasvoilleen hengityssuojan, joka kuuluu tehtaan työntekijöillä vakiovarustukseen. Rehu, sirkankakka ja paperi pöllyävät.

Elävät sirkat nostetaan paperin avulla puhtaaseen muovisankoon.

Pakastimessa on parikymmentä astetta pakkasta. Hyllyillä makaa muutaman kilon pusseja täynnä pakastettuja sirkkoja. Tehtaalla sirkat lopetetaan pakastamalla, minkä sanotaan jäljittelevän niiden luonnollista kuolemaa: sirkat ikään kuin vaipuvat talvihorrokseen, josta ne tässä tapauksessa eivät herää.

Jätteiden lajittelulle on tarkat ohjeet. Myös kaikki tuotannon sivutuotteet, kuten sirkan lanta, kuolleet sirkat ja kuoriutumattomat munat, pitää ympäristönsuojelusyistä pakastaa ennen hävittämistä.

Sirkat lopetetaan jäädyttämällä ne pakastimessa.

Sirkat lopetetaan jäädyttämällä ne pakastimessa. © SINI-MARJA NISKA / OTAVAMEDIA

Num Songpraguy

Num Songpraguy ja Alpo Sysiaho pesevät käsin sirkkojen juoma-astioita. Juoma-astioita käytetään munitusvaiheessa. © SINI-MARJA NISKA / OTAVAMEDIA

Sirkka on sitä mitä se syö

Käytävää pitkin posottaa trukki. Alpo Sysiaho vie sirkoille ruokaa. Sirkka on sitä mitä syö, joten sen ravinto pyritään optimoimaan niin, että se sisältää mahdollisimman paljon ravinteita: hivenaineita, vitamiineja ja hyvää rasvaa.

Alpo Sysiaho

Alpo Sysiaho antaa sirkoille ruokaa. © SINI-MARJA NISKA / OTAVAMEDIA

Strömforsin tehtaan ”Veskun sopivan rehun” koostumus on liikesalaisuus, mutta se sisältää ainakin kotimaista viljaa, palkokasveja ja rypsin siementä, joka on oivallinen rasvan lähde.

Sirkkojen ruokinnassa voidaan hyödyntää tehokkaasti myös teollisuuden ylijäämätuotteita, lähinnä vihanneksia, jotka muuten joutuisivat roskiin.

Sirkat vipeltävät kurkkusuikaleiden päällä: tänään tarjolla on oman rehun lisäksi käyrää kurkkua, joka ei ulkomuotonsa puolesta kelpaa ihmisille.

Evira on linjannut, että elintarvikehyönteisille voi syöttää esimerkiksi kasviperäisiä rehuaineita, maito- tai munatuotteita sekä kalajauhoa, mutta ei jätteitä tai lantaa.

Kotimaisen sirkan rehu on miedompaa kuin vaikkapa Aasiassa, jossa Marjamäen mukaan hyönteisille syötetään muun muassa kalajauhoa. Aasialaisen sirkan maku voikin muistuttaa äyriäistä, kun taas kotimaisen verrokin maku on melko neutraali.

Asenteet hyönteisruokaa kohtaan muuttuvat hitaasti

Turun yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen teettämän parin vuoden takaisen kyselyn mukaan jopa 70 prosenttia vastanneista suomalaisista kertoi olevansa kiinnostunut hyönteisruoasta.

Kaikkia sirkkojen syöminen ei kuitenkaan kiinnosta. Sirkat saatetaan kokea vastenmielisiksi tai hyönteisten kasvattamista elintarvikekäyttöön ja niiden syömistä vastustetaan eettisistä syistä.

Esimerkiksi eläinoikeusjärjestö Animalia suosittelee, että hyönteisten tuottamisesta elintarvikkeeksi pidättäydyttäisiin. Hyönteisten kyvyistä kokea kipua tai muita tunteita tiedetään hyvin vähän, ja ainakin toistaiseksi Suomesta puuttuu lainsäädäntö, jossa määriteltäisiin hyönteisiä koskevat kasvatus- ja lopetusvaatimukset lajikohtaisesti.

Vastustajia löytyy hieman yllättäen myös vannoutuneiden lihansyöjien riveistä, missä asenteet muuttuvat hitaasti. Marjamäki kertoo pilke silmäkulmassa ”sirkkaterroristeista”, jotka vastustavat trendiä voimakkaasti.

Kommentit saattavat olla vaikkapa tällaisia: ”jos siinä on sirkkaa, minä pistän koko laitoksen boikottiin”.

Välillä vastustus turhauttaa, välillä naurattaa.

Marjamäen mukaan mitään asiaa ei edistetä kiukuttelemalla, ”mutta ehkä kommentit kertovat kuitenkin enemmän ihmisestä kuin itse asiasta”.

Entä elääkö Marjamäki itse kuten opettaa, maistuuko sirkka?

”Kyllä edelleen suuhun taitaa mennä useammin rullakebab kuin sirkkapaistos. Hyviä tuotteita pitäisi saada enemmän markkinoille”, Marjamäki toteaa.

X