Ministeri Aki Lindén vaatii Suomeen 100 uutta tehohoitopaikkaa – ”Se maksaisi noin 100 miljoonaa vuodessa”

Suomessa on ministeri Lindénin mukaan toimittu niukoilla budjeteilla, ja hoitajat ja raha ovat hänenkin tavoitteensa koetinkivi.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Aki Lindén sijaistaa Krista Kiurua perhe- ja peruspalveluministerinä.

Suomessa on ministeri Lindénin mukaan toimittu niukoilla budjeteilla, ja hoitajat ja raha ovat hänenkin tavoitteensa koetinkivi.
Teksti:
Katriina Lundelin

Koronapandemia on osoittanut heikkouden suomalaisessa terveydenhuollossa. Tehohoitopaikkoja on alle Euroopan keskiarvon, eikä kaikkia muita sairauksia saada hoidettua. Ongelma on nyt tuoreen perhe- ja peruspalveluministeri Aki Lindénin (sd) työpöydällä.

Tehohoitopaikkojen puute ei johdu Lindénin mukaan vain koronasta, vaan huomattavasti pienemmätkin kriisit ovat koetelleet isojenkin sairaaloiden kestokykyä.

Esimerkiksi vuonna 2016 tavallista rajumpi influessakausi johti Husin alueella tilanteeseen, jossa sydänleikkauksia jouduttiin lykkäämään. Influessapotilaita oli tehohoidossa tuolloin seitsemän.

”Nyt korona-aikana ongelmat ovat moninkertaisia”, Aki Lindén sanoo.

Ennen poliitikon uraansa Lindén on toimi 20 vuotta suurten yliopistosairaaloiden johdossa. Ensin Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin, sitten Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin toimitusjohtajana.

”Tarvitaan 100 uutta tehohoitopaikkaa”

Suomessa on tehohoitopaikkoja nyt noin 250. Aki Lindén nostaisi niiden määrää runsaalla kolmanneksella.

”Suomeen tarvitaan 100 uutta tehohoitopaikkaa. Sen avulla päästäisiin tilanteeseen, jossa tehohoitopaikat eivät ole koko ajan täynnä.”

Sopiva tasapaino on Lindénin mukaan silloin, kun tehohoidon paikoista 60–70 prosenttia on koko ajan käytössä. Silloin on vielä varaa reagoida, jos jotain yllättävää tapahtuu. Näitä tilanteita ovat rankkojen influenssakausien lisäksi esimerkiksi suuronnettomuudet.

Nykytilanteessa henkilökuntaa ei meinaa riittää aina edes nykyisten tehohoitopaikkojen ylläpitämiseen. Näin oli jo ennen koronapandemiaa.

Tyksin vuosiltaan Lindén muistaa, kuinka kesän lomakaudella piti nipistää tehohoitopaikkojen määrä kahdestakymmenestä kahdeksaantoista. Suosituimpana lomakautena heinäkuussa yksittäisiä potilaita jouduttiin siirtämään Hyksiin Helsinkiin.

”Paikkoja ei voi lisätä kerralla, mutta riittävä taso voitaisiin saavuttaa viidessä vuodessa. Suurimpiin yliopisto- ja keskussairaaloihin pitäisi saada 20 uutta tehohoitopaikkaa vuodessa.”

Tärkeää mutta kallista hoitoa

Tehohoito on kaikesta sairaanhoidosta kalleinta. Yksi vuorokausi teholla maksaa noin 3000 euroa. Vaativimpien hoitojen hinta kipuaa 5000 euroon. Yhden paikan kustannukset ovat miljoona euroa vuodessa. Sadan tehohoitopaikan hintalappu olisi siis 100 miljoonaa euroa vuodessa.

”Se maksaisi noin 100 miljoonaa vuodessa. Summa ei ole valtavasti koko Sote-sektoriin nähden, mutta sekin kilpailee muiden menojen kanssa.”

Hintaa voi olla sairaalamaailman ulkopuolelta vaikea ymmärtää, mutta jo puolet hinnasta tulee hoitajien, lääkärien ja muun henkilökunnan palkoista.

Jokaista tehohoitopaikkaa kohden tarvitaan yksi erikoiskoulutettu sairaanhoitaja. Joka hetki. Esimerkiksi Tampereen Taysin 20 paikkaa vaatii 120 hoitajaa ja 20 lääkäriä. Hoitajamäärän pitää kattaa kaikki 168 tuntia viikossa, loma-ajat päälle. Joissain tilanteissa yksi hoitaja ei riitä.

Toinen puoli miljoonasta syntyy kalliista lääkkeistä ja laitteista. Seinätkin maksavat. Silti Suomessa on Lindénin mukaan toimittu niukoilla budjeteilla.

”Koko sairaalaurani ajan viesti päättäjiltä on ollut, että tehostakaa, tehostakaa, tehostakaa.”

Tehostaminen ei tosin ole Lindénin mielestä kielteinen asia. Verovaroja pitääkin käyttää säästellen. Siksi pitäisi löytää sopiva taso, jossa tyhjäkäynti ei ahmi euroja, mutta potilaat tulevat hoidetuiksi mahdollisimman hyvin.

Lue myös: Tehohoitaja Terhi odottaa alkuvuotta kauhulla: ”Uskon, että tammikuu tulee olemaan yhtä helvettiä”

X