Mitäpä se hyvejää? ”Päivänsä voi aloittaa tympääntyneenä – tai iloiten siitä, mitä kaikkea saa tehdä”
”Ensimmäinen askel parempiin päiviin on miettiä, soiko päässä liian usein ”mitäpä se hyvejää”, Seuran tuottaja Liina Putkonen kirjoittaa.
Liina Putkonen on Seuran tuottaja.
Mitäpä se hyvejää? Kainuulaisversio pessimistisestä kysymyksestä ”mitäpä se hyödyttää” soi päässäni maanantaiaamuna, vaikken edes ole Kainuusta. Yleensä korvamadot ovat minulla lauluja: Mäntsälä mielessäin… Kaksipa poikaa Kurikasta… Mutta että sanonta. Nyt taisi väsyttää tavallista enemmän, ja ulkona satoi.
Hyvejää tai ei, nousin ylös ja keitin kahvit. Se hyvejää aina – vaikkei noin voine sanoa nälkämaan lakeuksilla.
Kahvin lempeässä herättelyssä mietin, kuinka päivänsä voi aloittaa tympääntyneenä kaikesta, mitä pitää tehdä tai iloiten siitä, mitä kaikkea saa tehdä. Toki on päiviä, jotka alkavat kaatuneella kahvikupilla ja päättyvät asfaltille räjähtäneeseen kauppakassiin. Tällaiset päivät eivät millään asennemuutoksella muutu helmiksi muistojen aarrearkkuun.
Mitä kiire on?
Mutta onko se syy etukäteen päättää, ettei tulevasta päivästä voi tulla helmeä. Väsyneenä ja syksyn kiireiden kolkutellessa ovea alkava päivä voi tuntua työläältä, mutta se on vain tunne.
Entäpä jos ei heräisi ”mitäpä se hyvejää” mielessä, vaan toisin. Vaikka näin:
Aamukahvi tuoksuu taivaalliselta, nauti se rauhassa, älä mieti muita asioita.
Kiire on kasa tekemättömiä asioita. Ne hoituvat hoitamalla. Tee yksi asia kerrallaan keskittyen, sillä muuten menee hosumiseksi. Jossain vaiheessa tehtävälista alkaa pienentyä.
Jos väsyttää, ehkä ei kannata juosta uupumukseen asti, vaan ottaa torkut. Varttikin tekee ihmeitä – vaikka taukotilan tuolilla tai töiden jälkeen autossa, jos ei muuta ole tarjolla.
Lupa pyytää
Aina ei toki voi vaikuttaa arkensa juoksuun tai työnsä määrään vain ajattelemalla tai toimimalla itse toisin. Sitä varten meille on luotu kieli. Pitää kertoa, jos tekemistä on liikaa, pyytää apua ja myös joskus rohjeta ilmoittaa: nyt en vain pysty. Niin saa ja pitää sanoa, jos joku asia vie elämästä kaiken energian.
Silti ensimmäinen askel parempiin päiviin on miettiä, soiko päässä liian usein ”mitäpä se hyvejää”.
Itse huomasin, kuinka paljon mukavampaa on lähteä koiran kanssa aamulenkille, kun mietin, miltä koirastani tuntuu. Se riemu, kun pääsee kirmaamaan ja nuuhkimaan ja touhottamaan pitkän yön jälkeen. Se on mahtavaa, sen voisi antaa jopa tarttua. Ihanaa, uusi päivä, uudet tuoksut. Mahtavaa olla elossa.