Miten tässä näin kävi: Finnkino teki härskin tempun – Mutta olisiko Lappeenranta voinut estää elokuvateatterien tuhon?

Jaa artikkeli
Finnkino kantoi ulos Lappeenrannassa Kino-Aulan historiallisen sisustuksen. © LEHTIKUVA / MARTTI KAINULAINEN
Rakennuskielto tai rakennussuojelulaki olisi voinut auttaa pelastamaan teatterit, pohtii kaupunginarkkitehti Maarit Pimiä.

Lappeenrantalaiset ovat raivoissaan elokuvajätti Finnkinolle. Kaupungin historiallisista elokuvateattereista Kino-Aulasta ja Nuijamiehestä on jäljellä enää pelkkä ranka.

Kino-Aula aukesi vuonna 1929, Nuijamies 1954. Elokuvateatterit olivat potentiaalisia suojelukohteita. Miten Finnkino onnistui romuttamaan palan kaupungin historiaa?

Finnkino osti teatterit maaliskuussa 2017 paikalliselta perheyritykseltä Elokuva Luotola Oy:ltä. Ketjujohtaja Ismo Määttä vakuutteli paikallisia tiedotusvälineitä siitä, kuinka jatkossa Finnkinon sarjaliput kävisivät myös Nuijamiehessä ja Kino-Aulassa sekä toisin päin.

Toukokuussa kuitenkin alkoivat yt-neuvottelut, ja lähes kaikki vanhojen teatterien työntekijät saivat potkut.

Tilat omistava Etelä-Karjalan Osuuspankki kertoi vielä toukokuussa olevansa halukas jatkamaan vuokrasopimusta Finnkinon kanssa, jotta teatterien toiminta voisi jatkua. Finnkinon mukaan Osuuspankki ei kuitenkaan ollut valmis tekemään riittäviä investointeja tiloihin, joten neuvottelut kariutuivat.

Kun vuokrasopimus päättyi kesäkuun lopussa, Finnkino kiikutti pois vähin äänin elokuvateatterien irtaimiston: penkkirivistöt ja 80 vuotta vanhat valaisimet, joilla olisi varmasti ollut suojeluarvoa.

Olisiko Lappeenrannan kaupunki voinut estää tilojen raiskauksen?

”Rajua toimintaa”

Finnkinolta temppu oli harvinaisen härski. Se osti kilpailijan pois markkinoilta ja vähät välitti siitä, että tilojen suojeltavuutta selvitettiin.

Todennäköisesti Finnkino toimikin nopealla aikataululla juuri siksi, ettei valmisteilla oleva asemakaava – ja mahdollinen suojelupäätös osana sitä – ehtisi tulla voimaan. Kesäkuun alussa voimaan tulleessa osayleiskaavassa molemmat tilat olivat jo saaneet suojelumerkinnän.

Osayleiskaava on kuitenkin vain suuntaa antava, koko taajaman keskusta-alueen kattava kaava. Asemakaava olisi valmistunut todennäköisesti vuoden loppuun mennessä.

Käynnissä oli ja on edelleen asemakaavaan liittyvä rakennushistoriallinen selvitys. Siinä tutkitaan, mikä elokuvateattereissa on suojeltavaa: sisätilat, julkisivu vai kenties molemmat.

”Lappeenrannassa on hyvin harvinaista, että sisätilat olisivat suojelun kohteena. Elokuvateatterit olivat kuitenkin poikkeus, sillä niiden sisällä oli suojelemisen arvoisia asioita. Siksi tämä tuntuu aika rajulta”, sanoo kaupunginarkkitehti Maarit Pimiä.

Rakennuskieltoa ei asetettu

Moni on pohtinut jälkeenpäin, olisiko tiloihin voinut asettaa kaavoituksen ajaksi rakennuskiellon.

Pimiän mukaan asemakaavaan liittyvän rakennuskiellon asettaminen on todella harvinaista. Hän ei muista yhtäkään vastaavaa tapausta Lappeenrannassa. Yleiskaavoissa on ollut joitakin rakennuskieltoja, mutta ne ovat koskeneet haja-asutusalueita.

Sitä paitsi rakennuskielto ei olisi välttämättä estänyt mitään, sillä Finnkino tyhjensi tiloista pois vain oman irtaimistonsa, mihin sillä liiketoiminnan omistajana olikin oikeus.

Vai oliko? Se on tulkinnanvaraista.

Tiloista vietiin pois valkokankaat, kiinteästi asennetut valaisimet ja penkkirivistöt. Lisäksi seinät revittiin auki. Pimiä myöntää, että kyseessä on rajatapaus.

