Nopeimmat tienaajat Mänttä-Vilppulan sekavassa ilmailupuistohankkeessa – Miksi Finsilva ei paljasta omistuskuvioitaan?
Salaperäisen rahastoyhtiön omistama Finsilva ehti sopia metsäkaupoista Mänttä-Vilppulan ilmailupuistolle, ennen kuin hanke jumiutui hallintovalituksiin.
Mänttä-Vilppulan omistaman Sassin pienlentokentän alueelle olisi pitänyt nousta iso ilmailu- ja yrityspuisto.
Mänttä-Vilppulan sekavassa Lakeside Airpark –hankkeessa yksi hyötyjä näyttää olevan varma.
Seurankin uutisoimassa kiinteistökehityshankkeessa kuntaan nousee 250 miljoonan euron yritys- ja loma-alue lentoasemineen ja kylpylähotelleineen.
Tätä varten kaupungin on kuitenkin ostettava metsäyhtiö Finsilvalta 120 hehtaaria metsää kolmella miljoonalla eurolla, ja esisopimus kaupoista on tehty.
Maat pitäisi aikanaan luovuttaa kaupungin ja kansainvälisten sijoittajien hankeyhtiölle. Ilmailupuiston valmistelusta on kuitenkin valitettu hallinto-oikeuteen, joten Finsilvan metsäkauppojen toteutuminen voi siirtyä hamaan tulevaisuuteen.
Finsilva on Metsäliiton peruja
Finsilva on Suomen suurimpia metsänomistajia. Yhtiö syntyi 2000-luvun alussa Metsäliiton ja sen tytäryhtiö M-Realin omistamien metsien ympärille ja sen omistajiksi tulivat edellisten lisäksi henkivakuutusyhtiö Suomi sekä Maa- ja metsätaloustuottajien keskusliitto eli MTK.
Sittemmin yhtiön osake-enemmistö on päätynyt Luxemburgiin Dasos Capital -nimiselle sijoitusrahastolle.
Myyjälle hyvä kauppa
Mänttä-Vilppula on salannut ilmailupuistohankkeensa asiakirjoja liikesalaisuuksiin vedoten, ja kieltänyt kuntapäättäjiä puhumasta niistä.
Ensimmäisen vaiheen metsäkauppojen esisopimukset on kuitenkin julkaistu.
Niistä paljastuu erikoinen yksityiskohta: vuonna 2015 tehdyt maaperätutkimukset. Kaupunki hankki tuolloin itselleen Keurusselän rannalla sijaitsevan, paperiyhtiöiden metsänlannoituslentoja varten rakennetun sorapintaisen Sassin pienlentokentän.
Tutkimusten mukaan maaperä oli osin pilaantunutta ja saattaa vaatia toimenpiteitä.
Finsilvan ja kaupungin välisessä esisopimuksessa todetaan, että myös metsäalueella voi olla pilaantunutta maata.
Mutta vastedes tämä ei olisikaan myyjän, vaan kaupungin ongelma. Sopimusehtojen mukaan kaupunki vastaisi kauppojen jälkeen kaikista ympäristövelvoitteista sekä ympäristöhaittoihin ja korvauksiin liittyvistä riskeistä riippumatta siitä, milloin, miten ja kenen takia ne ovat syntyneet.
Kolmen miljoonan euron kaupassa myyjät saisivat paitsi hyvän hinnan metsästään, myös pääsisivät kokonaan eroon alueen ympäristöriskeistä.
Metsä-Serlan ja M-Realin tehtaiden mahdollisesti pilaaman maan kaikista puhdistuskustannuksista vastaisi kaupunki, myyjän eli Finsilvan sijaan.
Finsilva ja kaupunki ovat tehneet esisopimuksen, jossa todetaan, että myös metsäalueella voi olla pilaantunutta maata. lentopaikat.fi
Finsilvan outo ketju
Mainion kaupan tekijät eli lopulliset hyötyjät eivät ole täysin selvillä. Finsilvan vähemmistöomistajat MTK, Metsäliitto ja eläkeyhtiö Ilmarinen ovat toki tiedossa. Sen sijaan 50,1 prosenttia yhtiöstä omistaa Luxemburgiin perustettu Dasos FS Investment II S.a.r.l.
Tämän yhtiön omistus on ketjutettu useiden muiden luxemburgilaisten yhtiöiden läpi siten, että lopullinen omistaja on sikäläinen alarahasto Dasos Timberland Fund II.
Rahasto ei kuitenkaan omista yhtiöketjusta kuin alle puolet. Ketkä siis omistavat enemmistön luxemburgilaisyhtiöistä ja sitä kautta yli neljänneksen Finsilvasta sekä Mäntän metsistä?
Dasos Capital ei suostu kertomaan muuta kuin että omistajat ovat “institutionaalisia sijoittajia”, jotka ovat mukana myös Timberland II -rahastossa.
Miksi omistus salassa?
Yhden vihjeen antaa Finsilvan hallituksen kokoonpano. Hallitukseen on nimitetty Peter Immonen, joka tunnetaan Cargotec-miljardööri Ilkka Herlinin varainhoitajana.
Myöskään Peter Immonen ei suostu kertomaan Seuralle, ketä tai keitä hän hallituksessa edustaa.
“Finsilvan ainoa intressi on alueen myynti hyvään hintaan. Tästä syystä en näe tarvetta tarkemmin avata omistuskuvioita”, Peter Immonen vastaa sähköpostilla.
Immonen tosin kertoo Finsilvan omistajien olevan vain “pääosin” instituutio-omistajia.
Hän sanoo myös Mänttä-Vilppulan hankkeen olevan ”ihmeellinen” ja metsäkaupan ”tuskin edes toteutuvan”. Mikäli kauppa kuitenkin toteutuu, Luxemburgin ja Suomen salassapitopykälät pitävät huolen siitä, että yleisö ei saa tietää, ketkä kaikki siitä hyötyivät suoraan tai välillisesti.