Moni haluaa nyt eräoppaaksi – Lamavuosien ilmiö toistuu koronakriisissäkin
Korona lisää ulkoilma-ammattien suosiota. Monet etsivät nyt uutta alaa, vapaaehtoisesti tai pakon sanelemana. Eräoppaaksi ryhtymisestä haaveilee moni.
Vihtiläinen Leena Idman, 48, vastaa puhelimeen kotikulmiltaan Nummelan harjulta, jonne hän on tullut ulkoilemaan. Taustalta kuuluu linnunlaulua. Hän on varsin tyypillinen alanvaihtaja. Eräoppaaksi opiskeleva Idman on ehtinyt työskennellä eri tehtävissä sairaanhoitajasta sisustussuunnittelijaan, mutta päätyö oli viljatilan emännyys.
Kun Idman erosi puolisostaan pari vuotta sitten, urasuunnitelmatkin menivät uusiksi.
Ajatus eräoppaaksi ryhtymisestä syntyi hänen mukaansa vähän kuin varkain.
”Olen koko elämäni asunut maalla, peltojen ja metsän ympäröimänä. Ne ovat olleet tärkeitä paikkoja elämäni tiukoissa taitekohdissa. Vasta jälkeenpäin ymmärrän, että olen kuin huomaamattani hakeutunut luontoon hakemaan lohdutusta ja hyvää oloa”, Leena Idman kertoo.
Eräoppaaksi valmistuminen venyy
Ovet luonto- ja eräopaskoulutukseen Hyria-ammattiopistoon aukesivat huhtikuussa 2019. Leena Idmanin oli tarkoitus valmistua kuluvana kesänä, mutta koronaepidemian vuoksi tutkintoon vaadittavia näyttöjä on jouduttu siirtämään tulevaan syksyyn.
Kun ystävät ja tuttavat saivat kuulla Idmanin suunnitelmista, kukaan ei ihmetellyt eikä arvostellut.
”Päinvastoin, monet haikailivat itsekin voivansa reissata ympäri Suomea ja tehdä luontoretkiä.”
Kuulemma ystävät tiedustelevat häneltä ajoittain vinkkejä luonnossa retkeilyyn – esimerkiksi kuinka teltta pystytettiinkään oikeaoppisesti.
Leena Idmanin haaveet siitä, mitä haluaisi toteuttaa eräoppaan työssä ovat alkaneet opiskelukuukausien aikana kirkastua: melontaa saaristossa ja talvilajeja Lapissa – näitä elämyksiä hän haluaa tulevaisuudessa tarjota omille asiakkailleen.
Saaristo kiehtoo Idmania itseään niin paljon, että kolmas haave liittyy majoituspalvelujen perustamiseen vesistön äärelle.
Mikään ei silti ole kiveen hakattua.
”Luulen, että me eräoppaat olemme hiukan kulkureita sielultamme. Katsotaan rauhassa, mihin polku vie.”
Etäisyyttä tunturista
Lapissa hiihtovaelluskausi päättyi maaliskuussa laskettelukeskusten koronalinko-juhlintaan, mikä ymmärrettävästi harmittaa vaellusoppaita joiden perusasiakkaat etsivät tunturista hieman toisenlaista ajanvietettä.
Pohjoisessa luotetaan siihen, että epidemian jälkeen turistit osaavat arvostaa tilaa ja avaruutta: tunturissa ryhmätkin pystyvät noudattamaan turvaetäisyyksiä.
Muoniolaisen Mikael Heikkilän, 33, rakkaus ja intohimo Lapin koskemattomaan luontoon syttyivät jo nuorena miehenä pohjoisen reissuilla.
Lopulta Heikkilä päätti muuttaa Lappiin kokonaan 2000-luvun puolivälissä.
”Ystävät ja perhe suhtautuivat ratkaisuuni ymmärtäväisesti ja kannustaen, mutta moni saattoi vähän ihmetellä sitä. Itsestänikin muutto tuntui verrattain radikaalilta askeleelta. Tunturi-Lappi voi tuntua ulkopuolisista syrjäiseltä paikalta, mutta koen olevani täällä ennemminkin keskellä kaikkea kuin keskellä ei-mitään.”
Mikael Heikkilä kävi eräopaskurssin vuonna 2006, jonka jälkeen hän on työskennellyt sesonkiluontoisesti muun muassa opaspalvelu- ja safariyrityksissä. Muutama vuosi sitten hän perusti yritystoimintaa varten oman toiminimen ja on siirtynyt lähes kokonaan yrittäjäksi.
Lisäksi Heikkilä kouluttaa tulevia eräoppaita ammattiopisto Lappian Muonion toimipisteessä.
”Eräoppaan työssä ei tule koskaan valmiiksi, mikä tekee ammatista kiinnostavan.”
Työn parhaiksi puoliksi hän laskee mahdollisuuden olla läsnä luonnossa – sekä yksin että ihmisten kanssa.
”Näen eräoppaan kanssakulkijana; saan olla saattamassa ihmisiä paitsi elämyksiin ja kokemuksiin, myös uusiin oivalluksiin ja sitä kautta henkiseen kasvuun.”
Lue myös: Nauti luonnosta – etsi, keräile ja kisaile! Kokosimme 8 inspiroivaa ja virkistävää vinkkiä