Miksi jäkälä ei vain maistu meille? Ennen sitä hyödynnettiin antibioottisena voiteena ja kurkkupastilleissa

Jaa artikkeliTilaa Seura
Jäkälä muodostuu sienen ja levän tai syanobakteerin symbioosista.
Jäkälä ei ole yksittäinen eliö, vaan sen sekovarsi muodostuu sienen ja levän tai syanobakteerin symbioosista. Kuvassa palleroporonjäkälää. © iStock
Miltä maistuisi jäkälä? 1800-luvulla rouskuva herkku yritettiin tuoda osaksi suomalaisten ruokavaliota, mutta huonolla menestyksellä.

Turun yliopiston historiantutkijat saivat selville, että Suomessa harjoitettiin jäkälävalistusta yli sadan vuoden ajan.

Makunautinnoksi jäkälää ei liioin yritetty brändätä, vaan pettuleivän korvikkeeksi katovuosina.

”Oppineet alkoivat 1800-luvun alussa pitää kansalle tuttua pettuleipää huonona vaihtoehtona ja kannattaa jäkälän käyttöä katovuosien ravintona”, toteaa jäkälävalistusta tutkinut dosentti Petri Paju.

Jäkälää yritettiin syöttää ihmisille – ”Menestyi karjan hätäruokana”

Kalevalan luoja Elias Lönnrot oli paitsi lääkäri myös varhainen lehtimies, joka yritti markkinoida jäkälää kansalle ahkerasti. Yli 60 vuoden aikana hänen jäkälätekstiään vuodelta 1857 toistettiin lehdissä useasti. Tekstissään Lönnrot lainasi aiempia lehtitekstejä.

Samana vuonna Lönnrot kokosi myös opaskirjan Neuvoja erästen jäkäläin käyttämisestä ruuaksi.

Lehdistö yritti saada epäilijät puolelleen Lönnrotin kirjoittamalla loppuläksytyksellä:

”Ja jos joku todella olisikin havainnut jäkäläleivästä ei voivansa hyvin, niin onpa monta muutakin hyvää ja terveellistä ruokaa, jota erinäiset ihmiset eivät saata syödä. Yksi ei saata syödä hapanta piimää, toinen ei voita, kolmas ei suolakalaa, neljäs ei kalan mätiä, viides ei mansikoita, mutta siitä ei kuitenkaan muut kuin hullut päätä happamen piimän, voin, suolakalan, mädin ja mansikoiden olevan terveydelle vahingollisia ruokia.”

Tutkijatohtori Petri Pajun mukaan kansa pysyi hyvistä neuvoista huolimatta penseänä jäkälälle.

”Sitä käytettiin paikoin huonoina vuosina, mutta nälkävuosina saatu huono maine oli tiukassa. Paremmin jäkälä menestyi rehun aineksena eli karjan hätäruokana.”

Jäkälä kasvaa lähes missä vain.

Myös naavat ovat jäkälää. © iStock

Pula-ajan ruoka valmistui luonnonantimista

Vuonna 1917 monessa maassa kärsittiin ruokapulasta ensimmäisen maailmansodan ja Venäjän vallankumousten vuoksi. Varsinkin suurimmissa kaupungeissa oli pulaa elintarvikkeista, sillä leipäviljaa ei saatu Venäjältä niin kuin ennen vallankumousta ja voita ja lihaakin oli niukalti.

Se oli jäkälävalistukselle viimeinen erityinen vuosi, sillä vuodelta 1917 löytyy kaikkein eniten lehtien toistamaa valistusta.

Valtion kotitaloustoimikunta ja monet muut tahot yrittivät silloin patistaa suomalaisia metsään keräämään jäkälää, sieniä ja muita luonnonantimia.

Samalla jaettiin neuvoja jäkäläleivän ja muiden pula-ajan ruokien tekoon.

Jäkälää on käytetty antibioottisena voiteena ja kurkkupastilleissa

Jäkäläreseptit pääsivät esille kokoomateoksessa luonnon ruoka-aineista vielä toisen maailmansodan aikana.

Jäkälät sisältävät kuitenkin myrkyllisiä kemiallisia yhdisteitä, niin sanottuja jäkäläaineita, joista osalla on tavattu antibioottisia vaikutuksia.

”Jäkälää sisältävällä voiteella on aikanaan lääkitty tulehduksia. Hirvenjäkälää taas on jauhettu kurkkupastilleihin”, kertoo professori Soili Stenroos Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.

X