Miksi hoitajien vaatimukset ovat kovemmat kuin millään muulla alalla? Kaksi hoitajaa ja pääluottamushenkilö kertovat: ”Moni sanoo, että kannattaisi lähteä töihin mieluummin kaupan kassalle”
Hoitajat kokevat työssään eettisten valintojen, raskaan fyysisen työn ja kiireen aiheuttamaa kuormitusta, joka heijastuu myös tes-neuvotteluihin. Mikä hoitajien arjessa selittää, että mitta on tullut täyteen ja miksi hoitajat ovat kuntien kanssa vaikeassa paikassa?
Hoitoalan työntekijät ovat väsyneitä kiireeseen ja huonoon palkkaan.
Kun lähihoitaja Riikka Raunion, 54, aamuvuoro alkaa kello 7.30 Riistavuoren seniorikeskuksessa, paikalla on koko hoitotiimi: sairaanhoitajat, lähihoitajat, fysioterapeutti, sosiaalityöntekijä ja toimintaterapeutti.
Aamuvuorossa on viisi hoitajaa, iltavuorossa neljä. Yhdessä he hoitavat 24 seniorikodin asukasta. Yhdellä hoitajalla voi siis olla kuusi ikäihmistä avustettavanaan.
Juuri aamut ovat kaikkein kiireisimpiä: arviointi- ja kuntoutusosaston asiakkaat olisi saatava aamupalalle mielellään ennen kymmentä. Joskus siitäkin joudutaan joustamaan.
Asiakkaat eroavat paljon toisistaan. Toiset ovat omatoimisempia, toiset tarvitsevat apua ihan kaikkeen. Ylös nousemiseen, pukemiseen, hiusten kampaamiseen, liikkumiseen.
”Olen alalla sen verran konkari, etten näytä kiirettä asiakkaille. Löydän aikaa jutella ja olla läsnä”, Raunio kertoo.
Joskus aamu lähtee käyntiin jo valmiiksi takamatkalta. Jos vakituisia hoitajia on sairaana, alkaa sijaisten metsästys. Silloin hoitohenkilökunnan aamukokous viivästyy.
Vaikka Helsingin kaupungilla on vakituisten sijaisten järjestelmä eli pooli, josta korvaavan työntekijän pitäisi löytyä, joskus sijaisia ei yksinkertaisesti riitä kaikkialle.
Hoitajapula vaikeuttaa sijaisten hankkimista ja ihmisten palkkaamista alalle
Sijaisia on vaikea saada, koska alaa vaivaa hoitajapula. Riikka Raunio on tehnyt alalla pitkän hoitajanuran ja hänellä on näkemys siitä, mistä hoitajapula johtuu.
”Alan palkkaus on työn vaativuuteen nähden huono ja ihmiset väsyvät. Hoitotyö on raskasta.”
Lähihoitajista on pulaa kaikissa Suomen maakunnissa Satakuntaa lukuun ottamatta. Sairaanhoitajien tilanne näyttää suurin piirtein samalta. Hakijoita riittää avoimiin työpaikkoihin riittävästi ainoastaan Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa.
Toinen syy hoitajapulaan on ikääntyminen. Kun Suomi ikääntyy, terveys- ja hoivapalveluiden tarve lisääntyy. Samaan aikaan hoitajia siirtyy eläkkeelle.
Kuntien eläkevakuuttaja Keva arvioi, että vuoteen 2038 mennessä yli kolmannes kunnissa työskentelevistä hoitajista siirtyy eläkkeelle. Se tarkoittaa yli 38 000 hoitoalan ammattilaista.
Jos alan houkuttelevuus ei parane, tekevien käsien saaminen sairaaloihin ja hoivakoteihin saattaa vaikeutua entisestään.
Palkkaus on hoitoalan ongelmista se, johon voidaan vaikuttaa tes-pöydässä
Se että hoitotyö on raskasta, ei ratkea vain tes-neuvottelupöydässä, mutta kunnon korvaus työstä olisi ammattijärjestöjen mukaan yksi ratkaiseva tekijä, jotta hoitajat viihtyisivät työssään.
Vastapuolella pöytää istuu kuntien edustaja, Kuntatyönantajat, ja kunnat ovat kaikista työnantajista ehkä vähiten se, jolla on varaa maksaa tuntuvia palkankorotuksia.
