Päätyykö Korkeasaaren Topias-norppa nyt petojen ruuaksi? – Johtaja Sanna Hellström kertoo, mikä on norppavainaan kohtalo

Jaa kaverilleTilaa Seura
Saimaannorppa herättää suomalaisissa tunteita.
Suru-uutinen Topias-norpan kuolemasta sai aikaan surunvalittelujen vyöryn sosiaalisessa mediassa. © Annika Sorjonen (2020) Korkeasaari Zoo
Saimaannorppa Topiaksen poismeno on herättänyt surua eläinystävissä kautta Suomen. Korkeasaaren johtaja Sanna Hellström kertoo nyt, mitä norppavainajalle tehdään.

Lauantaina 15.2.2020 Korkeasaaren eläintarha jakoi sivustollaan suru-uutisen saimaannorppa Topiaksen kuolemasta.

Norpanpoikanen löytyi heinäkuussa 2019 huonokuntoisena Puumalasta, mistä se toimitettiin Korkeasaareen saamaan hoitoa. Topias ehti polskutella saukkotarhan altaassa lopulta noin puolisen vuotta.

Kolme viimeistä päivää vierähtivät eläinlääkärien hoidossa Korkeasaaren omassa Villieläinsairaalassa, jonne Topias oli siirretty alun perin sen kotialtaan huoltotöiden vuoksi.

Hiekka ja heinä koituivat kohtaloksi – mutta tämä norppavainaa ei päädy petojen ruuaksi

Noin vuoden ikäisenä menehtynyt Topias-norppa kuljetettiin patologisiin tutkimuksiin Helsingin yliopistolle.

Alustavaksi kuolinsyyksi todettiin lemmikeillekin yleinen riski, suolitukos. Topias oli syönyt tarhassaan heinää ja sen mukana elimistöön oli kulkeutunut myös hiekkaa, mikä koitui nuoren saimaannorpan kohtaloksi.

”Tämä oli yllättävää, muttei täysin ennenkuulumatonta hylkeillä. Hoidon ansiosta vointi koheni, mutta valitettavasti norppa menehtyi myöhemmin komplikaatioihin”, eläinlääkäri Sanna Sainmaa kertoo Korkeasaaren tiedotteessa.

Jatkotutkimusten jälkeen Topias-norpan raato toimitetaan aikanaan Helsingin yliopistolta edelleen poltettavaksi ja tuhkattavaksi.

Vaikka eläin kuoli luonnollisen kuoleman, infektiovaaran takia sitä ei voi enää käyttää esimerkiksi Korkeasaaren toisten eläinten ravinnoksi.

Korkeasaaren eläintarhan johtaja Sanna Hellströmin mukaan Topiaksen tuhkia ei ole tarkoitus palauttaa Korkeasaareen, eikä luonnoneläimelle tehdä sinne hautaakaan.

”Vaikka Topias kuoli, norpan suojelun tukemista luonnossa jatketaan”

Vaikka Topias ei tule saamaan muistomerkkiä, Korkeasaari on perustanut Topiaksen nimeä kantavan muistorahaston.

”Vaikka Topias-norppa kuolikin, norpan suojelun tukemista luonnossa jatketaan edelleen – paras tapa muistaa tapahtunutta on lahjoittaa suojelutyöhön”, Sanna Hellström kertoo.

Keräyslipas on Hellströmin mukaan sijoitettu Korkeasaaren saukkotarhalle, jossa Topiaskin asusteli, mutta myös verkossa on mahdollisuus lahjoittaa saimaannorpalle.

Topiaksen poismeno on kerännyt runsaasti surunvalitteluja sosiaalisessa mediassa.

Saimaannorppa on uhanalainen laji.

Korkeasaaren eläintarhan johtaja Sanna Hellströmin mukaan uhanalaisella saimaannorpalla on erityinen paikka suomalaisten sydämissä. Annika Sorjonen (2020) Korkeasaari Zoo

”Moni on kommentoinut Korkeasaaren Facebook -sivustolla sitä, kuinka Topiaksen näkeminen luonnossa, polskuttelemassa altaassaan, on jäänyt mieleen koskettavana hetkenä”, Hellström kertoo.

Moni on ilmaissut sosiaalisessa mediassa myös suuren pettymyksensä siitä, ettei ehtinyt nähdä Topiasta.

Henkilökunta kiintyi pieneen hurmuriin

Sanna Hellströmin mukaan Topiaksen kuolema surettaa myös Korkeasaaren omaa väkeä.

”Etenkin Topiasta hoitanut henkilökunta kiintyi pieneen hylkeenpoikaseen tämän puolen vuoden aikana, jonka se vietti meillä. Kävin itsekin usein katsomassa Topiasta.”

Hellström kertoo, että Topias-norppa osasi olla aikamoinen hurmuri, joka ei pelännyt ottaa kontaktia ihmiseen – olihan se ollut hoidettavana ihmisten parissa jo aivan pienestä pitäen.

”Topias saattoi hyvinkin ajatella, että jokainen ihminen on mahdollisuus saada lisää ruokaa tai huomiota. Se myös äänteli todella paljon ja tottui olemaan yleisönkin edessä. Välillä Topias tosin veteli nokosia. Ei edes seurallinen norppa jaksa olla yhtä mittaa kiinnostunut ympäristöstään.”

Lue myös: Pekka Sarkanen pelasti pienen norpanpoikasen hengen – Sanelma-kuutti alkoi käyttäytyä kuin lemmikkikoira

Topiaksen oli tarkoitus jäädä Korkeasaareen

Kun Varsinais-Suomen ely-keskuksesta aikoinaan todettiin, että Topias-norppa ei tule palaamaan kotivesistöönsä Saimaalle mahdollisen tautiriskin vuoksi, päätös otettiin Sanna Hellströmin mukaan huomioon Topiaksen hoidossa.

”Kun hoidamme villieläinsairaalan potilaita, tavoitteena on yleensä palauttaa ne takaisin luontoon eikä saada tottumaan ihmiseen. Jos eläin syystä tai toisesta jääkin eläintarhaan, sen on hyvä tottua ihmisen läsnäoloon ja käsittelyyn – näin sille suoritettavat toimenpiteet ovat mahdollisimman stressittömiä”, Hellström kertoo.

Topias-hylje oli hurmuri.

”Topias-norppa oli aikamoinen hurmuri. Kävin itsekin katsomassa sitä usein”, Korkeasaaren eläintarhan johtaja Sanna Hellström kertoo. © Mari Lehmonen

Taito olla hellyttävä auttaa säilymään hengissä

Sanna Hellström ymmärtää hyvin, että eläimet herättävät ihmisissä voimakkaitakin tunteita. Hänen mukaansa taito olla hellyttävä on evolutiivinen etu – se auttaa lajia säilymään hengissä.

”Esimerkiksi lyttykuonoisten koirien suosio perustuu pitkälti niiden pyöreisiin, vauvamaisin kasvoihin ja eteenpäin suunnattuun katseeseen. Norpan katseessa voidaan nähdä jotakin samankaltaista.”

Hellström ajattelee asiaa myös eläinlääkärin näkökulmasta.

”Yksi eläintarhan tehtävistä on pyrkiä suojelemaan lajeja, jotka ovat häviämässä. Ihmisiin vetoavan norpan on helpompi saada sympatiaa kuin esimerkiksi lajikadosta kärsivien hyönteisten, jotka harvemmin herättävät ihmisissä myönteisiä tunteita.”

Lue myös: Kun kuolema jättää tyhjiön – Lemmikkinsä menettäneiden sururyhmä tarjoaa lohtua ikävään

X