Ministeriön ehdotus jättää vanhushoivan hurskaiden toiveiden varaan – Ongelmien korjaamiseen tarvittava konkretia puuttuu

Jaa artikkeliTilaa Seura
Ikääntyneiden palveluiden rapistuminen alkoi 90-luvun laman jälkeen, kun ympärivuorokautiseen hoitoon pääsy vaikeutui ja kotihoitoon ohjattiin yhä huonokuntoisempia vanhuksia.
Ikääntyneiden palveluiden rapistuminen alkoi 90-luvun laman jälkeen, kun ympärivuorokautiseen hoitoon pääsy vaikeutui ja kotihoitoon ohjattiin yhä huonokuntoisempia vanhuksia. Kuva: iStock
Sosiaali- ja terveysministeriö uudistaa vanhusten hoidon laatusuositusta, mutta uuden suosituksen luonnos jättää liian paljon toiveiden varaan. Robotiikka ja terveet lisävuodet eivät ratkaise ongelmia, joiden ydin on palveluiden alirahoituksessa.

Sosiaali- ja terveysministeriö on uudistamassa ikäihmisten hoidon laatusuositusta vuosille 2020–2023. Vanhuspalveluiden laatua ohjaava paperi on juuri palannut lausuntokierrokselta ja toivoa sopii, että ministeriö sorvaa siihen uuden ja terävämmän kärjen ennen kuin se nuijii dokumentin käyttöön.

Reilun vuoden takainen hoivakriisi paljasti, että vanhuspalveluissa on paljon laatuongelmia, jotka odottavat yhä ratkaisuaan: rahoitus on yhä samalla tasolla kuin vuosi sitten, samoin henkilöstön määrä. Kotihoidon tilanne on koronakriisin myötä entisestään vaikeutunut.

Laatusuosituksen ongelma piilee siinä, että se mainitsee kyllä oikeita ongelmia, mutta ongelmien ratkaisemiseen tarvittava konkretia puuttuu, arvioi Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikön johtaja, Jyväskylän yliopiston professori Teppo Kröger.

Teppo Kröger on puhunut jo parikymmentä vuotta siitä, että niukka palvelujärjestelmä jättää monet vanhukset vaille tarvitsemiaan palveluita.

Teppo Kröger on puhunut jo parikymmentä vuotta ikääntyneiden palveluiden niukkuudesta: käytännössä palvelujärjestelmä jättää monet vanhukset vaille tarvitsemiaan palveluita. Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen

Ikääntyvien palveluita pitäisi kilpailuttaa laadulla, mutta laatu ei tipu taivaasta

Merkittävä syy ikääntyvien palveluiden laatuongelmissa on hinta: kilpailutuksen on yleensä voittanut se palveluntuottaja, joka pystyy tarjoamaan palvelut halvimmalla. Uusi laatusuositus ehdottaa tähän uutta ja radikaalia marssijärjestystä: laatu pitäisi nostaa kilpailutuksen keskiöön.

Tavoite on hieno, mutta laatusuosituksen muotoilu on niin ympäripyöreä, että sen avulla tuskin saadaan ohjattua kuntia suuriin muutoksiin. Lisäksi varsin hieno tavoite on muun tekstin sekaan piilotettu yksittäinen lause, jonka merkitys tuskin kuntapäättäjille ja viranhaltijoille avautuu ilman kunnollista ohjausta.

”Laadussa on kyse palvelunsaajien tarpeisiin vastaamisesta, heidän kokemuksestaan ja siitä, miten heidän ihmisarvoaan ja itsemääräämisoikeuttaa kunnioitetaan. Sen toteutumista palveluissa pitää seurata”, Kröger sanoo.

Laatua on vaikea mitata, mutta Krögerillä on ehdottaa pariakin keinoa, joiden avulla laatu voitaisiin kilpailutuksessa ottaa huomioon. Kilpailutuksen osapuoliksi pitäisi ottaa niitä ihmisiä, joita palvelu koskee: esimerkiksi vanhusneuvostot, omaiset ja omaishoitajat voisivat toimia kilpailutuksessa omien ja läheistensä palveluiden asiantuntijoina.

”Lisäksi pitäisi dokumentoida, miten eri palveluntarjoajat ovat onnistuneet toteuttamaan laatua palveluissaan. Aiemman näytön olisi hyvä olla yksi kriteeri päätöksenteossa.”

Ympärivuorokautista hoitoa tarvisevia ohjataan kotihoitoon. Kotihoidossa vanhusten taas on vaikea saada riittäviä palveluita, koska kotihoito on keskittynyt sairaanhoidollisten tarpeiden ympärille.

Ympärivuorokautista hoitoa tarvisevia ohjataan asumaan kotona. Kotihoidossa taas arkisten tukipalveluiden saanti on vaikeaa, koska kotihoito on keskittynyt sairaanhoidollisten tarpeiden ympärille. Kuva: iStock

Jotta laatu voisi nousta tärkeäksi kilpailutuksen kriteeriksi, kunnat tarvitsisivat selkeät ohjeet: kenen vastuulla muutos on, kuinka se toteutetaan ja kuka sitä valvoo. Tällaisia konkreettisia välineitä laatusuositus ei anna, ellei siihen tule merkittäviä muutoksia.

