Mauri Koskela teki pitkän uran rauhanturvaajana – Suomalaisten rauhallisuus saa maailmalla kiitosta: ”Kun muut jo ampuvat, suomalainen vielä keskustelee”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Yksikään rauhanturvaoperaatio ei Mauri Koskelan mukaan ole vaaraton. Selitys on yksinkertainen: paikoissa, joissa tilanne on vaaraton, ei tarvita rauhanturvaajia.
Yksikään rauhanturvaoperaatio ei Mauri Koskelan mukaan ole vaaraton. Selitys on yksinkertainen: paikoissa, joissa tilanne on vaaraton, ei tarvita rauhanturvaajia. © Pekka Nieminen / Otavamedia
Rauhanturvaajana pitkän uran tehnyt prikaatikenraali Mauri Koskela on toiminut tiedonvälittäjänä Israelin ja Syyrian välillä ja kokenut tievarsipommien tappavan vaikutuksen. Nykyisin hän on Rauhanturvaajaliiton puheenjohtaja.

Mauri Koskela oli seikkailunhaluinen 29-vuotias, kun hän lähti ensimmäisen kerran rauhanturvaajaksi YK-operaatioon Golanille. Ennen matkaa hänen tunteensa olivat jännittyneet ja pelonsekaiset. Perillä tunnelma kuitenkin muuttui.

”Kun pääsin operaatioalueelle ja näin, miten tehtävät siellä otetaan vastaan ja toteutetaan, olin helpottunut”, Koskela, 58, muistelee.

Innostus rauhanturvaamiseen syntyi, kun pitkään kotimaassa sotilaana toiminut Koskela halusi päästä kokeilemaan taitojaan kansainvälisissä ympyröissä. Vastuulliset tehtävät tuntuivat heti kiinnostavilta.

Viestien välittäjä

Ensimmäisen komennuksen jälkeen Koskela toimi kriisinhallintatehtävissä muun muassa Liberiassa ja Afganistanissa. Viimeinen operaatio oli Golanin kukkuloilla.

Golanilla, jossa Koskela toimi YK:n Undof-operaation apulaiskomentajana, sattui uran mieleenpainuvin tapaus.

Israelin ja Syyrian rajalla syttyi 10. toukokuuta 2018 iso kahakka, jossa Koskela oli paikalla joukon vanhimpana.

Tapahtumat alkoivat, kun iranilaiset joukot ampuivat keskellä yötä arviolta kaksikymmentä ohjusta Israelin asemiin Golanin kukkuloilla. Israelin armeijan tekemä vastaisku Syyriassa toimivia iranilaisjoukkoja vastaan oli yksi suurimmista moneen kymmeneen vuoteen.

Israelilla ja Syyrialla ei ollut suoraa yhteyttä toisiinsa, joten maiden johtavat osapuolet kommunikoivat Koskelalle, jonka tehtävänä oli välittää tietoa molempiin suuntiin. Ilman neutraalia tiedonvälitystä kriisi olisi voinut paisua paljon suuremmaksi.

”Luin vasta seuraavana päivänä suomalaisista uutisvälineistä, mitä oli tapahtunut. Siinä kohtaa hätkähdin, että herran tähden, sitähän ollaan oltu maailmanpolitiikan keskipisteessä.”

Painolasti purettava mielen syövereistä

Rauhanturvaoperaatiot ovat muuttaneet Koskelaa monin tavoin. Vastuulliset tehtävät ovat lisänneet ennen kaikkea rohkeutta.

”Operaatioiden jälkeen ei ihan pienestä hätkähdä. Jos selviää ensimmäisistä pahoista kokemuksista saamatta pahoja traumoja, voi tulevaisuudessakin jatkaa tehtävissä.”

Viime vuosina on puhuttu paljon suomalaisten rauhanturvaajien posttraumaattisista stressireaktioista. Kyseessä on psykiatrinen häiriö, joka voi kehittyä traumaattisen tapahtuman takia. Sotilailla tällaisia tilanteita ovat muun muassa väkivallan kokeminen tai kuolemantapausten näkeminen.

