Kun kuolet, mitä elimillesi tapahtuu? Elinluovutuksella voit pelastaa tuntemattoman hengen: ”Sen voi määrätä, jos tiettyä elintä ei halua luovuttaa – siihen ei voi vaikuttaa, kuka elimet saa”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Elinluovuttajana voi pelastaa jopa kuuden ihmisen hengen.
© iStock
Vain 8 prosenttia suomalaisista ei suostuisi elinluovuttajaksi. Heistä lähes viidennes pelkää, että elimet annettaisiin jollekin, joka ei ansaitse niitä.

Munuais- ja maksaliiton teettämän tuoreen kyselytutkimuksen mukaan 17 prosenttia elinluovutuksen kieltäneistä pelkää, että elimet annettaisiin jollekin, joka ei ansaitse niitä.

Suurin osa suomalaisista hyväksyy elinten luovutuksen, mutta he eivät kuitenkaan kerro tahdostaan läheisilleen.

Moni mies ei antaisi elimiään muukalaiselle

Osa kyselyyn vastanneista epäilee, ettei luovutettu elin menisi heidän mielestään oikealle henkilölle tai sitä eniten tarvitsevalle.

Näin ajattelevista suurin osa on miehiä.

”Aikaisemmin on nettipalstoja tutkimalla selvinnyt, että elimen saajaksi ei joidenkin mielestä kelpaisi esimerkiksi maahanmuuttaja, alkoholisti tai joku, joka on muuten itse tuhonnut elimensä”, Munuais- ja maksaliiton viestintäpäällikkö Petri Inomaa kertoo.

Luovutetun elimen saajaa ei kuitenkaan koskaan pääse valitsemaan.

”Sen voi määrätä, jos on joku tietty elin mitä ei halua luovuttaa – esimerkiksi sydän. Siihen ei voi vaikuttaa, kuka elimet saa. Sen päättävät lääkärit ja siihen vaikuttaa kiireellisyys ja sopivuus”, Petri Inomaa painottaa.

Elinluovuttaja on aina tuntematon yhtä poikkeusta lukuun ottamatta

Suomessa elinten luovutus on hyvin tarkkaan säädeltyä ja luovutus tapahtuu aina molemmin puolin anonyymisti.

”Luovuttajan perhe ei koskaan saa selville kenelle elimet ovat menneet, eikä toisaalta saajakaan saa tietää keneltä elin on tullut. Luovuttaja on tuntematon.”

Ainut poikkeus koskee munuaisen luovuttamista. Ihmisellä on kaksi munuaista, joista toisen voi luovuttaa haluamalleen henkilölle elinaikanaan.

”Silloin voi tietysti läheiselleen luovuttaa. Jos on esimerkiksi puoliso, läheinen tai hyvä ystävä, joka tarvitsee munuaisensiirtoa ja itsellä on toimivat munuaiset, silloin pystyy päättämään tällaisessa tilanteessa luovutetun elimen saajasta. Kuoleman jälkeen ei ole koskaan sellaista mahdollisuutta.”

Munuaisensiirto on elinsiirroista yleisin.

Elinten kuntoa ei tarvitse arvioida itse

Ihmisiä epäilyttää myös heidän hyvinvointinsa. 37 prosenttia elinluovutuksen kieltäneistä ajattelee, että heidän elimensä eivät kelpaisi luovutettavaksi.

Omaan mututuntumaan ei kuitenkaan kannata luottaa. Yläikärajaa luovuttamiselle ei ole.

Yli 65-vuotiaista ihmisistä 12 prosenttia ei olisi valmiita antamaan elimiään luovutettavaksi.

25-64-vuotiaat aikuiset ovat kaikista myönteisimpiä, sillä heistä vain 6-7 prosenttia kieltäisi elintensä luovutuksen.

Nuoremmista 18-24-vuotiaista kahdeksan prosenttia ei haluaisi elinluovuttajaksi.

”Ihan nuoret, juuri täysi-ikäiseksi tulleet, ovat hieman kielteisempiä elinluovutusta kohtaan, minkä ymmärtää, koska nuori ihminen ei sellaisia vielä mieti. Ikääntyneistä on kuitenkin isompi osa kieltäytyjiä. He epäilevät, että elimet eivät enää kelpaisi luovutettaviksi.”

Kuolema pelottaa – ”En minä aio kuolla vielä”

Tutkimuksessa ei selvitetty, miksi ihmiset häpeilevät elinluovutuksesta keskustelua, mutta Petri Inomaa uskoo siihen liittyvän läheisesti ajatus kuolemasta.

”Ihmiset eivät halua miettiä omaa kuolemaansa eivätkä ainakaan puhua siitä läheistensä kanssa. Se on sellainen asia, mitä ei haluta ajatella. Kun olemme tilaisuuksissa jakamassa elinluovutuskortteja, ihmiset reagoivat ajatellen ’enhän minä tuollaista korttia tarvitse, en minä aio kuolla vielä’.”

Elinluovutuskortti on yleisesti tunnettu, mutta vain 24 prosenttia on allekirjoittanut sen.

Jokainen on kuitenkin lähtökohtaisesti luovuttaja, ellei sitä elinaikanaan kiellä.

Vain neljännes tietää läheisensä elinluovutustahdosta

Jos elinluovutustahtoaan ei ole selvästi ilmaissut, kysytään omaisilta vainajan tahtoa.

Omaisen vakaumuksen ei pitäisi vaikuttaa päätökseen, mutta sekin on mahdollista, sillä vastanneista vain reilu neljännes uskoo tietävänsä läheistensä tahdon.

”Tietysti lääkärit, jotka omaisten kanssa keskustelevat ovat koulutettuja siihen, että pystyvät ottamaan selville, mikä mahdollisen luovuttajan tahto olisi ollut.”

Ristiriitatilanteissa myös omaisten tahtoa pyritään kunnioittamaan, eikä vainajan elimiä viedä missään tapauksessa väkisin.

”Uskonto ei kiellä elinluovutusta”

Suomalaisista 91 prosenttia ottaisi tarvittaessa vastaan siirtoelimen.

Harva kieltäytyy elinluovutuksesta vakaumuksensa vuoksi.

”Kun on haastateltu eri uskontosuuntauksien johtajia niin, mikään uskonto ei kiellä elinluovutusta.”

Siitä huolimatta jotkut kertovat kieltäytymisensä perusteeksi uskonnolliset syyt. Heistä enemmistö on naisia.

Luovuttamalla voi pelastaa jopa kuuden ihmisen hengen

”Toivoisin, että ihmiset perustaisivat päätöksensä tietoon tässäkin asiassa, eivätkä sanoisi elinluovutukselle ei vain kostaakseen yhteiskunnalle tai muille ihmisille. Itse ei kuitenkaan elimiään tarvitse kuolemansa jälkeen ja luovuttamalla voi pelastaa kuuden ihmisen hengen.”

Varsinkin jos läheisille aiheesta puhuminen tuntuu vaikealta tai luonnottomalta, kannattaa tahtonsa kirjata ylös.

”Olisi hienoa, jos jokainen miettisi asian etukäteen ja kertoisi sen läheisilleen tai merkitsisi, vaikka Omakantaan tai elinluovutuskorttiin. Sekin voisi selventää tilannetta, jos omaiset eivät tiedä tahtoa”, Petri Inomaa kehottaa.

X