Afganistanin ISAF-veteraanien ahdistavat muistot palasivat – stressireaktio voi iskeä Kabulin uutistulvasta

Jaa artikkeli
Uutiset Kabulin ahdingosta vaikuttavat ISAF-veteraaneihin ja heidän omaisiinsa. Esimerkiksi Rauhanturvaajaliitolla on vertaistukipalvelu, jonne voi soittaa ja josta osataan neuvoa miten ammattiapua haetaan. © afp/lehtikuva
Kriisipsykologit kertovat saaneensa paljon yhteydenottoja entisiltä Afganistanin rauhanturvaajilta ja heidän omaisiltaan. Miten toimia, kun läheinen oireilee ahdistavista Kabul-uutisista?

Afganistanissa palveli vuosina 2002–2021 YK:n valtuuttaman, Naton johtaman ISAF-operaation aikana rauhanturvaajina tai nykykielellä kriisinhallintasotilaina kaikkiaan noin 2 500 suomalaista naista ja miestä.

Suomi käytti operaatioon yli 300 miljoonaa euroa.

Loppuvaiheessa konflikti kävi yhä veri­semmäksi. Pääosin Pohjois-Afganistanissa toimineet suomalaisjoukot selvisivät silti suhteellisen vähin omin tappioin: kaksi suomalaista sotilasta kuoli ja 15 haavoittui.

(Esimerkiksi tanskalaisia kuoli 43, norjalaisia kymmenen, virolaisia yhdeksän ja ruotsalaisia viisi.)

Sodan jälkiä ja kuolemaa näkivät silti kaikki maassa käyneet.

Nyt, kun Afganistan palasi ääri-islamilaisen Talibanin valtaan, monet suomalaiset ISAF-veteraanit ovat kertoneet vanhojen muistojensa nousevan pintaan.

Seuran tietojen mukaan ­entisten sotilaiden ja avustustyöntekijöiden terapiaan erikoistuneet kriisipsykologit ovat saaneet viime päivinä paljon yhteydenottoja aiheesta.

Erityisen huolissaan ovat ­olleet omaiset, jotka ovat huomanneet läheisensä ahdistuneen Afganistan-uutisista.

Lue myös: Timo Soini moittii perussuomalaisia ihmisvihasta ja penseydestä auttaa afganistanilaisia: ”Ihmettelen vanhan puolueeni kovasydämisyyttä”

Stressireaktio voi iskeä vuosienkin jälkeen

Defusing- ja debriefing-koulutettu kasvatustieteiden tohtori Juha Mäki-Ketelä on sosiaalityöntekijänä opettanut Maanpuolustuskoulutus ry:n kursseilla reserviläisiä psyykkisen toimintakyvyn ylläpitämiseen poikkeusoloissa.

Hän ei ihmettele, jos Afganistanin tapahtumat vaikuttavat maassa pitempiä aikoja viettäneisiin suomalaisiin. Traumanjälkeiset stressireak­tiot voivat iskeä vuosienkin kuluttua, ja se on normaalia etenkin isojen ja vaikuttavien uutistapahtumien yhteydessä.

On mahdoton välttyä näkemästä tai ainakin kuvittelemasta, mitä entisellä operaatioalueella tapahtuu.

”Monet matkaavat nyt henkisesti takaisin sinne. Jotkut pystyvät puhumaan näistä läheistensä kanssa, toiset eivät, eikä kaikilla ole puhekumppania”, Mäki-Ketelä arvioi.

Lue myös: EMDR- eli silmänliiketerapia auttaa selviytymään psyykkisestä traumasta – Terapeutti: ”Erilaisten pelkotilojen EMDR-hoidosta on myös hyviä tuloksia”

Kauheuksia voi seurata liiankin hyvin netissä

Maan tapahtumista liikkuu netissä hyvinkin raakaa kuvamateriaalia. Toisin kuin aiempina vuosikymmeninä, nyt veritekoja voi pahimmillaan seurata reaaliajassa.

Tähän uutistulvaan sukeltaminen on addiktoivaa, eikä suinkaan aina kevennä muistelijan oloa.

”Jos olisin itse ISAF-veteraani, en katselisi uutisia sieltä. Pahimmillaan kuvat toimivat psyykkisinä triggereinä laukaisten muistoja, joista eroon pääseminen vaatii perusteellista ammattiapua”, Juha Mäki-Ketelä sanoo.

Näin voi käydä jos uhreina näkyy esimerkiksi samanikäisiä lapsia, joita itsellä nyt on. Moni saattaa muistaa haavoittuneita palvelustovereitaan ja tuntea syyllisyyttä siitä, että selviytyi itse naarmuitta.

”Yleisin ensireaktio kuviin ylipäätään lienee ajatus siitä, että minullekin olisi voinut käydä noin, minäkin voisin maata nyt tuossa kuolleena. Riippumatta siitä, onko katselija taustaltaan sotilas vai siviili.”

Työsi Afganistanissa ei ollut turhaa – silloin kun olit siellä, asiat menivät paremmin

Läheisille Juha Mäki-Ketelällä on yksinkertainen ohje.

”Kysy suoraan, haluaako ­kaveri jutella kokemuksistaan. Jos haluaa, kuuntele, ­kuuntele ja kuuntele. Henkinen olkapäästä kiinni pitäminen on ­parasta ensiapua.”

Moni ei kerro näkemistään raakuuksista edes perheelleen, jos arvelee etteivät rakkaat kestä niitä. Pääasia, että hän avautuisi edes jollekin, mieluiten ammattilaiselle.

Yksi hyvä keino on soittaa tai laittaa viestiä Rauhanturvaajaliiton vertaistukipalveluun, jossa osataan keskustelemisen lisäksi myös neuvoa miten pääsee hakemaan ammattiapua. Sieltä autetaan, vaikkei ihminen kuuluisi kyseiseen liittoon.

Mäki-Ketelä toivoo, että valtio olisi nyt tässä asiassa aktiivinen ja lähestyisi ISAF-veteraaneja sekä maassa avustustyöntekijöinä olleita. On tärkeää työsuojelumielessäkin pitää heistä jälkeenpäin huolta, koska he altistuivat operaatioissa ollessaan monenlaisille vaaroille valtion puolesta.

”Fakta on se, että ammattiapua tarvivitsevia porukassa takuulla on.”

Mitä sanoa veteraanille, joka pohtii oliko ISAF-reissu turha?

”Vastaus on selkeä: ei. Teit hyödyllisiä asioita ­paikallisten kannalta. Sinun panoksesi ansiosta monen perheen ­asiat paranivat, joku tyttö pääsi kouluun, yleistä infraa saatiin parannettua, väkivallanteot vähenivät, kaivoista saadaan puhdasta vettä. Ilman näitä veteraaneja tilanne maassa olisi tuolloin ollut vielä huonompi”, Mäki-Ketelä sanoo.

Myös puolustusvoimien komentaja, kenraali Timo Kivinen on korostanut Suomen tietotoimiston haastattelussa keskiviikkona samaa asiaa: suomalaisten sotilaiden ja auttajien ei tarvitse potea syyllisyyttä siitä, että Afganistanissa kävi miten kävi.

Lue myös: Suomi ei voi pettää auttajilleen antamiaan lupauksia: ”Kaveria ei jätetä – ei edes Kabuliin”

X