Mistä rikoksesta saa puoli vuotta vankeutta ja 40 euron rikosuhrimaksun?

Viimeisimmässä hallituskriisissä kerrottiin erimielisyyttä olleen ihmisyyteen ja ihmisoikeuksiin liittyvistä arvoista. Sen kummemmin näitä arvoja ei tuolloin testattu. Tappiolle jääneet joutuivat vain ulos hallituksesta – vankilaanhan Suomessa toisin kuin esimerkiksi Turkissa ei erilaisista arvoista joudu.

Toimittajana olen saanut tottua istumaan leivättömään pöytään erilaisissa sananvapauden tulkintakiistoissa. Nyt kuitenkin istuin yleisönä takarivissä kaikuvassa käräjäsalissa, kun nuoren miehen arvoja punnittiin Porvoon käräjillä. Totaalikieltäytyjä myönsi, tunnusti ja perusteli tekoaan – niin, arvoillaan.

Oikeudessa yleensä pohditaan puolelta jos toiseltakin, otetaan huomioon lieventävät ja raskauttavat asiainhaarat. Nyt niitä ei ollut, eikä arvoja nytkään sen kummemmin tutkittu tai mitattu. Syytetyn esittämät argumentit sinänsä todettiin paikkansa pitäviksi, mutta tuomio tuli suoraan taulukosta ja porvoon mitalla: puoli vuotta eli tarkalleen 173 päivää vankeutta. Tästä huolimatta tämän tien valitsee monta kymmentä nuorta miestä joka vuosi.

Vankeuden lisäksi nuori mies sai maksulapun, 40 euron rikosuhrimaksun. ”Uhriahan ei tässä tapauksessa ole”, tuomari kommentoi uutta, viime joulukuussa voimaan tullutta ja valtion kassaa paikkaavaa maksua. Ehkä nuori mies oli oman rikoksensa – siis omien arvojensa uhri.

Mutta kevennetään nyt: rangaistuksen seuraukset olivat heti nähtävissä, tuomittu oli tehnyt ilmeisesti parannuksen, koska huvitti oikeutta kertomalla, ettei uusi rikostaan, ei kieltäydy enää toistamiseen.

Erilaisten arvojen havaitseminen, perustelujen kuunteleminen suuttumatta, oivaltaminen – siis nykyaikaan tottuminen – on ja on ollut tällaiselle vanhalle, jo nostoväkeen siirretylle reservinupseerille kova paikka. Silti tunsin lievää ylpeyttä kuullessani tuomarin loppusanat tuomitulle pojalleni: ”Olette suoraselkäinen suomalainen mies, hyvää jatkoa.”