”Tätä neuvottelukierrosta voisi verrata aiempiin todella vaikeisiin kierroksiin. Edellisen kerran yhtä vaikeaa oli vuonna 2007, kun tehyläiset hoitajat uhkasivat joukkoirtisanoutua”, kuvaa Ralf Sund, Tehyn pääekonomisti.
Sundin mukaan alalla näyttäisi olevan sykli, jossa noin kahdentoista vuoden välein mitta täyttyy ja hoitajat ovat valmiita barrikaadeille. Neuvottelukierrokset olivat erityisen vaikeita myös vuosina 1983 ja 1995.
”Lisäksi palkansaajapuolella kärsitään nyt pahaa kiky-krapulaa. Työntekijät kokevat, että heitä on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti.”
Ralf Sund on toiminut myös Vasemmistoliiton puoluesihteerinä ja STTK:n pääekonomistina. Kuva vuodelta 2001. © Pekka Nieminen
”Kikyn myrkkypillerit syötettiin naisvaltaisten alojen työntekijöille”
Erityisen pahasti kilpailukykysopimus kohteli Ralf Sundin mukaan palkansaajia kuntapuolella, jossa työntekijöistä noin 80 prosenttia on naisia. Lomarahojen leikkaus ja yhteiset talkoot tehtiin lopulta pienipalkkaisten naisten kukkarosta.
”Sipilän hallitus puhui siitä, että myös isokenkäiset osallistuvat talkoisiin. Ainut suuripalkkainen, joka näihin talkoisiin osallistui, taisi olla presidentti Sauli Niinistö”, Sund sanoo.
Myös 24 tunnin työajanpidennys, jota Sund kutsuu kilpailukykysopimuksen myrkkypilleriksi, toteutettiin naisvaltaisilla aloilla täysimääräisenä. Vientialoilla, joita varten sopimus tehtiin, työajanpidennystä on tulkittu monella työpaikalla paljon löysemmin.
”Kikyn myrkkypillerit syötettiin naisvaltaisten alojen työntekijöille.”
Hoitajien kohdalla tilannetta pahentaa se, että alalla ei ole syntynyt juurikaan palkkaliukumaa, vaan palkat ovat nousseet vain sen verran, mitä työehtosopimuksissa on sovittu.
Miesvaltaisilla aloilla työntekijöiden ansiot kehittyvät tes-korotusten lisäksi usein myös yrityskohtaisten palkankorotusten ansiosta.
”Luvut näyttävät pieniltä, mutta korotusten logiikka perustuu korkoa korolle ilmiölle. Kun tilanne jatkuu kymmenen vuotta, ollaan palkkakuopassa.”
Tuplavuorot verottavat hoitajien jaksamista. © iStock
Tehy ja SuPer haluavat nostaa alan palkkausta tasa-arvo-ohjelman avulla
Hoitoalan ammattijärjestöjen, Tehy ja SuPerin, tavoitteena on neuvotella seuraaviin työehtosopimuksiin vientialoja vastaavat palkankorotukset. Tämän lisäksi ammattijärjestöt ajavat hoitoalalle tasa-arvo-ohjelman, joka takaisin alalle 1,8 prosenttia suuremmat palkankorotukset kuin vientialoilla.
Teknologiateollisuuden ja Teollisuusliiton sopimus on ensimmäinen, johon palkankorotusvaatimusta voi verrata.
Päänavaussopimuksessa palkankorotuksiksi nuijittiin 3,3 prosenttia. Samalla kiky-tunnit jäivät teknologiateollisuudessa historiaan. Myös Teollisuusliiton pienemmiltä sopimusaloilta on julkaistu nyt uusia neuvottelutuloksia: kiky-tunnit lähtivät ja korotukset ovat kolmen pronsentin luokkaa.
Tasa-arvo-ohjelman hintalappu on ammattiliittojen mukaan 100 miljoonaa ensimmäisenä vuonna. Seuraavana vuonna se olisi hieman enemmän, kun koska korotuksia tehdään korotusten päälle. Kuntia edustava Kuntatyönantajat on laskenut, että kymmenessä vuodessa tasa-arvo-ohjelma maksaisi 8 miljardia.