Koskelan mukaan raskaat tapahtumat koetaan hyvin eri tavoin.

”Joillekin se saattaa jäädä painolastiksi, joka vain täytyy päästä purkamaan. Monelle riittää se, että pääsee keskustelemaan paikalla olevien kavereiden kanssa.”

Koskela on huomannut, että on olemassa yksi erityinen paikka, jossa suomalaiset rauhanturvaajat keskustelevat raskaista tapahtumista.

”Perinteisessä suomalaisessa saunassa rentoutuu ja pääsee puhumaan kavereiden kanssa siitä, mitä on tapahtunut. Se on terapiaa parhaimmillaan.”

Kaikille rauhanturvaajan tehtävät eivät kuitenkaan sovi. Koskelan mukaan monilla operaatiot ovat jääneet yhteen reissuun, koska kokemukset ovat olleet liian raskaita.

”Kannattaa hyvin tarkasti etukäteen miettiä, mihin on valmis ja mitä on valmis kohtaamaan. Operaatioihin lähtö vaatii varmuutta ja tietoa siitä, mitä on menossa tekemään.”

Rauhanturvaoperaatiot ovat muuttaneet Mauri Koskelaa rohkeammaksi. "Operaatioiden jälkeen ei ihan pienestä hätkähdä."

Rauhanturvaoperaatiot ovat muuttaneet Mauri Koskelaa rohkeammaksi. ”Operaatioiden jälkeen ei ihan pienestä hätkähdä.” © Pekka Nieminen / Otavamedia

Vastuu vie pelon

Kuusi kertaa operaatioissa mukana olleelle Koskelalle rauhanturvatehtävät ovat sopineet.

”On hassua sanoa näin, mutta en koe vaikeitakaan kokemuksia operaatioissa rankkoina. Vaikka välillä saa pelätä henkensä puolesta, vastuu vie pelontunteen.”

Koskelaa, joka toimi aikaisemmin puolustusvoimien kansainvälisen keskuksen johtajana, monet rankat tapahtumat konfliktien keskellä ovat kuitenkin koskettaneet syvästi.

Ikävimmän tilanteen hän näki Afganistanissa. Pitkään rauhanturvaajana toiminut Petri Immonen joutui 2007 tienvarsipommin uhriksi ja sai niin vakavat vammat, että menehtyi tapahtumapaikalla.

Yksikään operaatio ei Koskelan mukaan ole vaaraton. Tämän selittää yksinkertaisesti se, että paikoissa, joissa tilanne on vaaraton, ei tarvita rauhanturvaajia. Joissakin operaatioita riskitaso on korkea, joissakin matala.

Rauhanturvaajaliitosta vertaistukea

Suomi on osallistunut YK:n, EU:n ja Naton alaisiin rauhanturvaoperaatioihin vuodesta 1956.

Vuosikymmenten aikana noin 45 000 suomalaista on palvellut yli 40 rauhanturva- ja kriisinhallintaoperaatiossa eri puolilla maailmaa. Operaatioissa on menehtynyt 49 ihmistä. Luvussa ovat mukana myös muun muassa liikenneonnettomuuksissa kuolleet.

Suomen Rauhanturvaajaliitto, joka perustettiin vuonna 1968, antaa vertaistukea operaatioista palanneille. Lisäksi se osallistuu sotiemme veteraanien tukemiseen. Liiton jäsenet tarjoavat kotiavustusta ja järjestävät varainkeruita. Koskela nimettiin liiton puheenjohtajaksi kesäkuussa 2018.

Entisille ja nykyisille rauhanturvaajille ammatillisen avun hakeminen on toteutettu yhdessä muun muassa Puolustusvoimien, Valtiokonttorin ja HUSin kanssa. Säännöllisin väliajoin järjestettävissä kotiuttamiskoulutuksissa on mukana sosiaalipuolen työntekijöitä, pappi ja operaatioissa olleita kollegoita.

