Metsästäjien vanhat aseet ovat perikuntien riesa – Omaiset jonottavat poliisin asehuutokauppaan jopa vuosia

Metsästys on Suomessa suosittu harrastus ja suosion syyt löytyvät historiasta. Ei siitä niin kovin kauan ole, kun metsästys oli kiinteä osa suomalaista elintapaa. Metsästäjät hankkivat ruokaa paitsi omaan pöytään myös toripöytään myytäväksi. Ja metsästysaseella ammuttiin tiluksilta tavatut tuhoeläimet. Joskus pedotkin.

Historia näkyy aseiden määrässä. Suomessa on tällä hetkellä noin 650 000 aseluvan haltijaa ja noin 1,7 miljoonaa siviiliasetta, poliisihallituksen ylitarkastaja Jussi Kytösaari kertoo. Siviiliaseella tarkoitetaan metsästykseen tai esimerkiksi tarkkuusammuntaan tarkoitettuja luvanvaraisia aseita. Puolustusvoimien aseet eivät ole luvuissa mukana.

Metsästäjien aseet jäävät usein perikuntien ”riesaksi”

Vaikka metsästys on edelleen kaikenikäisten harrastus, ja nuoriakin metsästäjiä harrastuksen pariin vuosittain löytää, on iäkkäitä metsästäjiä koko ajan enemmän. Onhan ikääntyneiden suhteellinen osuus väestössä muutenkin kasvussa.

Tämä on syy myös siihen, että metsästysaseisiin, tai oikeastaan niiden määrään, liittyy myös ongelmia. Iäkkäitä metsästäjiä kuolee ja sairastuu nyt aiempaa enemmän, koska heitä on määrällisesti enemmän, eikä perikunnasta välttämättä löydy sellaista ampumaharrastajaa tai metsästäjää, joka voisi käsiin jääneet aseet itselleen lunastaa.

Aselupia perutaan ajoittain myös lääkärien ilmoitusten perusteella. Syynä aseluvan perumiselle voi olla esimerkiksi aseluvan haltijalla diagnosoitu muistisairaus. Kun aseiden omistajasta aika jättää, tai aselupa perutaan, peruuntuvat myös luvan kohteena olevalle aseelle myönnetyt rinnakkaisluvat.

Kun aseluvan haltija kuolee, tieto asiasta menee myös poliisille. Poliisi ohjeistaa perikuntaa kirjeellä siitä, miten aseiden kanssa tulee toimia.

Aseiden omistajan kuoleman jälkeen perikunnalla on puoli vuotta aikaa joko myydä aseet itse tai toimittaa ne poliisille huutokaupattavaksi tai hävitettäväksi. Kenelle tahansa aseita ei saa myydä, vaan ostajalla tulee olla poliisin myöntämä aseen ostolupa. Aseet voi myydä myös aseliikkeeseen.

Riihimäellä järjestetty poliisin asehuutokauppa houkutteli kesäkuussa paikalle kymmeniä. © Jari Härkönen

Korona rajoitti ja ruuhkautti asehuutokaupat

Myös koronarajoitukset ovat syventäneet aseisiin liittyviä ongelmia. Koska poliisihallitus ei ole voinut huutokauppoja muutamaan vuoteen normaaliin tahtiin järjestää, on ruuhka kasvanut. Aseen tai useamman poliisin huutokaupattavaksi antava joutuu tällä hetkellä odottamaan vuosia.

”Tilanne on surullinen, mutta emme mekään tälle taudille mitään voi. Arvioisin jonon olevan tällä hetkellä noin kolme vuotta. Sen takia olemme pyrkineet nostamaan asehuutokauppojen ja huutokaupattavien aseiden määrää”, Jussi Kytösaari sanoo.

”Ennen korona-aikaa noin kuusi kertaa vuodessa järjestetyissä asehuutokaupoissa huutokaupattiin 300–400 asetta per huutokauppa. Nyt myytävien aseiden määrä on kaksinkertaistettu, että ruuhkaa saadaan purettua.”

Asehuutokauppa kiinnosti vain miehiä

Poliisin asehuutokauppa järjestettiin viimeksi Riihimäellä 14. kesäkuuta. Siellä aseita oli huutokaupattavana kaikkiaan hieman alle 800. Pääasiassa juuri metsästysaseita: erilaisia kivääreitä, haulikoita ja pienoiskivääreitä, mutta oli joukossa myös pistooleja.

Metsästys- ja aseharrastus tuntuu olevan jossain määrin arkaluontoista tai salailtavaa puuhaa. Näin voisi päätellä ainakin siitä, että valtaosa huutokauppaan osallistuneista ei halunnut kommentoida paikalla oloaan Seura-lehdelle mitenkään. Aserekisteri on toki Suomessa turvallisuussyistä salainen, joten varmasti useimmilla oli kieltäytymiselle syynsä.

Huutokaupassa oli hieman yli 50 osallistujaa, kaikki miehiä. Ikähaitari vaihteli sukupuolta enemmän. Silmämääräisesti arvioiden paikalla oli osallistujia vähän yli 20-vuotiaista pitkälle eläkeikään ehtineisiin.

