Miten mummolta käy digiloikka? Uutta voi oppia aina, mutta riittääkö eläke laitehankintaan.

Tarja Hurme
Ajankohtaista 24.11.2016 07:27

Viime kesänä Islannissa, Keflavikin ruuhkakentällä, satametristen jonojen lisäksi ahdisti pakko tehdä sähköinen lähtöselvitys. Onnistuihan se, joskin oudon itsepalvelulaitteen äärellä tuli ikävä elävää asiakaspalvelijaa. Sellaista hyvää kuin verovirastossa. Näitä esimerkkejä riittää.

Ensi vuoden loppuun mennessä Suomi digiloikkaa taas pitemmälle: kansalainen saa sähköisen Suomi.fi -postilaatikon. Sinne verottajakin sittemmin viestinsä lähettää. Paperipostia viranomaisilta saavat jatkossa lähinnä vanhukset ja erityisryhmät, jotka eivät käytä tietotekniikkaa. Meidän työelämässä digiin sopeutuneiden on ehkä hankala tajuta, että puoli miljoonaa yli 65-vuotiasta ei ole koskaan käyttänyt esimerkiksi sähköpostia. Ei siis ihme, jos monia ajatus omasta sähköisestä postilaatikosta askarruttaa.

Yksi jos toinen sympatiseerannee kaiken tietotekniikan elämästään poistanutta kuopiolaismiestä (HS19.11.) Stoppi tuli 10 vuotta sitten, eläkkeelle siirtyessä. Puhelin, kamera, kirjoituskone, kynä ja paperi riittävät. Ja kasvokkain kohtaaminen. On siinä viisautensa. Hänen mielestään vaatimus kotiasioinnista netin avulla syrjäyttää (jos konetta ei ole tai sitä ei osaa käyttää) ja yksinäistää (jos ei tule lähteneeksi ulos edes pankkiin).

En silti suosittelisi moista ääriratkaisua. Donquijotemainen taistelu digituulimyllyjä vastaan saattaa vahvistaa nuorempien kansalaisten käsitystä siitä, ettei kuudenkympin ja kuoleman välissä voi oppia enää mitään uutta. Sehän ei – yleisen elämänkokemuksen eikä tieteellisen tutkimuksen mukaan – pidä paikkaansa. Oppia voi aina, ja ikäihmisten digikoulutusta löytyy monesta suunnasta. Tietokone avartaa elämänpiiriä ja auttaa arjessa, kun sen antiin asennoituu opinhaluisesti. Isompi ongelma voikin olla riittämätön eläke. Nuorten syrjäytymistä ehkäistään niin viranomais- kuin vapaaehtoisvoimin. Hyvä! Mutta kolehdin voisi kerätä myös +65-vuotiaiden digiloikan varmistamiseksi, laitehankintaan ja koulutukseen. Kun ikäväki pysyy aktiivisena ja osaa hoitaa asioitaan itsenäisesti myös digi-Suomessa, syrjäytymisriski vähenee.

Keskustelu