Tutkiva toimittaja: Mayerin Turun telakalla ilmitulleella alipalkkauksella jo vakiintuneet perinteet

Jaa kaverilleTilaa Seura
Itä-Euroopan maista, varsinkin Puolasta, on värvätty Suomen suurille rakennustyömaille työvoimaa paimenen palkalla. © Jussi Vierimaa / Otavamedia
Musiikkitalo Helsingin keskustassa, Ideapark Lempäälässä ja Olkiluoto 3 Eurajoella olivat esimerkkejä kymmenistä pimeän työn työmaista.

Joulukuussa vuonna 2007 Helsingin Musiikkitalon työmaalla työskennelleet puolalaiset työmiehet suunnittelivat joululahjaostoksille lähtöä.

Kotiväelle puhelimessa kerrottu Stockmannin tavaratalon ikkunatarjonta oli luonut Puolan joulupukille valtavia paineita.

”Vaimo odottaa silkkiä ja samettia ja poika tietokonetta. Pettymys on varmasti melkoinen, kun paketista tulee kaulahuivi ja helmitaulu”, Pavel tuumasi puhettaan kovilla konsonanteilla korostaen.

Puolalaiset työmiehet kertoivat tulleen hyvässä uskossa Suomeen. Palkan ja päivärahojen piti ylittää roimasti kotimaassa vallinneen tulotason.

Näin ehkä oli, mutta miesten tulinauhojen tarkastelu osoitti, että Ekomel-nimisen puolalaisfirman työmiesten tuntipalkka jäi pariin euroon.

Ajankohtaisen kakkosen ohjelma hätkähdytti aina eduskuntaa myöten, mutta lyhyen kauhistelun jälkeen alkoi käsien pesu.

Musiikkitalon tilaaja Senaatti-kiinteistöt ilmoitti yllättyneensä ja uskonsa pääurakoitsijaan joutuneen lujille. Pääurakoitsija Niska&Nyyssönen taas ilmoitti, että se ei usko esitettyjä palkkatietoja.

Selvitys osoitti esitetyt tiedot alipalkkauksesta oikeiksi. Mutta kuka sitten joutuikaan skandaalin maksumieheksi?

Ensimmäiseksi Ekomelin 50 työntekijää, jotka poistetiin työmaalta selvitysten ajaksi. Toiseksi ainakin Pavelin vaimo, jonka samettinen unelma vaihtui karheaan kaulaliinaan.

Korvausrahat katosivat matkalla

Puolalainen vuokratyöfirma MSB pestasi vuonna 2006 Lempäälän Ideaparkin rakennustyömaalle 200 sähkö- ja putkimiestä.

Vuokratyöfirma toimitti sähkö- ja rakennusliitolle dokumentit, joiden mukaan työntekijöille maksettiin suomalaisen työehtosopimuksen mukaista tuntipalkkaa.

Liitot uskoivat ja Ideaparkin työmaa sai olla rauhassa ikäviltä tarkastuksilta.

Ajankohtainen kakkonen sai vihiä, että kaikki työmaalla ei olekaan niin kuin papereihin on kirjattu. Lähdin vinkin perään Ideaparkin työmaalle, ja hetken kuluttua alkoi tapahtua.

Varsovalainen ammattimies vinkkasi sivummalle ja vilautti Nordea-pankin tiliotettaan.

”Tässä näet, että palkka on alle puolet siitä, mitä viranomaisille ja ammattiliitoille on kerrottu”, mies kertoi hätäisesti.

Pyysin ammattimieheltä työsopimusta nähtäväkseni, mutta hän kieltäytyi. Sain kuitenkin hänen puhelinnumeronsa.

Jonkin ajan kuluttua tulin uudelleen Ideaparkin työmaalle, mutta miestä ei enää näkynyt. Työtoveriensa mukaan hän oli palannut takaisin kotiin Puolaan.

Sitten oli aika kaivaa puolaismiehen puhelinnumero esiin ja soittaa. Mies vastasi Varsovasta ja lupasi antaa työsopimuksen, jos tulen sen sieltä hakemaan.

Mentävähän se oli.

Varsovassa sain haltuuni työsopimuksen. Siinä osapuolet olivat sopineet viiden euron tuntipalkasta. Päälliskauppaan sain vielä miehen palkanmaksukuitit kuukausien ajalta.

