Perhehoidossa ikäihmiset saavat hoitoa kotonaan ilman kiirettä – Margit Humberg ryhtyi perhehoitajaksi eläkeiässä

Jaa kaverilleTilaa Seura
Margit ja Pekka
Margit ottaa paljon valokuvia ja katselee niitä yhdessä Pekan kanssa. © PETRI BLOMQVIST / OTAVAMEDIA
Margit Humberg käy hoitamassa vanhuksia heidän kotonaan. Samalla hän pyöräyttää nakkikeiton ja kyselee kuulumisia ilman kiirettä. Ihan kuin 1960-luvun kodinhoitaja.

Aamulla kello yhdeksän perhehoitaja Margit Humberg, 65, soittaa kerrostalon ovikelloa. Hän on menossa työpaikalleen, tavallisen perheen kotiin Jyväskylän keskustassa.

Kun ovi aukeaa, vastassa on Pekka, 68, ja Mervi Kalavainen, 69. Vastaanotto on lämmin. Kalavaiset hymyilevät leveästi.

Pekka tarttuu Margitin käteen. Pekka kättelee vasemmalla kädellä, sillä hänen oikea puolensa on halvaantunut aivoinfarktin takia.

Margit Humberg ei vasenkätistä tervehdystä oudoksu, sillä hän on hoitanut Pekkaa useita kertoja aikaisemminkin.

Kalavaisten kotikin on hyvin tuttu, sillä Margit on jopa yöpynyt täällä hoitaessaan Pekkaa omaishoitajavaimon vapaiden aikana.

Nyt Mervi-vaimo on lähdössä omille asioilleen koko päiväksi Jämsään. Tänä aikana hänen miehensä on Margitin huomassa.

Hyvässä huomassa, sillä Margit ja Pekka ovat jopa ystävystyneet hoitosuhteen aikana.

”Kyllä tässä tutustuu niin hyvin ihmiseen, että pidän Pekkaa ystävänäni”, Margit sanoo.

Pekka nyökkää.

”Hyvin Margitin kanssa pärjätään”, mies sanoo ja vahvistaa, että Margitin hoito on aina sujunut ongelmitta.

Mutta mitä tämä perhehoito oikeastaan on, jossa hoitaja tulee vanhuksen kotiin ilman mitään kiirettä keskittyen yhden ainoan vanhuksen hoitoon koko päiväksi tai joskus jopa yöksi?

Jotain rikkaiden luksuspalveluako? Ei, vaan kunnallista hoivaa.

Pekka ja Mervi Kalavainen

Mervi-vaimo saa välillä omaa aikaa omaishoitajan vastuusta, kun Pekan seuraksi tulee perhehoitaja Margit. © PETRI BLOMQVIST / OTAVAMEDIA

Perhehoitoa omassa kodissa

Perhehoitolaki muuttui vuonna 2015 niin, että perhehoito tuli mahdolliseksi hoidettavan omassa kotona.

Tätä ennen vanhusten perhehoito oli tarkoittanut ainoastaan perhekoteja, joissa hoitajan kotiin tulee kerralla useita vanhuksia hoitoon.

Nyt ajatus on kokonaan toinen. Hoitaja meneekin vanhuksen kotiin.

”Ajatus on uusi, eikä tällaista toimintaa ole vielä joka kunnassa. Tarvetta olisi, mutta tekijöitä puuttuu. Suurelle yleisölle perhehoito on edelleen vieras asia. Vaatii tiedottamista ja rekrytointia, että löydetään tekijöitä”, sanoo Jyväskylässä sijaitsevan Oivakeskuksen perhehoidon koordinaattori Merja Korpela.

Maakunnallinen vammaisten ja ikäihmisten perhehoidon koordinointi on toiminut Keski-Suomessa vuodesta 2015 lähtien.

”Odottelemme täällä Sotea, ja perhehoidon järjestäminen on jo keskitetty.”