Ammattiyhdistysliikkeessäkin myönnetään, että raha on kunnissa tiukoilla, joten ammattijärjestöt toivovat lisärahoitusta valtiolta. Valtio ei kuitenkaan osallistu neuvottelupöytiin, eikä lisärahoitusta ole luvattu.
Kun työtä tehdään liian pienen porukan voimin, on punnittava, mitä voi jättää tekemättä
Kun hoitajien palkkauksen tasosta kamppaillaan, kyse ei ole vain rahasta. Kyse on siitä, että hoitajat kokevat, että työ on raskasta, eikä palkalla tule toimeen. Palkkaus kertoo myös siitä, arvostetaanko heidän työtään.
”Hoitajan työssä on paljon fyysistä, henkistä ja eettistä kuormaa”, kertoo Annika Asla.
Asla työskentelee Helsingin kaupungilla pääluottamushenkilönä niille kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan työntekijöille, jotka ovat SuPerin eli Suomen perus- ja lähihoitajien liiton jäseniä.
Työn eettinen kuormitus syntyy siitä, että kun työtä tehdään monilla työpaikoilla liian pienen porukan voimin, hoitajat joutuvat punnitsemaan, mitä voi jättää tekemättä. Vastuu tästä kuuluu työnantajalle, mutta se aiheuttaa hoitajille silti henkistä taakkaa: päivän päätteeksi hoitaja joutuu miettimään, onko tehnyt työnsä riittävän hyvin.
”Kun henkilöstöä on liian vähän, hoitajat joutuvat tekemään vielä töitä tuplavuoroissa. Se on kuluttavaa. Tuplavuorojen tekeminen on vapaaehtoista, mutta käytännössä ihmisten on usein pakko tehdä niitä, jos tekijöitä ei yksinkertaisesti ole.”
Ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät päätökset voivat tuntua raskailta myös, koska niihin liittyy niin suuri vastuu. Hoitajan työssä näitä päätöksiä tehdään päivittäin.
Annika Asla on Helsingin kaupungin superilaisten hoitajien pääluottamushenkilö. © Annika Asla
Kiire heijastuu työhön myös kireänä ilmapiirinä
Työpaikat eroavat paljon toisistaan, eikä kiire leimaa koko alaa ja kaikkia työpaikkoja. Mutta. Siellä missä on kiire, on todellakin kiire.
Aslan mukaan joillakin työpaikoilla on kireä työilmapiiri, koska ihmiset ovat väsyneitä ja eikä esimiehiltä saa aina riittävästi tukea. Kiire, fyysisesti raskas työ ja eettisesti vaikeat valinnat ovat yhdistelmä, joka kuluttaa osan hoitajista loppuun.
”Hoitajat sanovat, että palkka on huono ja että parempaa palkkaa saa helpommallakin. On huolestuttavaa, että moni on sitä mieltä, että töihin kannattaisi lähteä mieluummin kaupan kassalle. Saan myös lähes viikoittain puheluita hoitajilta, jotka kysyvät, mitä he voivat tehdä, kun heillä on niin rankkaa. Jotkut itkevät, etteivät jaksa enää.”
Vuorotyössä omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on haastavaa
Vuorotyö on myös yksi niistä syistä, miksi hoitoalan ammattilaiset kokevat, että palkkaus ei vastaa työn vaativuutta.
”Minulla ei ole omaa aikaa. Perheen ja vuorotyön yhdistäminen on jatkuvaa aikataulujen sovittamista. Koska lapset tarvitsevat säännöllisen rytmin elämäänsä, he menevät päivähoitoon, vaikka minulla olisi iltavuoro. Joskus on päiviä, etten näe lapsia ollenkaan”, kertoo Saara Hartikainen, 29, joka työskentelee sairaanhoitajana Uudellamaalla.
Puolison säännölliset työajat helpottavat perheen arjen järjestämistä, mutta lasten on silti vaikea sopeutua siihen, että äiti on usein kotona eri aikaan kuin he.
Neljä alle kouluikäistä lasta saattavat purkaa ikäväänsä kiukuttelemalla silloin, kun äiti on työvuorojen jälkeen taas läsnä. Päiväkotiin lähteminen voi olla aamulla hankalaa, koska lapset eivät haluaisi erota äidistään.