Huutokauppa ei myöskään ollut avoin, vaan paikalle tulo vaati ennalta ilmoittautumisen, virallisen henkilötodistuksen tai passin, ja jo ennalta hankitun aseen ostoluvan.

Ylitarkastaja Jussi Kytösaari toimi tottuneesti huutokaupan meklarina. Hänen mukaansa kauppa kävi tällä kertaa hyvin. © Jari Härkönen

Kauppa kävi meklarin mukaan hyvin

Meklarina toimineen ylitarkastaja Jussi Kytösaaren mukaan osallistujissa oli tällä kertaa niin ensikertalaisia kuin tuttuja jälleenmyyjiä jo useiden vuosien takaa.

”Kauppa on käynyt tänään poikkeuksellisen hyvin. On ollut paljon ensikertalaisia myös. Ihmiset selkeästi haluavat päästä huutamaan harrastusvälineitä kesäksi ja loppukesästä alkavalle metsästyskaudelle”, Kytösaari sanoo.

Huutokaupassa kaupattavat aseet eivät ole varsinaisessa huutotilanteissa lainkaan mukana. Ne ovat erillisessä hallissa numeroituina, lukittuina ja vartioituina silloinkin, kun niistä huutokauppaa käydään.

Potentiaaliset ostajat ovat saaneet tutustua aseisiin ennalta ennen huutokaupan alkua puolentoista tunnin ajan. Huutokauppatilanteessa Kytösaari kertoo vain huudettavan kohteen numeron, merkin ja mallin.

Varsinkin haulikoista monet näyttävät jäävän lähtöhintaan eli 50 euroon, ilman ensimmäistäkään huutoa. Tällöin Kytösaari kopauttaa nuijalla pöytään ja toteaa ”valtiolle”. Huutamatta jääneet aseet päätyvät romutettaviksi.

Osa aseista kiinnostaa toisaalta monia. Huudot tehdään numeroitua paperilappua kohottamalla ja hinta kohoaa. ”60 euroa, 70 euroa, 80 euroa…” Useammissakin aseissa hinta nousee kahteen kolmeen sataan euroon. Vain muutamissa lähelle 1 000 euroa ja jopa sen yli.

”Niissä on kyse esimerkiksi hyväksi havaituista harvinaisuuksista, joita ei enää valmisteta ja joita myös keräilijät himoitsevat”, Kytösaari kertoo.

Asetyypeittäin huutokaupattavia aseita ei ylitarkastajan mukaan nykyisin tilastoida, mutta tyypillisesti eniten myydään haulikoita, sitten kivääreitä ja sen jälkeen pienoiskivääreitä.

Ennen koronaa poliisi huutokauppasi vuosittain 1 600–2 200 asetta. Tänä vuonna kolmessa jo järjestetyssä huutokaupassa on ollut myynnissä yhteensä 2 321 asetta, ja kolme huutokauppaa on vielä tämän vuoden aikana edessä.

Vuosittain kymmenet tuhannet aiemmin luvalliset aseet päätyvät poliisille hävitettäväksi tai huutokaupattavaksi. Hävitettäväksi poliisille toimitetaan vuosittain noin 21 000 asetta ja huutokaupattavaksi noin 3 000.

”Lisäksi poliisille päätyy rikosvälineenä valtiolle tuomittuja aseita joka vuosi kahdestakymmenestä kolmeenkymmeneen. Useimmiten ase tuomitaan valtiolle metsästysrikoksen seurauksena”, Jussi Kytösaari kertoo.

Huutokaupasta löytyi myös mieleisiä aseita

Antti Äijö oli ensimmäistä kertaa asehuutokauppassa. Hän kertoo harrastavansa metsästystä ja oli tullut huutokauppaan mielessään isomman kiväärin hankinta. Sellainen löytyikin: .308 kaliiperin kivääri. Entuudestaan kotoa löytyy jo haulikko ja pienempi kivääri.

”Kaurista ja peuraa olisi tarkoitus ampua tulevaisuudessa. Hinta oli oikeastaan pienempi kuin mitä odotin. Maksoin 290 euroa”, Antti Äijö kertoo, ja iloitsee aseen mukana tulleista varusteista, kuten kiikaritähtäimestä ja jalustasta.

Metsästystä harrastava Antti Äijö osti asehuutokaupasta itselleen mieleisen kiväärin. © Jari Härkönen

Aseen itselleen huusi myös toista kertaa asehuutokauppaan saapunut Markus. Hän ei halua sukunimeään julkisuuteen töidensä takia.

”Vesilinnustukseen ostin Benellin pumppuhaulikon. Maksoin 300 euroa ja hinta oli varmasti oikean suuntainen, kun joku jälleenmyyjäkin sitä yritti kovasti huutaa”, Markus kertoo.

Entuudestaan häneltä löytyy puutukkinen vähän hienompi haulikko, joka joutuu veneestä tehtävässä vesilinnustuksessa turhan koville. Huutokaupasta mukaan lähteneessä haulikossa tukki eli aseen perä on komposiittia, joka kestää vettäkin paremmin.

Vesilinnustusta harrastava Markus osti pumppuhaulikon. Se kestää veneilyä ja kosteutta aiempaa puutukkista haulikkoa paremmin, hän arvioi. © Jari Härköne