”Uskon, että näistä koulutuksista saa hyvää apua raskaista kokemusta selviytymiseen”, Koskela sanoo.

Rauhalliset suomalaiset -maine kantaa maailmalla

Suomalaisten rauhanturvaajien maine on erinomainen ja ammattitaito korkealla tasolla. Koskelan mukaan yksi keskeinen positiivinen tekijä on rauhallisuus – suomalaiset ovat hyviä neuvottelemaan pää kylmänä vaikeissa tilanteissa.

Hän on erityisen ylpeä suomalaisista siinä, ettei liipaisinsormi ole herkkä tiukoissakaan tehtävissä.

”Kun muut jo ampuvat, suomalainen vielä keskustelee.”

Koskelan mukaan suomalaisten ammattitaitoiseen rauhanturvaajatoimintaan vaikuttaa se, että sotilaskoulutus on meillä tasokasta ja kattavaa.

”Jopa kuuden kuukauden asepalveluksen jälkeen suomalaissotilaan ampumataito on hyvällä tasolla, ja hän hallitsee hyvin sekä aseenkäsittelyn että aseesta huolehtimisen. Myös ajotaidot ovat kunnossa, mikä rauhanturvatehtävissä on tärkeää.”

Naisia yhä enemmän kriisialueilla

Naisten rooli kriisialueilla on nykyisin entistä tärkeämpää.

Tällä hetkellä noin 40 prosenttia suomalaisista siviilikriisinhallinnan asiantuntijoista on naisia. Heidän määräänsä pyritään edelleen kasvattamaan. Tälle on hyvät perusteet.

”Erityisesti islaminuskoisissa maissa nainen ei saa puhua vieraalle miehelle. Myöskään sairaaloihin ja naiskouluihin ei miehillä ole mitään asiaa.”

Suomalaisia naisia on koulutettu rauhanturvaajiksi vuodesta 1991 lähtien. Aiemmin operaatioihin pääsi, vaikka ei olisikaan suorittanut naisten vapaaehtoista asepalvelusta, mutta nykyisin se vaaditaan lähtökohtaisesti kaikilta.

”YK:n nykyinen pääsihteeri António Guterres on sanonut, että naisten määrä on nostettava 15 prosenttiin joukkojen kokonaisvahvuudesta. Hän on jopa linjannut niin tiukasti, että jos joku maista ei kykene saamaan mukaan tämän verran naisia, kansallisuuksia voidaan vaihtaa.

Vilpitön halu auttaa

Koskelan mukaan kriisialueilla tarvitaan vankkaa ammattitaitoa, jotta asiat hoituvat puolueettomasti ja rauhallisesti. On tärkeää luoda siviileille turvalliset elinolot.

Oma mahdollisuus vaikuttaa tekee Koskelan hyvin onnelliseksi.

”Kun lähdin maailmalle, ymmärsin, että omilla taidoillaan pystyy vaikuttamaan siihen, että levottomilla alueilla on rauhallista ja ihmisillä hyvä olla.”

Koskela toivoo, että Suomessa olisi enemmän koulutettuja sotilaita, jotka lähtisivät asepalveluksen suoritettuaan kasvamaan portaittain aina vaativampiin tehtäviin ja jotka tähtäisivät kansainvälisiin operaatioihin.

”Mitä ylemmäs pääsee, sitä enemmän voi vaikuttaa.”

Lisäksi hän toivoo, että rauhanturvaamisen merkitys ja rauhanturvaajien asema ymmärretään myös yhteiskunnallisesti, poliittisessa päätöksenteossa.

”Aina ei tajuta sitä, että rauhanturvaajat lähtevät toteuttamaan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Kukaan ei lähde operaatioihin lomailemaan. Olemme valtion lähettämiä.”

X