Tällainen on muovin matka uusiomuoviksi – Kaikki Suomen kotitalouksien muovijäte käsitellään yhdessä tehtaassa Riihimäellä
Oletko kuullut, että muoveja ei kannata kierrättää, koska ne kuitenkin poltetaan? Entä pilaako likainen pakkaus muovierän? Kaikki suomalaisten kierrättämät muovit käsitellään yhdessä laitoksessa Riihimäellä. Seura kävi katsomassa, mitä muoveillemme oikeasti tapahtuu.
Suomalaisten muoviroskat tuodaan Fortumin Riihimäen muovinjalostamolle, ja niistä tehdään uusiomuovia.
Tsup-tsup, viuhf, tsup-tsup, paf! Zuh, tsiuuuh, zuh-zuh, paf!
Pari metriä leveä teollisuuskita nielee liukuhihnaa ja siinä matkustavia muovinkappaleita. Paineilma ampuu muovisia kuluttajapakkauksia eri suuntiin. Ääni tuo mieleen muoviurut.
Tsup-tsup, viuhf, tsup-tsup, paf!
Täällä voisi syntyä seuraava kokeellinen musiikkihitti, mutta nyt on kyse jostain arkisemmasta. Fortumin muovinjalostamolla Riihimäellä käsitellään kaikkien suomalaisten kuluttajien erilliskerätyt muovipakkaukset.
Jos olet koskaan vienyt elintarvikepakkauksia tai muovikääreitä taloyhtiön keltaiseen jäteastiaan tai automarketin pihassa nököttävään Rinki-pisteeseen, pakkauksesi ovat kulkeneet tällaisen infrapunalajittelijan läpi. Tekniikka on englanninkieliseltä nimeltään near-infrared.
Tekniikka laskee teollisuuskidan ylle infrapunaverhon, jonka läpi muovinkappaleet työntyvät. Infrapuna heijastuu kappaleen pinnasta takaisin, josta laite tunnistaa, mikä muovi on kyseessä.
Laite lajittelee yhtä muovilaatua kerrallaan, jotka se sylkäisee paineilmalla erilleen. Muut materiaalit jatkavat matkaansa seuraavalle lajittelijalle, joka valikoi toista muovilaatua. Näin päätyvät erilleen polypropeeni, polyeteenit, PET-muovi ja sekamuovi.
”Muovin kierrättämistä ei kannata stressata, koska mitään väärää ei voi oikeastaan tehdä. Jos laittaa keräykseen PVC:tä tai muuta väärää materiaalia, lajittelija hoitaa sen pois joukosta”, kertoo Viivi Leiviskä, Fortumin kehityspäällikkö.
Fortumin Riihimäen muovinjalostamo käy sillä energialla, joka saadaan lähialueiden sekajätteiden poltosta. © Pekka Nieminen
Kuluttajien muovi saapuu välivaraston kautta muovinjalostamolle täysyhdistelmärekoilla
Ennen päätymistään infrapunalajittelijan kitaan muovit on tuotu Riihimäen muovinjalostamolle täysperävaunurekoilla kaikkialta Suomesta.
Kauempaa matkaavat muovipaalit ovat seisoneet ensin välivarastoissa, mutta lähempää Ruuhka-Suomesta muovi voi saapua tehtaalle melko suoraa reittiä.
Muovijalostamon laitteisto syö erilliskerättyä muovia useita rekkakuormia päivässä.
Rekkaralli on jatkuvaa, koska kierrätysmuovia kannattaa kärrätä paikan päälle suurin piirtein samaa tahtia kuin laitos pystyy käsittelemään.
”Sitä on tutkittukin, että kannattaako muovia tuoda tänne eri puolilta Suomea pitkien kuljetusmatkojen takaa. Ympäristövaikutusten arviointi näytti selvästi, että kyllä kannattaa. Ympäristö hyötyy siitä, että muovit kierrätetään”, Leiviskä sanoo.