Näyttö oli selvä, ja puolaisfirma joutui Suomessa oikeuteen. Firman edustajat tuomittiin muutamien tuhansien eurojen sakkoihin.

Eriskummallisin näytös käytiin vasta oikeudenkäynnin jälkeen.

MSB-yhtiö maksoi sähköliitolle 771 000 euron palkkasaatavat, jotka sähköliitto tilitti puolalaisille sähkömiehille.

MSB maksoi myös putkimiesten 441 000 euron palkkasaatavat. Rakennusliiton ja Ideaparkin pääurakoitsija SRV:n piti hoitaa rahat puolalaisille putkimiehille.

Niitä rahoja puolalaiset putkimiehet peräsivät vuosikausia, mutta eivät koskaan saaneet. Kenen kukkaroon 441 000 euron palkkasaatavat katosivat, sitä minä eivätkä puolaiset putkimiehet saaneet koskaan tietää.

 

Olkiluoto 3 ammattilaisten käsissä

Olkiluoto 3 oli 2000-luvun loppuvuosina oma lukunsa. Ydinvoimatyömaalle itä-eurooppalaista halpatyövoimaa eivät värvänneet harrastajahuijarit vaan alan ammattilaiset.

Suurin ja härskein oli Irlannissa kotipaikkaa pitävä Atlanco Rimec. Sen palkkalistoilla Olkiluodossa oli parhaimmillaan tuhatkunta eritasoista ”ammattimiestä”.

Rakennusliiton ulkomaalaisten työntekijöiden edunvalvoja Esko Auvinen oli perehtynyt Atlanco Rimecin tapaan kierrättää halpatyövoimaa ympäri Eurooppaa.

”Atlanco Rimec toi halpatyövoimaa Olkiluotoon Ruotsin ja Ranskan työmailtaan aina puoleksi vuodeksi kerrallaan. Puolen vuoden kuluttua käsky kävi muualle, ja Olkiluotoon saapui taas uusi erä alipalkattuja miehiä”, Esko Auvinen muistelee.

Keväällä 2008 kymmenkunta Atlanco Rimecin työntekijää ehdotti minulle tapaamista Porin lentoasemalle. He lupasivat toimittaa pinon dokumentteja, jotka osoittavat heidän työantajansa maksavan alipalkkaa ja näin kiertävän myös veroja.

Dokumentit osoittivat puolaisten puheiden pitävän paikkansa.

Kun olin saanut puolalaisilta kaikki tarvittavat lisädokumentit ja osoitteet, lähdin Krakovaan. Tarkoituksenani oli haastatella Olkiluodon työntekijöiden työsopimukset allekirjoittanutta Atlanco Rimecin edustajaa.

Yllätys ei ollut suuri, kun tuhti puolalainen käsivarsi tukki tieni Rimecin Krakovan konttorin ulko-ovella. Myöskään Rimecin pääkonttori Dublinissa ei innostunut antamaan haastattelua.

Ajankohtainen kakkonen julkaisi kuitenkin jutun ja tilanne Olkiluodossa alkoi kärjistyä.

Kun viranomaiset ja rakennusliitto alkoivat painaa päälle, Atlanco Rimec ilmoitti, että palkkojen ja sosiaalietuisuuksien maksumaa onkin Suomen sijasta Kypros.

Syksyllä 2008 puolaisduunarien mitta täyttyi. Pari sataa rakennusliiton jäseniksi liittynyttä työmiestä ilmoitti menevänsä lakkoon. Osa kavereista oli ollut kaatamassa kotimaansa sosialismia, niin kyllä yksi irlantilaisfirma piti kuriin panna.

Panematta jäi.

Atlanco Rimecin ja Rakennusliiton välisissä lakkoneuvotteluissa tapahtui yllättävä käänne. Rakennusliiton edustajat hyväksyivät Rimecin vakuuttelut ja lakko peruuntui.

Olkiluoto 3:n puolalaiset työntekijät eivät liiton selityksestä vakuuttuneet vaan erosivat joukolla Rakennusliitosta. Ne, jotka eivät saneet potkuja, palasivat työmaalle pienen palkan päiväjärjestykseen.

Miten sitten tilanne on vuosikymmenessä muuttunut? Sen verran, että Ajankohtainen kakkonen on lopetettu ja ulkomaalaiset työntekijät sulkeneet suunsa.

Lue artikkeli Mayerin telakasta 8.12. ilmestyvästä Seurasta 50/2016

 

X