On monta syytä siihen, miksi lapsen usko oppimiskykyynsä lopahtaa

Jaa kaverilleTilaa Seura

Puoli vuosisataa sitten ei kiitettävistäkään paljon kiitelty, saati – sinnikkäästäkään – yrittämisestä. Siksi oli taas hauska jakaa lastenlapsille ”mummistipendit” hyvistä arvosanoista – ja työskentelystä! Uskon helposti suomalaistutkimusta, jonka mukaan lapsi tulee kouluun luottaen kykyynsä oppia mitä vain. Mutta miksi tuo usko usein loppuu kolmannella luokalla? Itse kompastuin käsitöihin. Ei ollut ”mun juttu” eikä synny villasukkaa vieläkään. Koulussakin vain virttynyt kuutosen tekele, joka jäi kesken. Tutkijat tähtäävät nyt siihen, että lasten usko oppimiseensa säilyisi ja huomio siirtyisi pois numeroista. Osaamiset eivät ole muuttumattomia vaan kehittyvät tekemällä.

Uskon lopahtaminen kolmannella luokalla saattaa johtua siitä, että lapsi joutuu ensi kerran tosi vertailutilanteeseen: täällähän on muitakin osaajia. Havainto voi yllättää. Myös aikuisten liian suuret odotukset stressaavat ja hidastavat oppimista. Pitääkö kaikessa olla huippuhyvä? Mikä on tarpeeksi? Kenties kehumme lapsen osaamista kiireissämme katteettomasti. Se voi jarruttaa oppimista sitten, kun asiat vaikeutuvat, opiskelu vaatii ponnistelua eikä pelkkä lahjakkuus kanna. Lapsen pitäisi saada kuhunkin ikään sopivaa realistista palautetta: tässä olet hyvä ja tässä kehityt, kun teet töitä hyvin.

Peruskoulussa neron leima heltiää kuulemma lähinnä hyvällä matikkapäällä. Se vahvistaa osaajien itsetuntoa, mutta saattaa lannistaa muita. Kun matikkanerot ymmärtävät numeronsa luonnostaan, heillä on aikaa myös hölistä. Puhekööriin liittyvät sitten nekin, joiden pitäisi keskittyä laskuharjoituksiin. Olisiko syytä kiinnittää enemmän huomiota myös nuorten nerojen tuntityöskentelyyn, ei vain koetuloksiin?

Entä työelämä, johon koulussa tähdätään? Jos lasten opetus keskittyykin jatkossa enemmän työprosessiin kuin arvosanoihin, aikuisena meitä ei ainakaan toistaiseksi kehuta vain hyvästä yrityksestä, jos se ei johda tavoitteisiin suht vikkelästi. Työpaikoilla vasta vaivoin ymmärretään sekin, että virheistä voi oppia.

X