Pussinrepijä avaa muovipussit terävillä kynsillä ja pussin sisältö paljastuu linjastolle
Tässä niitä nyt seisoo, tavallisten suomalaisten käyttämiä elintarvikepakkauksia, shampoo- ja pesuainepulloja sekä kaikkea lonkerotölkkien pakkauksista jo uudella kierroksella oleviin Essi-kiertokasseihin, pakattuna tiiviiksi paaleiksi.
Yhteen reilun kuution kokoiseen paaliin on puristettu 500-600 kiloa muovia.
Työkoneenkuljettaja nostelee muovipaalit lattialle ja rikkoo metalliset langat, jotka pitävät sitä kasassa. Koneen kouralla kuljettaja sitten nostelee muovit suureen pömpeliin, jonka sisällä on pussinrepijä.
Riihimäen muovinjalostamolla kierrätetään 18 000 tonnia muovia vuodessa. © Pekka Nieminen
Kynnet haukkaavat kiinni muovipusseihin ja levittävät niiden sisällön liukuhihnalle, josta ne jatkavat matkaansa infrapunalajitteluun.
Loistava tilaisuus kurkata suomalaisten muoviroskapussin sisältöä!
”Varsin tunnollisesti suomalaiset näyttävät pitävän muoveistaan huolta. Ainakin ne, jotka lajittelevat. Hyvin vähän täällä näkyy mitään, mikä ei tänne kuuluisi”, Leiviskä arvioi.
Muovinkierrätyksen ensimmäinen vaihe on syöttö: auki revittyjen kassien sisältö leviää hihnalle ja muovi lähtee linjastoa pitkin lajitteluun. © Pekka Nieminen
Irrottamattomat kannet ja liian tiiviisti pakatut kierrätyspussit haittaavat muovin lajittelua
Muovipusseja ei kannattaisi pakata liian tiiviisti tai sulkea umpisolmulla, koska silloin muoviroskapussi voi päästä pussinrepijästä läpi kokonaisena. Silloin kaikki sen sisältämät eri muovilaadut tulevat lajitelluksi yhteen paikkaan päällimmäisen pakkauksen mukaan.
Sama pätee sisäkkäin pakkaamiseen. Jugurttipurkin sisään sullottu leipäpussi päätyy epäpuhtaudeksi uusiomuovierään.
Ainoastaan identtiset pakkaukset voi pakata sisäkkäin, koska ne ovat varmasti samaa muovilaatua.
”Kannet, kalvot ja korkit kannattaa irrottaa, koska ne ovat usein eri muovilaatua kuin itse pakkaus.”
Muovi voi teoriassa kierrättää noin kymmenen kertaa ennen kuin sen mekaaniset ominaisuudet haurastuvat. Jokaiseen erään tulee kuitenkin niin paljon neitseellistä muovia, että uusiomuovin laatu ei pääse laskemaan. © Pekka Nieminen
Kierrätysmuovisten tuotteiden näkeminen motivoi Mariaa kierrättämään
Turkulainen Maria Haataja, 22, kierrättää ihan kaiken, minkä voi.
”Kierrättäminen on helppoa, eikä se vaikeuta elämääni mitenkään. Minua kiinnostaa ympäristöasiat ja kierrättäminen on helppo tapa tehdä ympäristön eteen jotain.”
Kun Maria muutti omaan kotiin, hänelle oli heti selvää, että hän haluaa kierrättää. Maria oppi jo kotona asuessaan, että mitään minkä voi käyttää hyödyksi ei heitetä roskaksi.
Nykyään Haatajan taloyhtiössä on keltainen muovinkierrätysastia, mutta ennen sen tuloa hän kiikutti muoviroskansa kassi kerrallaan keräyspisteeseen lähimmän automarketin pihaan. Kilometrin mittainen matka taittui pyörällä tai kävellen, ja samalla hän hoiti ruokaostokset.
”Minua motivoi kierrättämiseen se, että näen kaupoissa kierrätysmuovista valmistettuja tuotteita, esimerkiksi muovipusseja. Tiedän, että kierrätetystä muovista syntyy hyvää raaka-ainetta.”
Haataja myös välttelee turhaa muovin ostamista. Hän osallistui viime syksynä zero waste -haasteeseen, jossa kuukauden roskien piti mahtua pieneen lasipurkkiin.
