Tiedätkö, mikä on joulupöydän vanhin ruoka? Perinteikäs herkku maistui jo Suomen ollessa katolinen maa

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Joulutortut ovat maistuneet suomalaisille jo pitkään. Muinoin niitä on tehty myös puolikuun muotoisiksi. © ELVI RISTA/KUVARYHMÄ/SKOY
Lipeäkalaa syötiin Suomessa jo ennen uskonpuhdistusta. Myös riisipuuro, silli ja piparkakku ovat olleet vuosisatojen ajan osa suomalaisten joulua.

Suomalainen joulupöytä on säilynyt pääpiirteittäin ennallaan 1900-luvulta lähtien, mutta osa jouluaterioista periytyy niinkin kauas kuin keskiajalle, kertoo Oulun yliopiston arktisen ja pohjoisen historian yliopistonlehtori Ritva Kylli.

”Joulupöytä on muodostunut vuosisatojen aikana. Monesti jouluna on nautittu oman aikansa juhlaruokaa, koska joulu on ollut tärkeä juhla. Jouluateria ei ole enää moneen vuosikymmeneen muuttunut olennaisesti eikä tänä päivänä enää nautita jouluisin tämän ajan suurimpia herkkuja”, Ritva Kylli kertoo.

Yksi pitkäaikaisimmista joulupöydän antimista on lipeäkala. Kyllin mukaan sitä syötiin jo Suomen ollessa katolinen maa. Ennen uskonpuhdistusta joulua edelsi paasto, ja lipeäkalaa syötiin joulupäivää edeltävinä päivinä. Myös lasimestarin sillin kaltaisilla ruokalajeilla on pitkät perinteet joulupöydässä.

Tuontituotteiden joulumaut harvojen herkkua

Riisipuuroa ja kuivatuista hedelmistä tehtyä soppaa puolestaan on syöty rikkaimpien suomalaisten joulupöydässä 1700-luvulla. Tuolloin kalliista tuontituotteista valmistetut ruoat olivat harvojen herkkua.

”Piparkakulla on pitkät juuret, niitä tuotiin Suomeen jo reilusti ennen 1700-lukua esimerkiksi Ruotsista. 1500-luvulla ne olivat yleisiä Tukholmassa, ja vuonna 1685 Turkuun tuotiin kaksi tynnyrillistä piparkakkuja Tukholmasta”, Ritva Kylli sanoo.

Koko kansan herkkuja piparkakuista tuli kuitenkin vasta 1900-luvun alussa, kun niiden leipominen alkoi yleistyä suomalaiskodeissa. Kylli yllättyi itse eniten siitä, että joulutortut eivät ole aina olleet tähden muotoisia, vaan niitä on aiemmin nautittu myös puolikuunmuotoisina.

Joulukinkku alkoi yleistyä suomalaisten joulupöydissä 1930-luvulla.
© Jukka Pakarinen/SKOY

Joulupöydän kunkku eli kinkku yleistyi 90 vuotta sitten

Aikojen saatossa jouluaterialta on myös kadonnut perinteisiä tarjoiluja: esimerkiksi siansylttyä, aladobia ja ryynimakkaroita ei enää pidetä jouluruokina. 1800-luvun talonpoikaisjouluun olennaisesti kuuluneita rasvaisia sianmakkaroitakaan tuskin on enää tarjolla monessakaan kodissa.

Karjalan siirtoväkiperheissä karjalanpaisti oli vielä sotien jälkeen tärkeä jouluruoka, mutta rauhan aikana kinkku yleistyi nopeasti myös karjalaisten joulupöytään.

Pohjois-Suomessa poronliha on ollut olennainen osa joulupöytää. Vuonna 1936 Lapin Kansa -lehdessä mainostettiin poronpaistia kinkun ja joulukalojen lisäksi. Saamelaisalueilla poronliha on ollut osa poronhoitajien joulupöytää ja poronpaistista on tehty esimerkiksi poronkäristystä.

Kinkku puolestaan tuli lähes kaikkien suomalaisten tuntemaksi jouluruuaksi 1930-luvulla. Tuolloin joulupöydän kohokohta oli jokin liharuoka.

”Sanomalehdissä on ollut joulukinkkuilmoituksia jo 1880-luvulla. 1930-luvun alussa oli lama, eikä köyhemmissä perheissä joulunajan ruoka poikennut arjesta. Vuosikymmenen loppupuolella taloudellinen tilanne parani ja joulukinkku alkoi yleistyä”, Ritva Kylli sanoo.

Lue myös: Tee testi – Oletko rokkipukki vai menneen talven lumiukko?

Näin poro tuli osaksi joulua

Poro on nykyään osa suomalaista jouluperinnettä, mutta vielä ennen 1900-luvun puoliväliä Petteri Punakuono oli suomalaisille tuntematon nimi.

”Poro ei ole ollut joulupukin apuri perinteisesti suomalaisessa kansanperinteessä tai muissakaan eurooppalaisissa kansanperinteissä. Suomessa pukki on kulkenut jalan, hollantilainen joulupukki Sinterklaas taas on liikkunut laivalla”, Oulun yliopiston tutkija Anna-Kaisa Salmi kertoo.

Hän uskoo poron tulleen osaksi suomalaisten joulua Yhdysvalloista 1900-luvun alkupuoliskon aikana.  Coca-Cola-pukin tultua Suomeen 1960-luvulla Suomen joulupukkikin alkoi pukeutua punaiseen nuttuun.

Porolla on ollut tärkeä rooli varsinkin saamelaisten ja pohjoissuomalaisten elämässä jo satojen vuosien ajan: porolla on kuljettu tutkitusti jo rautakaudelta lähtien. Vasta 1950-luvulla ajokkaat alkoivat korvautua hevosilla, autoilla ja moottorikelkoilla. Ajokkaina käytettyjen porojen kouluttamisen perinne oli lähellä kuolla, mutta turismi elvytti vanhan tietotaidon.

”Nykyään poro on keskeinen joulun symboli, mutta joulupukilla ei ole pitkiä juuria ajokkaan käytöstä.”

X