Männystä apua tulehduksiin – Puun kahdella yhdisteellä on parantavia vaikutuksia: ”Luonnossa on yhä paljon tutkimatonta potentiaalia”

Nykyisillä tulehduslääkkeillä on usein haittavaikutuksia, eivätkä tulehdussairauksien hoidot ole riittäviä, sanotaan tuoreessa väitöskirjassa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Nykyisillä tulehduslääkkeillä on usein haittavaikutuksia, eivätkä tulehdussairauksien hoidot ole riittäviä, sanotaan tuoreessa väitöskirjassa.
Teksti:
Oona Komonen

Aluksi tutkittiin useita eri puulajeja. Koivua, leppää, haapaa, kuusta.

Ja mäntyä. Se osoittautui pian potentiaaliseksi tutkimuskohteeksi. Sellaiseksi, josta voisi saada ”mielenkiintoisia löydöksiä”, pohti proviisori Mirka Laavola.

Tuloksia tuli.

Männyn oksauutteesta peräisin olevilla kahdella stilbenoidilla on aiemmin tuntemattomia tulehdusta estäviä vaikutuksia, ilmenee Laavolan väitöskirjasta.

Stilbenoidit ovat polyfenoleihin kuuluva kemiallinen yhdisteryhmä. Polyfenoleita on tutkittu paljon. On huomattu, että niillä on terveyttä edistäviä vaikutuksia.

Väitöskirjassaan Laavola perehtyi kahteen stilbenoidiin: pinosylviiniin ja monometyylipinosylviiniin. Ne ovat peräisin männyn sydänpuusta, rungon vanhimmista osista. Tehtävä: suojella puuta taudinaiheuttajilta.

Näitä stilbenoideja voisi hyödyntää uusien tulehduslääkkeiden kehityksessä, uskoo Laavola. Lisäksi voisi saada lisäarvoa metsäteollisuudesta syntyvälle hyödyntämättömälle raaka-aineelle.

Nykyiset tulehduslääkkeet riittämättömiä

Nykyiset tulehdussairauksien hoidot eivät ole riittäviä, sanoo Laavola. Ne eivät paranna sairautta vaan ainoastaan lievittävät sairaudet oireita.

Lisäksi Laavolan mukaan nykyisillä tulehduslääkkeillä on usein haittavaikutuksia, jotka rajoittavat niiden käyttöä.

Siksi tehokkaiden ja turvallisten tulehduslääkkeiden kehityksen tavoite on löytää molekyylejä, jotka paitsi rauhoittavat tulehdusta, myös tukevat immuunipuolustusjärjestelmän toimintaa.

Laavola sanoo, että puusta peräisin olevien biokemikaalien farmalogiset vaikutukset tunnetaan ainakin toistaiseksi huonosti. Toisaalta perinteisessä lääketieteessä muun muassa männyn uutteita on käytetty tulehdussairauksien hoidossa.

Seura kertoi aiemmin helsinkiläisestä Marika Rosenborgista, jolle tulehdukseen hoitoon suositeltu männyn pihkavoide aiheutti allergiaa. Hän kuului viiden prosentin joukkoon, joka on allerginen pihkassa olevalle luonnonhartsille.

Stilbenoidit eivät ole hartsipohjaisia yhdisteitä. Niissä ja pihkassa on eri vaikuttavat tehoaineet.

Luonnossa ”tutkimatonta potentiaalia”

Lääkekehityshistoria tuntee myös menestystarinan pajun salisiinista. Yli sata vuotta sitten kehitettiin lääkeaine, asetyylisalisyylihappo. Se on Aspirinin, yhden maailman käytetyimmistä lääkkeistä, vaikuttava aine.

”Luonnossa on yhä paljon tutkimatonta potentiaalia”, uskoo Laavola.

Toistaiseksi männyn oksauutteen kahta stilbenoidia on tutkittu hiirissä ja solumalleissa.

”Nivelrikkopotilaiden rustosoluilla vaikutukset olivat hyvät. Stilbenoidit muun muassa hillitsivät rustoa hajottavia tekijöitä.”

Lupaavista tuloksista huolimatta kestää kauan, ehkä kymmenen vuotta, tai yli, että oksauute päätyisi lääkkeisiin.

”Lääkekehitysprosessit ovat kalliita ja aikaa vieviä”, toteaa Laavola.

X