Syntyi oivallus, joka jäi elämään.
”Olen hankkinut keittiövälineet uuteen kotiini pääasiassa puisina. En myöskään ota muovipussia banaaneille tai muille sellaisille vihanneksille, jotka eivät sitä tarvitse. En kuitenkaan vältä muovin käyttöä sellaisissa tuotteissa, joissa se pidentää säilyvyyttä. Jos ruoka pilaantuu, siitä tulee paljon enemmän kasvihuonekaasuja kuin muovipussin valmistuksesta.”
Kierrätys lisääntyy, mutta valtava määrä muovia päätyy edelleen poltettavaksi sekajätteen mukana
Suomessa kerätään tavallisilta kansalaisilta 3,7 kiloa pakkausmuovia vuodessa henkeä kohti. Keräyspotentiaalia olisi moninkertainen määrä, sillä kotitalouksissa syntyy tuottajavastuun piirissä olevaa muovijätettä reilut 14 kiloa per naama.
Sen sijaan kaikki se muovi, joka päätyy sekajätteeseen, päätyy suoraan energiapolttoon.
Esimerkiksi Helsingin seudulla muovia on kuudesosa sekajätteestä.
Sekajätteen koostumus vaihtelee jonkin verran alueittain, mutta karkeasti arvioiden sekajätteen mukana palaa muovia liki 220 000 tonnia vuodessa. Kaksi kolmasosaa tästä määrästä tulee kotitalouksista. (Arvio on laskettu siten, että pääkaupunkiseudun sekajätteen koostumus on yleistetty koskemaan koko maata ja muovin kokonaismäärä on laskettu vuoden 2018 jätetilaston mukaisesta sekajätteen määrästä.)
Kaikki sekajätteen muovi ei toki ole pakkausmuovia, jota voisi laittaa kierrätyspisteeseen. Sekajätteen seassa olevan muovin määrää ei ole yksinkertaista arvioida, koska erilaisilla laskutavoilla saadaan erilaisia tuloksia. Pelkästään tuottajavastuun alaiset suuret tuottajat toivat markkinoille 78 000 tonnia muovipakkauksia vuonna 2018.
Selvää on kuitenkin se, että suurin osa suomalaisten pakkausmuoveista päätyy yhä polttoon sekajätteen seassa, vaikka ne voitaisiin kierrättää.
Jos lajitteluohjeet kokee liian vaikeiksi, niihin ei kannata Leiviskän mielestä liikaa takertua, tärkeintä on, että ylipäänsä lajittelee. Jos on vähän epävarma, onko pakkauksen muovilaatu kierrätykseen sopivaa, se kannattaa silti laittaa keräysastiaan. Kone hoitaa kyllä pakkauksen lajittelun.
Muovi nostetaan työkoneella linjastolle, josta ne jatkavat matkaansa pesuun. Ennen pesua niistä erotellaan metallit, joita paalien kiinnityksestä on voinut jäädä. © Pekka Nieminen
Pakkausten puhtaudesta ei kannata tehdä estettä muovin kierrättämiselle – Laitos kyllä selviää vähän likaisemmastakin muovista
Muovipakkausten peseminen on yksi niistä asioista, joihin liittyy eniten väärinkäsityksiä. Fortumin kehityspäällikkö Viivi Leiviskä on kuullut niitä usein.
”Joskus ihmiset luulevat, että likaiset muovipakkaukset voivat pilata kokonaisia eriä jalostusprosessissa. Se ei pidä paikkaansa. Pakkaukset tulisi huuhdella kylmällä vedellä tai pyyhkäistä, etteivät ne roska-astioissa ja välisäilytysvarastoissa houkuttelisi rottia ja muita tuholaisia.”
Pakkaukset esihuuhdellaan ja niistä hangataan etiketit ja viimeisetkin tähteet irti.
Pesuprosessin yhteydessä muovi murskataan ja ulos tulee muutaman sentin mittaista hienoa muovisilppua.
Jos pakkauksissa jotain ruoantähteitä olikin, prosessin jälkeen tavara on varmasti puhdasta.