Digihype tai terveet elinvuodet eivät ratkaise vanhuspalveluiden tarvetta nyt tai tulevaisuudessa

Ministeriön laatusuosituksen luonnoksessa pistetään suuria toiveita myös digitalisaatiolle, mutta onko robotiikasta ja älylaitteista ratkaisemaan vanhuspalveluiden ongelmia? Krögerin mielestä ei.

”Digitaalisiin palveluihin liittyy paljon hypeä, ja on ajateltu, että ne tulevat ratkaisemaan kaikki ongelmat. Sitä ne eivät tule tekemään. Ikääntyneiden palveluissa on kyse ihmisen tarpeesta: tarvitaan ihminen avustamaan päivittäisissä toimissa, kuten wc-käynnissä, peseytymisessä ja syömisessä.”

Etäkäynnit kotihoidossa varmasti lisääntyvät ja digipalveluiden avulla voidaan tarkistaa, ovatko ihmiset ottaneet lääkkeensä, mutta ne tulisi nähdä perinteisiä palveluita täydentävinä, eikä toisin päin. Koska digipalveluiden rajoitukset liittyvät enemmän vanhuspalveluiden luonteeseen kuin siihen, kuinka hyvin kukin ikäluokka käyttää älylaitteita, tulevat ikäluokat eivät voi muuttaa tilannetta ratkaisevasti.

Ministeriö toivoo myös esteettömän asumisen helpottavan vanhusten kotona pärjäämistä. Esteettömyys ei silti poista hoivaajan tarvetta, jos ikääntynyt ei enää pysty liikkumaan ilman apua. 

Ministeriö toivoo myös esteettömän asumisen helpottavan vanhusten kotona pärjäämistä. Esteettömyys ei silti poista hoivaajan tarvetta, jos ikääntynyt ei enää pysty liikkumaan ilman apua.  Kuva: iStock

Hieman samanlainen toiveiden kaivo on eliniän nousu ja siitä seuraavat lisääntyneet terveet vuodet. Ministeriön paperi puhuu siitä, miten työterveyden pitäisi edistää aivoterveyttä ja kuntien tukea ihmisten toimintakykyä, mutta vanhuspalveluiden todellisuudessa ministeriön tavoitteet eivät osu maaliin.

Vanhuspalveluiden suurin tarve sijoittuu ihmiselämän loppupäähän, raihnaisuuden aikaan, jonka määrä ei vähene, vaikka se siirtyisi joillakin vuosilla myöhempään vaiheeseen elämässä.

Siksi digipalveluiden ja terveiden elinvuosien parissa puuhastelu on hoivaköyhyydessä eläville ikäihmisille pelkkää tuulen huminaa, joka ei paranna palveluiden saatavuutta tai elämänlaatua silloin, kun vanhus on toisten hoivasta riippuvainen.

Ilman kunnollista rahoitusta hoivadokumentit ovat turhia

Uusi ehdotus vanhuspalveluiden laatusuositukseksi on erikoinen dokumentti. Ei nimittäin ole aivan selvää, mitä tekoa ministeriön paperilla oikein on. Sen aiemmilla versioilla on pitkin 2000-lukua säännelty henkilöstömitoitusta, joka on nyt siirtymässä lainsäädäntöön.

Toinen selkeä tehtävä on ollut pienentää ympärivuorokautisen hoidon käyttöä ohjaamalla vanhuksia asumaan enemmän kotona. Sinne on valitettavasti ohjattu myös ne, jotka eivät kotona oikeasti pärjää.

”Laatusuosituksen kahdesta aiemmasta tehtävästä on nyt luovuttu. Uusi dokumentti voisi olla toimenpideohjelma, jonka avulla vanhuspalveluiden suuriin laatuongelmiin tartutaan, mutta nyt se ei sitä ole. Toinen vaihtoehto olisi luopua koko laatusuosituksesta ja yrittää ratkoa laatuongelmia jollain muulla tavalla.”

Ikääntyneiden palveluiden rapistuminen alkoi 90-luvun laman jälkeen, kun ympärivuorokautiseen hoitoon pääsy vaikeutui ja kotihoitoon ohjattiin yhä huonokuntoisempia vanhuksia.

Ikääntyneiden palveluiden rapistuminen alkoi 90-luvun laman jälkeen, kun ympärivuorokautiseen hoitoon pääsy vaikeutui ja kotihoitoon ohjattiin yhä huonokuntoisempia vanhuksia. Kuva: iStock

Vanhuspalveluiden ongelmat eivät kuitenkaan ratkea laatusuosituksella tai millään muullakaan paperilla, ellei palveluita rahoiteta riittävästi.

Ruotsissa käytetään vanhuspalveluihin 2,2 prosenttia bruttokansantuotteesta. Suomessa vain 1,5 prosenttia. Suomen pitäisi lisätä vanhuspalveluiden rahoitusta 1,6 miljardia päästäkseen Ruotsin tasolle ja 1,8 miljardia kuroakseen kiinni eron Norjaan.

”Tarvitsemme sekä lisää ympärivuorokautisen hoidon paikkoja että kotiin annettavia vanhuspalveluita. Suomessa kotona asuvat ihmiset, jotka eivät siellä pärjää, eivätkä kaikki saa kotiin niitä palveluita, joita tarvitsevat.”

Lue myös: Professori Teppo Kröger on huolissaan vanhusten laiminlyönneistä: ”Hoivaköyhyys on todellinen ja laaja yhteiskunnallinen ongelma”

X