Mauri Tanner, 80, takoo toistakymmentä puukkoa vuodessa - Kun tuppeen työnnettäessä kuuluu pieni napsahdus, se on merkki täydellisestä lopputuloksesta

Ahjossa hiilet hehkuvat tulipunaisina. On syytäkin, sillä lämpöä tarvitaan tuhannen asteen molemmin puolin, kun Mauri Tanner, 80, aloittaa puukonterän takomisen.

Liikaa lämpöä ei saa olla, sillä rauta alkaa palaa 1 400 asteessa. Sen jälkeen siitä ei ole edes jäähtyneenä puukonteräksi.

Kirjapainoalalla työuransa tehnyt Tanner on aina tykännyt tehdä töitä käsillään, mutta puukonteon hän aloitti vasta kuusikymppisenä eläkkeelle jäätyään.

”Puukkojen teko alkoi sattumalta. Kävin Iittalan naivistinäyttelyssä, jossa oli myytävänä puukonteriä. Ostin yhden ja tein puukon”, Tanner kertoo hiillosta tarkkaillessaan.

”Siitä innostuin. Kävin työväenopiston puukkokurssin ja Karjaalla lyhennetyn seppäkurssin. Ei takominen tuosta vain käy, kyllä sitä täytyi vähän opetella.”

Puukon tekeminen alkaa teräksen valinnasta. © Vessi Hämäläinen / Otavamedia

Oma paja

Vauhtiin päästyään Tanner rakensi mökkinsä pihapiiriin oman pajan. Hän haluaa tehdä kaiken itse, terän takomisesta tupen koristeluun.

Takomista ei voi tehdä missä tahansa, koska siihen tarvitaan ahjo.

Tanner on liittynyt Helsingin Puukkoveijareihin. Porukka kokoontuu joka toinen viikko paikassa, jossa on kaasuahjo. Silti Tanner takoo tulevan talven terät kesällä valmiiksi, jotta voi rauhassa keskittyä muiden osien valmistukseen.

”Teen puukkoja vähän kuin sarjassa. Nytkin on kuusi terää odottamassa.”

Omassa pajassa saa touhuta rauhassa. © Vessi Hämäläinen / Otavamedia

Takominen alkakoon

Nyt Maurin ahjo on tarpeeksi kuuma. Hän ottaa lattamaisen hiiliteräksen pätkän pihteihin ja työntää sen hiillokseen. Parissa sekunnissa rauta hehkuu hiilien tavoin punaisena. Tanner nostaa raudan alasimen päälle ja alkaa takoa yli kilon painoisella vasaralla.

Ensin syntyy ruoto, johon puukon kahva kiinnitetään. Kuuma rauta venyy taottaessa parin sentin pätkästä kymmeneen senttiin, kun ruoto pikkuhiljaa saa suippomaisen muotonsa.

Seuraavaksi Mauri takoo terän. Kun se on tehty, terälle pitää tehdä jännityksenpoistohehkutus. Sen jälkeen terä karkaistaan.

”Taottaessa teräkseen tulee jännityksiä. Ne poistetaan hehkuttamalla terä 600 asteeseen. Sitten se saa hitaasti jäähtyä. Jäähtynyt terä kuumennetaan magneettisuuden hävittämiseksi 800 asteeseen, ja sitten terä karkaistaan kastamalla öljyyn”, Tanner kertoo.

Ennen taontaa on lämmitettävä ahjo kuumaksi. Teräs hehkuu taottaessa punaisena.

Hän ei missään vaiheessa mittaa teräksen lämpötilaa mittarilla. Hän osaa arvioida sen hehkuvan terän väristä.Arviointi vaatii kehittynyttä silmää. Aloittelijoille on olemassa värikarttoja, joista lämpötilan voi värejä vertaamalla varmistaa.

Ennen karkaisua Tanner iskee terään oman leimansa: MT. Kun terä on taas jäähtynyt, se laitetaan kylmään uuniin, joka lämmitetään 245 asteeseen. Terä on uunissa pari tuntia, jonka jälkeen uuni saa hitaasti jäähtyä.

Tämä operaatio pehmentää terästä, eikä terä enää katkea helposti. Valmiiksi taotun terän Tanner hioo hiomakoneella teräväksi ja yleensä myös kirkkaaksi. Joissakin tapauksissa hän jättää terään tumman pinnan.

Jos haluaa oikein taiteilla, voi tehdä damaskoidun eli kuvioidun terän.

Tekijä tarkka laadusta

Puukkojen kahvat syntyvät erilaisista aineksista, vähän fiiliksen ja puukon muodon mukaan. On vesipuhvelin sarvesta, afrikkalaisesta käärmepuusta, suomalaisesta visakoivusta ja tiukasti toisiaan vasten puristetuista tuohipaloista muotoiltuja kahvoja.

Kahvat Tanner kyllästää yleensä kiinalaisen tung-puun hedelmäsydämistä valmistetulla kiinanpuuöljyllä. Terän kiinnittämistä varten kahvaan kairataan reikä, jonne ruoto työnnetään. Kiinni se pysyy epoksiliimalla.

Helat Tanner tekee tinapronssista, messingistä tai uushopeasta. Puukon tuppi on nahkaa, jonka Tanner märkänä taivuttelee oikeaan muotoon, ompelee puskusaumalla kasaan ja tekee mahdolliset koristekuvioinnit.

Tupen sisälle tehdään puusta muotoiltu lesta, joka suojaa nahkaosaa niin, että terä ei sitä vahingoita. Kuivuessaan tupen nahka asettuu tiukasti puukon ja lestan ympärille. Valmiin tupen Tanner käsittelee narvivärillä ja nahkavahalla.

Hyvä harrastus pitää Mauri Tannerin työn touhussa. Viime kesänä Tanner piti Sammatissa näyttelyn siskonsa kanssa. © Vessi Hämäläinen / Otavamedia

Kun puukon työntää hyvin tehtyyn tuppeen, kuuluu pieni napsahdus. Se kertoo täydellisestä lopputuloksesta.

Kun Mauri oli tehnyt sata puukkoa, hän lopetti laskemisen. Vuodessa puukkoja syntyy toistakymmentä.

Tanner on tarkka puukkojensa laadusta. Työn jälki on aina viimeisteltyä. Jos esimerkiksi terän teko ei onnistu hyvin, Tanner aloittaa taonnan alusta uuden teräspalan kanssa.

”Puukon pitää olla hyvännäköinen ja istua hyvin käteen. Mottoni on aina ollut: mitä teet, tee se kunnolla. Työelämässäkin sanoin alaisille, jos et osaa, älä edes aloita.”

Tanner ei markkinoi puukkojaan, koska kyse ei ole bisneksestä. Silti niitä on päätynyt ainakin Kanadaan, Australiaan, Venäjälle ja Saksaan.

Juttu on julkaistu Viva-lehdessä 6/18.