Muovisilppu viedään upotuskellutusprosessiin, jossa siipiratasta muistuttavat lavat painavat muovimassaa veden alle. Koska muovi on kevyt materiaali, se ponnahtaa takaisin altaan pinnalle ja kaikki muovia painavammat kappaleet, kuten metalli ja biojätteet, valuvat altaan pohjaan.
Upotuskellutuksen lopputuotteena syntyy hienoa, varmasti puhdasta ja tasalaatuista muovisilppua.
”Laitos kyllä selviää vähän likaisemmastakin muovista.”
Upotuskellutusprosessissa muovi pestään vielä kerran, jotta muovispilppu on varmasti tasalaatuista. © Pekka Nieminen
Muovin matka päättyy jättimäiseen pastakoneeseen, joka muovaa siitä uusiomuovigranulaattia
Kaikkien esikäsittelyvaiheiden jälkeen on aika muovata muovisilpusta varsinainen tuote. Sen hoitaa ekstruuderi, joka muistuttaa suurta pastakonetta.
Muovisilppu sulatetaan, puristetaan ekstruuderin läpi ja pätkitään muutaman millin kokoisiksi nappuloiksi, uusiomuovigranulaateiksi.
Muovigranulaatit valmistetaan eri resepteillä sen mukaan, millaista raaka-ainetta asiakas tarvitsee.
”Nämä lähtevät suursäkeissä tai säiliöautolla asiakkaille ja niistä tehdään esimerkiksi kukkaruukkuja, muovikasseja ja teollisuuden tuotteita, kuten viemäriputkia.”
Uusiomuovi on väriltään harmaata, koska siinä on sekaisin erivärisiä muoveja. © Pekka Nieminen
Uusiomuovi on hyvä raaka-aine rakenteisiin, joita voi käyttää esimerkiksi meluvalleissa ja hevostalleissa. © Pekka Nieminen
Kansalainen on kierrätysprosessin kriittisin vaihe
Muovinjalostamon prosessia kehitetään koko ajan, jotta kierrätetyt pakkaukset saataisiin hyödynnettyä mahdollisimman hyvin. Läheskään kaikkia kierrätyksen ongelmia ei ole silti mahdollista ratkoa Riihimäellä.
Jätelain mukainen tuottajavastuu koskee vain suuria tuottajia, jotka pakkaavat tuotteensa muoviin.
Koska lainsäädäntö edellyttää, että tuottajat hoitavat pakkausten kierrätyksestä syntyvät kulut, kierrätys koskee vain sellaisia pakkauksia, jotka ovat tulleet jonkun toisen tuotteen kylkiäisinä.
”Esimerkiksi minigrip-pussit eivät kuulu kierrätykseen, koska niitä ostetaan kaupasta sellaisenaan. Laitteisto ei toki sitä tunnista, mitä kautta se on kierrätykseen päätynyt.”
Pakkaukset pitäisi suunnitella siten, että ne voisi kierrättää mahdollisimman hyvin. Kaikki kivat härpäkkeet, joita pakkauksiin lisätään, jotta ne houkuttelisivat ostajaa, ovat usein kierrätyksen kannalta ongelmallisia.
Useamman muovilaadun yhdistely, pakkausten ikkunat ja suuret etiketit vaikeuttavat pakkausten tunnistamista infrapunalinjastolla ja niiden uusiokäyttöä.
”Jos ihmiset, eivät kierrätä muovia, emme saa siitä raaka-ainetta uusiomuoviin”, Viivi Leiviskä sanoo. © Pekka Nieminen
Kaikkein kriittisin vaihe pakkausten keräämisessä on kuitenkin kuluttajakansalainen itse.
”Kierrätysprosessi on suunniteltu siten, että kuluttaja vie pakkauksen kierrätykseen. Jos se päätyy sekajätteeseen, siitä ei voi kierrätysmuovia silloin tehdä, vaan se päätyy useimmiten suoraan poltettavaksi.”
Lue myös: Muovi ei sovi lieroille – Tutkimus: muovit haittaavat selvästi lierojen kasvua