Margit ja Pekka

Kun Margit ja Pekka tapaavat, naurua ja juttua riittää. Heistä on tullut ystäviä. © PETRI BLOMQVIST / OTAVAMEDIA

Kunta valvoo perhehoitoa

  • Perhehoitajan pitää käydä ennakkovalmennus tehtävään, mutta muita pätevyysvaatimuksia ei ole.
  • Kunta perii perhehoidossa olevalta asiakkaalta asiakasmaksun ja maksaa perhehoitajalle hoitopalkkion ja kulukorvauksen.
  • Perhehoitoliiton arvion mukaan tällä hetkellä vähintään 600 vanhusta käyttää lyhytaikaista tai osavuorokautista perhehoitoa.
  • Vuoden 2016 lopussa pitkäaikaisessa perhehoidossa oli 452 ikäihmistä. Perhehoidossa olevien ikäihmisten määrä on noussut 2010-luvulla noin 30 prosenttia vuosittain.

Lähde: Perhehoitoliitto

Joka kuntaan yritetään saada laajat perhehoidon palvelut. Perhehoitoa tarvitaan esimerkiksi omaishoidon vapaiden ajaksi.

Perhehoitaja pitää vanhukselle seuraa, tekee ruoan, antaa lääkkeet ja ulkoilee vanhuksen kanssa.

Onko perhehoitaja siis samassa roolissa kuin 1960-luvun kodinhoitajat, jotka hoitivat monipuolisesti kotia?

”Kyllä siinä mielessä, että ennenkin hoitajat tulivat kotiin. Perhehoitaja tekee samaa kuin omaishoitaja tekisi kotona eli hoivaa, pitää seuraa ja tekee ruokaa, tiskaa ja siistii jälkensä, mutta ei pese ikkunoita tai tee suursiivouksia.”

Perhehoitaja Margit Humberg

Hoitajalle on kirjoitettu muistutus Pekan lääkkeistä keittiön kaappiin. © PETRI BLOMQVIST / OTAVAMEDIA

Kunta maksaa perhehoitajalle 61,51—110,89 euroa päivältä hoidon vaativuuden mukaan. Lisäksi tulee seitsemän euron kulukorvaus.

Palkkio on sama kestääpä hoito kuusi tuntia tai kaksitoista tuntia.

Onko pieni palkkio syynä perhehoitajien vähäisyyteen?

Perhehoitaja Margit Humberg

Margit huolehtii Pekan syömisestä, sillä Pekka ei vanhan kansan miehenä kokkaa itse. © PETRI BLOMQVIST / OTAVAMEDIA

”Palkkioissa voisi olla tarkastamisen varaa, mutta ei se ole pelkästään rahasta kiinni. Pitää olla vähän elämäntapaintiaani, että lähtee tähän”, Korpela sanoo.

Perhehoitajalta vaaditaan yrittäjähenkisyyttä, sillä asiakkaita ei ole välttämättä joka päivälle. Lisäksi pitää olla valmis työskentelemään toisten ihmisten kotona ja tulemaan kiinteäksi osaksi heidän arkeaan –iloja ja suruja.

Ainakaan kukaan Jyväskylän vanhuksien kotona työskentelevistä perhehoitajista ei tee työtä päätoimisesti.  Lopun ansion tuo eläke, sairaseläke, työttömyystuki tai toinen työ.

”Ei tätä rahan takia kannata tehdä”, sanoo perhehoitaja Margit Humberg.

Margitia perhehoitajan työhön kutsuu halu työskennellä ihmisten kanssa, vaikka hän on jo eläkkeellä opettajan työstä. Hän aloitti ensimmäisten joukossa jo vuonna 2015.

Käytännön asioita

Palataan takaisin Pekka Kalavaisen kotiin katsomaan, mitä perhehoitajan työ on käytännössä.  Vaimo on juuri lähdössä asioilleen, kun Margit jututtaa häntä vielä hetken ovensuussa.

”Täällä näitä naisia ramppaa”, Margit vitsailee.

Merviä hymyilyttää.

Pekan luona käy nykyisin tosiaan paljon naisia: fysioterapeuttia, hoitajaopiskelijoita, avustajaa – ja lisäksi perhehoitaja Margit.

Nyt Pekalle on jo luonnollista, että hoitaja voi tulla omilla avaimilla sisään kotiin. Aluksi itsenäisyyden menetys oli Pekalle järkytys.

Pekka Kalavaisen pyörätuoli kylpyhuoneessa

Pekka tarvitsee välillä pyörätuolia, vaikka useimmiten liikkumisen apuvälineenä on vain keppi. Hän selviää vessassakin yksin. © PETRI BLOMQVIST / OTAVAMEDIA

Pekka alkoi tarvita paljon apua, kun hän sai laaja-alaisen aivoinfarktin reilu kymmenen vuotta sitten ja hänen oikea puolensa halvaantui.

”Nuori poikalääkäri sanoi, että en koskaan kävele. Vastasin, että älä luulekaan, että jään pyörätuoliin”, Pekka kertoo.

Hän on opetellut kävelemään fysioterapeutin ohjauksessa – useita kertoja. Infarkti aiheutti ensimmäisenä kesänä epilepsiakohtauksia, jotka veivät kuntoa toistamiseen huonompaan suuntaan.

Sinnikäs Pekka kävelee nyt kepin kanssa ja tarvitsee vain harvoin pyörätuolia. Lääke pitää vapinan vähäisenä.

Aivohalvaus on heikentänyt muistia, mutta Pekka puhuu silti paljon. Sanojen mieleen palauttaminen kestää hetken, mutta Margit auttaa löytämään oikeita ilmaisuja.

Iso kolaus oli myös ajokortin menetys.

”Onneksi Mervi osaa ajaa autoa – ja Margit”, Pekka sanoo.

”Mutta Pekka ajaa vierestä. Välillä on pakko sanoa, että nyt vain minä ajan, etkä sinä neuvo”, Margit vastaa.

Margit ja Pekka

Vaikka Pekka pystyy kävelemään itse, Margit varmistaa, ettei tämä kaadu. © PETRI BLOMQVIST / OTAVAMEDIA

Margit ja Pekka

Pekka on joutunut luopumaan ajokortistaan, mutta antaa silti ohjeita pelkääjän paikalta. © PETRI BLOMQVIST / OTAVAMEDIA

Ulkoilua voimien mukaan

Kun Mervi on lähtenyt asioilleen, Pekka ja Margit lukevat hetken lehteä ja alkavat suunnitella retkeä Margitin mökille. Margitilla ja Pekalla on tapana ulkoilla yhdessä.

Margit on usein kutsunut Pekan kotiinsa kahville, mutta nyt on pidemmän retken aika.

”On kiva näyttää sinulle mökki ja siltatyömaa”, Margit sanoo.

Perhehoidon ei tarvitse tapahtua koko päivää ikäihmisen kotona. Vanhus ja hoitaja voivat ulkoilla ikäihmisen voinnin mukaan.

Margit ja Pekka alkavat pakata eväitä mökkireissua varten. Mukaan pakataan Mervin leipomia pullia, voileipiä, vesipullo, kahvia ja keksejä.

”Onhan mukana myös avaimet, takki ja hermot?”, Pekka kysyy.

Perhehoitaja Margit Humberg

Perhehoitaja Margit Humberg esittelee sukumökkiään Pekka Kalavaiselle. © PETRI BLOMQVIST / OTAVAMEDIA

Kahdenkymmenen kilometrin automatka Margitin mökille tuo Pekalle muistot pintaan, sillä näissä samoissa maisemissa hän on käynyt ennenkin merkittävillä matkoilla, nimittäin riiausreissuilla.