”Kieltämättä kaavoittajan näkökulmasta tuntuu siltä, että irtaimistoon kuuluu vain irtaimia asioita, ei mitään kiinteästi asennettua.”

Lopullisen tuomion asiasta antaa kaupungin rakennusvalvonta. Rakennusvalvojat tarkastavat tilan ja tekevät siitä oman tulkintansa.

Uhkaa ei ollut näkyvissä

Päätöksen mahdollisesta rakennuskiellosta olisivat tehneet kaupunkikehityslautakunta ja kaupunginhallitus.

Pimiän mukaan päätöstä ei tehty, sillä minkäänlaista uhkaa ei ollut nähtävissä siinä vaiheessa, kun asemakaavan laatiminen alkoi.

Asemakaavaa tehtiin yhteistyössä kiinteistön omistajan eli Osuuspankin kanssa. Tuossa vaiheessa vuokralaisena oli vielä Luotola. Neuvottelut sujuivat yhteisymmärryksessä.

Kun Finnkino osti teatterien liiketoiminnan pari kuukautta sitten, kaikki tapahtui nopeassa aikataulussa. Päätökset yt-neuvottelujen tuloksesta ja teatterien sulkemisesta tulivat hieman ennen juhannusta, ja purkaminen tapahtui heti sen jälkeen.

Pimiän mielestä paras keino tämän kaiken estämiseksi olisi ollut perinpohjainen keskustelu Finnkinon kanssa siinä vaiheessa, kun päätös sulkemisesta tuli.

”Toki rakennuskielto olisi voinut auttaa, mutta se tuskin olisi estänyt sisustuksien poistamista. Finnkino olisi saattanut joka tapauksessa purkaa tilat ottamatta yhteyttä kaupunkiin.”

Rakennussuojelulaki avuksi?

Myös rakennussuojelulaki olisi saattanut olla tarpeellinen työkalu. Suojelupäätöksen tekeminen rakennuslailla ei olisi ollut enää kaupungin vaan Ely-keskuksen ja Museoviraston päätös.

”Lähtökohta on se, että suojeluasiat ratkaistaan keskustassa asemakaavalla, ei erikseen rakennussuojelulailla. Kaavoitus oli jo niin pitkällä, että emme osanneet odottaa näin voimakkaita toimenpiteitä.”

Pimiä on lukenut tapahtuneesta kiihkeänsävyisiä nettikeskusteluja. Hän ihmettelee sitä, että jotkut lappeenrantalaiset olivat nähneet, kuinka teatterisaleja tyhjennetään – mutta kukaan ei ilmoittanut siitä, joten kaupunki ei voinut puuttua asiaan ajoissa.

Suojeluprosessi jatkuu joka tapauksessa. Asemakaavan valmistelu jatkuu elokuussa, ja mahdollinen suojelupäätös tehdään syksyn aikana. Irtaimiston puuttuminen saattaa vaikuttaa päätökseen, mutta Pimiän mukaan rakennukset ovat yhä lähtökohtaisesti suojelukohteita.

Asemakaavaluonnos tulee viranomaisten ja kiinteistöjen asukkaiden nähtäville elo- ja syyskuun vaihteessa. Pimiä arvelee, että hässäkkä vaikuttaa kaupunkilaisten mielipiteisiin. Myös luottamus kiinteistön omistajaan eli Osuuspankkiin on vaakalaudalla, sillä se tiesi varsin hyvin, että suojelupäätös on työn alla.

”Koko talven valmistelimme asemakaavaa hyvässä yhteistyössä Osuuspankin kanssa. Tämä tapahtunut kieltämättä muuttaa kokonaisuutta ja karistaa luottamusta jatkoneuvotteluja kohtaan.”

Sinisilmäisyyttä?

Finnkino toimi tahdittomasti, eivätkä sen pahoittelut paljoa lämmitä.

Tiedotteessa kuitenkin lukee, että viranomaiset eivät olleet yhteydessä Finnkinoon sen jälkeen, kun se osti teatteritoiminnan ja irtaimiston Luotolalta. Lisäksi Finnkino huomauttaa, että Lappeenranta on viimeisen kahden vuoden ajan harkinnut kiinteistöjen suojelua, mutta päätöstä ei ole vieläkään tehty.

Tilanne oli vaikea, ja tapahtumat vyöryivät eteenpäin hurjalla vauhdilla. Silti on vaikea olla pohtimatta, miksi kaupunki ei asettanut tiloihin esimerkiksi rakennuskieltoa.

Keinoja oli käytettävissä. Jos tilat irtaimistoineen olivat poikkeuksellisen arvokkaita ja historiallisia, miksi näitä keinoja ei käytetty?

Onhan teatterien suojelemisesta keskusteltu Lappeenrannassa iät ja ajat.

X