Mauno Koivisto haudataan Hietaniemeen - vain kaksi presidenttiä lepää muualla
Mauno Koivisto on seitsemäs presidentti, joka haudataan Hietaniemen hautausmaalle. Muistatko, miten hautajaispäivä liittyy Koiviston uraan?
Mauno Koivisto haudataan todennäköisesti tähän. Tyhjä hautapaikka presidentti Urho Kekkosen (vas.) ja Risto Rydin hautojen välissä Hietaniemen hautausmaalla.
Presidentti Mauno Koivisto haudataan helatorstaina Helsingin Hietaniemen hautausmaalle. Hautapaikka sijaitsee kappelin vieressä, Hietaniemen alueen korttelissa 25, johon on presidenteistä haudattu myös Urho Kekkonen ja Risto Ryti.
Samaan kortteliin on tällä vuosituhannella haudattu aiemmin Harri Holkeri vuonna 2011 sekä Kalevi Sorsa 2004. Kappelin vierusta on varattu valtioneuvostolle, joka päättää hautapaikoista.
Toukokuun 12. päivänä 93-vuotiaana kuollut Koivisto oli järjestyksessä Suomen yhdeksäs presidentti vuosina 1982-1994. Häntä ennen Hietaniemeen on haudattu kuusi presidenttiä, Kekkosen ja Rydin lisäksi K. J. Ståhlberg, Lauri Kristian Relander, Carl Gustaf Emil Mannerheim ja Juho Kusti Paasikivi.
Presidenteistämme vain Tarja Halonen on syntynyt Helsingissä. Koivisto oli syntynyt Turussa, ja esimerkiksi Ståhlberg oli lähtöisin Suomussalmelta, Relander Laatokan Karjalasta Kurkijoelta ja Ryti Huittisista. Kuitenkin vain kaksi presidenttiä on haudattu kotipaikkakunnilleen: Pehr Evind Svinhufvud Luumäelle ja Kyösti Kallio Nivalaan.
Koiviston siunaustilaisuus alkaa Tuomiokirkossa kello 13. Hautajaissaatto lähtee liikkeelle noin kello 14.30 ja sen on määrä edetä Hietaniemeen puolessa tunnissa. Reitin kartta löytyy valtioneuvoston sivuilta. Saatto pysähtyy Valtioneuvostonlinnan, Suomen Pankin ja Presidentinlinnan kohdalla.
Helatorstain siirto aiheutti myrskyn
Keväisenä arkipyhänä Mauno Koivistolle voi odottaa runsasta saattoväkeä Helsingin kaduille. Sattumalta hautajaispäivä eli helatorstai liittyy mielenkiintoisella tavalla Koiviston poliittiseen uraan.
Helatorstai ja loppiainen siirrettiin lauantaipäiviin työmarkkinajärjestöjen aloitteesta vuonna 1973. Siirron siunannut kirkko tuli kuitenkin katumapäälle ja halusi päivät takaisin arkipyhiksi kymmenen vuotta myöhemmin. Työmarkkinajärjestöt vastustivat, mutta eduskunta hyväksyi kirkolliskokouksen esittämän lakimuutoksen vuonna 1985.
Mauno Koiviston elämäntyössä oli keskeistä presidentin valtaoikeuksien kaventaminen ja parlamentarismin edistäminen. Hän kuitenkin käytti poikkeuksellisesti valtaansa arkipyhien palauttamisessa ja lakia vahvistaessaan määräsi siirron tulevan voimaan vasta vuonna 1992.
Se aiheutti melkoisen myrskyn, kirjoitti Helsingin Sanomien politiikan toimittaja Unto Hämäläinen, kun helatorstain ja loppiaisen siirtämisestä viikonloppuihin keskusteltiin jälleen neljä vuotta sitten. Tuolloin asia ei edennyt.
Lain voimaantulon lykkäystä Koivisto perusteli käytännön syillä: työmarkkinat tarvitsisivat muutokseen riittävän pitkän siirtymäkauden. Hän myös muistutti eduskuntaa, että se oli itse jättänyt lain voimaantulopäivän avoimeksi.
”Jos eduskunta työntää luotansa valtaa ja vastuuta, se ei oikein edistä valtiollisen järjestelmän kehittämistä parlamentaariseen suuntaan”, Koivisto sanoi.
Lue myös: