Matkaan, veli Hopea! - ”Elämän ylätasangolta aukeaa mieleltään nuorelle hyvät näköalat”
Vaikka ikäihmisen vauhti hidastuu, nautiskelu ei siitä kärsi. Rohkeasti matkaan ja maailmaa näkemään!
Kotilääkärin toimituspäällikkö Tarja Penttinen
Lentosukat jalkaan heti herättyä ja nitrot käsimatkatavaroihin.
Näin alkoi vanhempieni reissu ”korkean paikan leirille” Espanjan Aurinkorannikolle.
Loputtomalta tuntuneen korona-ankeuden ja helmikuisen lonkkaleikkauksen jälkeen oli hengelle ja ruumiille hyväksi päästä valoon.
Lähtöpäivän stressissä eteisestä kuului toki hienoista epäröintiä: ”Kyllä tässä ollaan jo sellaisilla kymmenillä, että kotona pitäisi pysyä.”
”Matkaan, veli Hopea!”
Kasikymppisten kuukausi espanjalaiskylässä sujui mainiosti. ”Matkaan, veli Hopea!” isäni, 85, kannusti länkkärityyliin itseään köpöttelemään eteenpäin kapeilla kujilla. Hänen nuoruudessaan Hopea (Silver) oli Yksinäisen ratsastajan ratsu, joka laukkasi valon nopeudella. Nyt sellainen vauhti piti unohtaa.
Kävelylenkit pitenivät kuitenkin päivä päivältä. Ja hitaasti kulkiessa oli aikaa tutkailla talojen seinustojen kukkaloistoa sekä kyläläisten lemmikkieläimiä ja vastailla vastaantulijoiden buenos dias -tervehdyksiin.
Suomessa lonkan kuntoutusta olivat mutkistaneet jäiset tai sohjoiset kadut. Andalusian keväässä askellus oli vaivattomampaa ja kulku kevyempää.
Auringon lisäksi lämmitti paikallisten ystävällisyys senioreita kohtaan. Tarjoilijat kiirehtivät palvelemaan abuelaa ja abueloa. Pääsiäiskulkuetta katsoessa puistonpenkillä istujat sipaisivat huolehtivasti aurinkorasvaa pohjoisen vierustovereille.
Leppoisa vauhti, rikas elämä
Koti on ihmisen paras paikka, mutta joskus on hyvä lähteä vähän tuulettumaan maailmalle.
Yksinäisen ratsastajan reppuun kertyy uusia muistoja, joihin on mukava palata rospuuttokelillä. Iltanuotiolla turistavaksi syntyy uusia kertomuksia, jotka naulaavat vielä tiukasti tähän maailmaan.
Isäni sai 35 vuotta sitten äidiltään runon: Elämän ylätasangolla.
”Puhaltaa siellä raikkaat tuulet,
elämän haasteet yhä sä kuulet.
Usein paistaa, välillä sataa
aurinko kiertää kultaista rataa.”
Elämän ylätasangolta aukeaa mieleltään nuorelle hyvät näköalat. Elämä voi olla kutkuttavan vapaata ja rikasta, vaikka veli Hopean vauhti on tasaantunut leppoisaksi lonksutteluksi.
Kesäkuun Viva-lehti on ilmestynyt!
Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 6/22.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti
