Mitä voi tehdä, jos naapurin Airbnb-majoitusbisnes vie muiden asumisrauhan?
Kun naapurin Airbnb-vieraat häiritsevät, paljon ei ole tehtävissä. Onneksi jotain kuitenkin. Airbnb-loma voi olla pettymys myös matkalaiselle.
Mitä tehdä, jos naapurin majoitusbisneksestä aiheutuu häiriötä?
Omassa kodissa vietetyn kesäloman rauha tuhoutuu yhtäkkiä naapurista kantautuvaan nahisteluun, huutoon ja karjumiseen. Ikävä melu on peräisin rivitaloasuntomme seinän taakse majoittuneista Airbnb-vieraista. Tällä kertaa naapuriin on asettunut brittiperhe kolmen, arviolta 5–10 vuotiaan lapsensa kanssa.
Perhe on äärettömän kovaääninen. Sekä vanhemmat että lapset kommunikoivat huutamalla. He ovat lähes koko ajan sisällä, möykäten, eivätkä juuri poistu tutustumaan kaupunkiin.
En ole koskaan manannut yhtä paljon asuntojen välistä heikkoa äänieristystä. Välillä lapset pelaavat jalkapalloa terassilla. Silloin kukkaruukut särkyvät ja huuto raikaa koko muunkin taloyhtiön kuultavaksi.
Möykkä alkaa aamukymmeneltä ja loppuu ennen puolta yötä. Ajankohdat eivät siis varsinaisesti riko järjestyssääntöjä, mutta koska meteli on jatkuvaa, pinna kiristyy. Kukaan talon asukkaista ei toimi vastaavalla volyymillä. Kukaan naapurin aiemmista Airbnb-vieraista ei ole aiheuttanut samanlaista meluhäiriötä, eivät edes lapsiperheet.
Melskaamista kuunnellessa tulee ajatelleeksi Airbnb:n ikävää ulottuvuutta: asunnon omistaja ei ole koskaan itse paikalla kärsimässä häiriöistä, mutta nettoaa mukavat tulot vieraista. Naapurit kärsivät haitat ilman korvausta. Reilua?
Ei tosiaan, mutta täysin laillista.
Airbnb:n kielto ei onnistu
Mitä asukkaat voivat tehdä, jos yhden naapurin majoitusbisnes vie muiden asumisrauhan?
”Ensimmäiseksi monelle varmaan tulee mieleen, että voisiko tällaista toimintaa kieltää. Mielestäni keskustelu kieltämisestä on turhaa, sillä siinä onnistuminen on melko mahdotonta”, sanoo Isännöintiliiton johtaja Marjut Joensuu.
Jotta Airbnb:n kaltainen lyhytaikainen majoitustoiminta voitaisiin kieltää taloyhtiössä, osakkaiden täytyisi äänestää yksimielisesti sitä vastaan yhtiökokouksessa. Käytännössä tällaista päätöstä on mahdoton saada syntymään, koska myös majoitustoimintaa pyörittävän osakkaan pitäisi äänestää sitä vastaan.
Vuokra-asunnoissa tilanne on hieman helpompi, sillä lyhytaikainen majoitustoiminta voidaan kieltää vuokrasopimuksessa.
Kieltojen sijaan Joensuun mielestä kannattaisi ennemmin keskittyä luomaan yhteishenkeä ja tutustumaan naapureihin. Asukkaiden pitäisi Joensuun mielestä keskustella siitä, minkälainen taloyhtiö halutaan ylipäätään olla.
”Keskustelemalla pitäisi löytää yhteinen ymmärrys siitä, miten meidän yhtiössä suhtaudutaan tällaisiin asioihin ja mitkä ovat pelisäännöt.”
Ei heippalappuja
Omassa naapurustossani on hyvä henki, mutta pelisääntökeskustelu Airbnb:stä saattaa olla paikallaan.
Ilmiö on sen verran uusi, että esimerkiksi isännöitsijöitä ei ole Joensuun mukaan laajassa mitassa pyydetty puuttumaan sen haittoihin. Tuhannet asukkaat ovat kuitenkin riskissä joutua kärsimään lyhytaikaisen majoitustoiminnan ikävistä lieveilmiöistä pelkästään Helsingissä, sillä pääkaupungissa on tällä hetkellä tarjolla yli 300 Airbnb-kohdetta.
Eri asia sitten on, mikä intressi Airbnb-toimintaa harjoittavalla naapurilla on ylipäätään kuunnella muiden näkökulmia, kun toiminta ei ole kiellettyä.
Sitä paitsi periaatekeskustelu ei auta meitä, jotka elämme melun kanssa juuri nyt. Mikä auttaisi, Joensuu?
”Juttele suoraan Airbnb-vieraan kanssa ja kerro, mikä konkreettisesti häiritsee. On hyvä myös informoida asunnon omistajaa häiriöstä.”
Jos ongelma ei tällä poistu, kannattaa Joensuun mielestä taloyhtiön hallitukselle kertoa asiasta. Aihetta voi pyytää käsiteltäväksi yhtiökokouksessa tai erillisessä keskustelutilaisuudessa yhteisten periaatteiden hakemiseksi.
”Heipplappulinjalle ei pidä lähteä, vaan keskustella asiasta suoraan ja rauhallisesti. Suomalaisen naapurikulttuurin suurin puute on se, että asioista ei keskustella.”
Suomalaisen naapurikulttuurin suurin puute on se, että asioista ei keskustella. © Colourbox
Nyt riittää
Kun möykkä on jatkunut muutaman päivän, otan yhteyttä naapuriin, jonka asunnossa Airbnb-vieraat ovat. Ajattelen, että siten saan hänet sekä tietoiseksi ongelmasta että korjaamaan itse luomansa tilanteen.
Naapuri soittaa vierailleen ja kertoo heidän aiheuttavan häiriötä. Se auttaa hiukan. Hiljaisuus alkaa tulla jo ennen puolta yötä. Portaissa juoksemisesta aiheutuva jylinä loppuu.
Mutta huuto ja kova äänenkäyttö jatkuvat.
Maljani vuotaa yli, kun kotiin tullessani uskomaton meteli lyö taas kerran vastaan heti kotioven avattuani. Möykkä tulee tällä kertaa naapurin takapihalta, jonne perhe on siirtynyt viettämään aikaa.
Soittaessani naapurin ovikelloa olen päättäväinen: aion sanoa ystävällisesti, että he pitävät nyt liian kovaa ääntä pihalla. Aion myös kertoa, että asuntojen välinen äänieristys on niin huono, että sisällä huutaminen kuuluu meille kuin välissä ei seinää olisikaan.
Kun perheen äiti avaa oven, tapahtuu jotain, mitä en osannut odottaa.
Airbnb pettymys
Sanon ne asiat, joita halusinkin. Mutta kun äiti kertoo, että he eivät tahallaan aiheuta tätä haittaa, ja että he tekevät parhaansa, näen yhtäkkiä tilanteen naisen silmin. Tunnen myötätuntoa.
Hänellä on haastavat lapset, ehkä joku heistä on erityslapsi. Tämä ei todennäköisesti ole ensimmäinen kerta, kun hän saa kuulla lapsiin liittyvää valitusta. Perhe on luultavasti toivonut pääsevänsä ympäristöön, jossa lapset voivat olla omia itsejään ja vanhemmat saavat levätä. Kohteen esittelyssä ei puhuttu mitään huonosta äänieristyksestä. Mutta nyt loma on muuttunut lasten käyttäytymisestä stressaamiseksi, koska rauhallisen rivitaloyhteisön kyky ottaa vastaan matkailijoiden aiheuttamaa hulabaloota ei ole samaa tasoa kuin hotellien tai muiden ammattimaisten majoituspalveluiden.
Ei olisi kaukaa haettua, jos äiti tuntisi itsensä hieman huijatuksi, kun loma-asunnon äänieristys ei ollut kunnossa. Ainakaan hänen toiveensa tästä kahden viikon Suomen-lomasta eivät täyttyneet.
”Emme aio lomailla tällä tavalla toiste”, äiti sanoo.