Omia harrastuksia sairaanhoitajan työskentelevän Hartikaisen on vaikea mahduttaa elämäänsä.
”Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on tässä elämäntilanteessa haastavaa.”
Kuntien liikkumavara ei ole vain tahdon asia
Työehtosopimusten neuvottelukierroksen luonteeseen kuuluu erottamattomasti, että palkansaajat katsovat tarvitsevansa rahaa, jota työnantajalla ei mielestään koskaan ole.
Hoitajien vastapuolella istuu kuitenkin työnantajista juuri se, jonka tontti on erityisen leveä ja lompakko laiha.
”Meidän pitää löytää miljoonien vähennykset kaupungin käyttötalousmenoihin jo ilman palkankorotuspaineita. Viime vuoden alijäämä oli 20 miljoonaa. Alijäämäisiä vuosia on nyt takana kaksi ja aiempien taseiden ylijäämät on nyt syöty”, kertoo Salon apulaiskaupunginjohtaja Jari Niemelä.
Kuntien palveluntuotanto on hyvin työvoimavaltaista, palveluita tehdään siis ennen kaikkea ihmisvoimin. Siksi palkankorotukset näkyvät kuntien taloudessa voimakkaasti.
Raamit ahdistavat joka suunnasta: kuntalaki, vauvapula ja hoivaa tarvitseva väestö niistävät kuntien budjetit tyhjiin
Kuntalaki pakottaa kunnat toimimaan ahtaissa raameissa. Kunnilla on joukko lakisääteisiä tehtäviä, jotka on kyettävä hoitamaan.
Jos taas kunnan taloutta kuvaavat tunnusluvut eivät pysy lain määräämissä rajoissa, uhkaa kriisikuntamenettely. Vuonna 2019 kriisikuntamenettelyyn joutui neljä Suomen kuntaa: Vehmaa, Kyyjärvi, Rantasalmi ja Honkajoki.
Juuri sosiaali- ja terveysalan työntekijät ovat kuntien suurin työntekijäryhmä. Lähihoitajia on kunnissa enemmän kuin luokanopettajia. Lähihoitajan keskiansio vuonna 2018 oli kuntasektorilla lisineen 2743 euroa. Sairaanhoitajat tienasivat keskimäärin 3163 euroa kuukaudessa.
Salossa on töissä noin 800 kunnallisen hoitohenkilöstön työntekijää. Pelkkä 1,8 prosentin lisäkorotus tälle porukalle maksaisi Salossa karkeasti arvioiden puoli miljoonaa euroa vuodessa.
Kuntien ja pienempien kaupunkien riesana on myös väestörakenteen kehitys: Suomen ikääntyminen ei vaikeuta vain hoitajien saamista alalle, vaan sen kulut kaatuvat suoraan kuntien budjettiin.
”Seuraavan viiden vuoden aikana lasten määrä Salossa vähenee 2000:lla ja yli 74-vuotiaiden määrä kasvaa vastaavasti 2000:lla”, Niemelä kertoo.
Kyllä kunnista ymmärrystä löytyy, mutta vastaako se hoitajien toivomaa tasoa?
Apulaiskaupunginjohtaja Niemelä sanoo ymmärtävänsä hoitajien vaatimuksia. Hoitajat tekevät hänen mielestään arvokasta työtä.
”Kohtuulliset pyrkimykset naisvaltaisten alojen palkkojen nostamiseksi ovat ihan perusteltuja”, Niemelä sanoo.
Salossa on varattu budjettiin kuitenkin vain 2,5 prosentin palkankorotusvara. Se on vähemmän kuin vientialojen 3,3 prosenttia. Jos hoitajat saavat vielä vientialojen päälle 1,8 prosenttia, se tarkoittaisi paljon suurempia palkankorotuksia, kuin mihin kaupunki on varautunut.
Neuvotteluasetelmat näyttävät syystäkin vaikeilta, kun hoitajien jaksaminen on viritetty tappiin, mutta kuntapuolella levitellään vuodesta toiseen käsiä, että rahaa ei ole.
Juttua muokattu 6.2. kello 10.16: Juttuun lisätty tieto siitä, että Teollisuusliiton muillakin sopimusaloilla on syntynyt lisää neuvottelutuloksia.