”Mervi asui Vihtavuoressa. Kävin täälläpäin 70-luvulla. Tämä oli hevostie ja lehmiäkin kulki”, Pekka sanoo ja katsoo haikeana pikitietä.

Tien vaihduttua kapeammaksi mökkitieksi vastaan ajaa mönkijällä naapuri, joka on Pekan vanha asiakas Are oy:n ajoilta.

”Siellä minä tapasin Mervinkin”, Pekka muistelee.

”Sehän oli sitten työpaikkaromanssi”, Margit innostuu.

Puhe kääntyy Jyväskylän vanhoihin baareihin, joissa Margit ja Pekka ovat molemmat käyneet nuorena.

Margit ja Pekka

Margit seuraa koko ajan, ettei Pekan keppi osu maassa olevaan juureen tai muuhun esteeseen. © PETRI BLOMQVIST / OTAVAMEDIA

Rupattelua kahvipöydän ääressä

Perillä mökkipihalla Pekka ihastelee vaikuttuneena Margitin hirsistä sukumökkiä, saunaa, kajakkeja, aittaa ja uimarantaa.

”Jos tänne laittaisi sähköt, pitäisi puunata, kun lika näkyisi sähkövalossa paremmin”, Margit selittää kaasulaitteita.

Pihalla Margit varoittaa Pekkaa juurista ja auttaa Pekan nousemaan kaksi askelmaa mökkiterassille, sillä Pekan halvaantunut jalka laahaa hieman.

Tarjottavat löytävät paikkansa pihapöydästä. Voileivät, pullat, kahvit ja keksit uppoavat jo hiukan nälkäisiin suihin.

Hoitajan ja asiakkaan roolit ovat kaukana, kun rupattelu jatkuu sumppia hörppiessä. Molemmat kertovat lastensa kuulumisia.

Mökkireissun jälkeen palataan takaisin Pekan kotiin. Margit keittää nakkisopan, syö Pekan kanssa, tiskaa astiat, aukaisee televisiosta urheilun ja antaa Pekan nukahtaa päivälevolle ennen kuin lopettaa työvuoronsa.

Mervi on jo matkalla kotiin. Pekka on niin hyvässä kunnossa, että pystyy olemaan jo hetken yksinkin turvallisesti.

Perhehoitaja Margit Humberg

Margit on elementissään tehdessään ruokaa, sillä hän toimi ennen eläkkeelle jäämistään kotitalousopettajana. © PETRI BLOMQVIST / OTAVAMEDIA

Hoitotyötä eläkeiässä

Margit Humberg ei hakeutunut vuonna 2015 perhehoitajaksi vain auttaakseen ihmisiä. Hän oli juuri muuttanut Porista Jyväskylään ja kaipasi ystäviä.

Margit huomasi perhehoitajavalmennuksen ilmoituksen ja päätti hakea, vaikka hakuaika oli umpeutunut.

Margit otettiin myöhästymisestä huolimatta mukaan.

”En olisi muuten tiennyt, mitä teen eläkkeellä. Matkustelin ja nautin kaksi ensimmäistä eläkevuotta, mutta sitten kaipasin tekemistä”, Margit sanoo.

Hoitotyö tuntui omalta, sillä hän työskenteli apuhoitajan sijaisena opiskeluaikanaan. Lopen vuodeosastolla Margit tottui syöttämään ja pesemään vanhuksia.

”En vierasta hoitotyössä mitään. Jo nuorena oli silmiä avaavaa nähdä vanha vartalo. Opin jopa sen, miten laitetaan kuollut viimeiselle levolle.”

Valinta tehdä hoitotyötä myös eläkeiässä on ollut oikea.

Margit on saanut paljon ystäviä asiakkaistaan. Niin kuin nyt tämän Pekan, jonka hän hyvästelee sydämellisesti, ennen kuin sulkee tutun oven takanaan.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 10/18.

X