Mummolan ilot eivät unohdu – ”Fyysinen kosketus ja läsnäolo vastaavat yli tuhatta videopuhelua”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Päätoimittaja Erkki Meriluoto
Päätoimittaja Erkki Meriluoto © Tommi Tuomi / Otavamedia
"Leppoisista lapsuuden rutiineista kasvaa usein tapa, joita muistelemme ja vaalimme yhä aikuisenakin. Mummolan muistot luovat eräänlaisen henkisen turvapaikan", Vivan päätoimittaja Erkki Meriluoto kirjoittaa.

Kaunis kesäsää ja mummolan tunnelma. Mikäs sen parempaa.

Itselläni mielikuva yhdistyy heti lapsuuden maalaismaisemaan Urjalassa ja serkkujen kanssa leikkimiseen. Onkireissu lähijoelle tai seikkailu metsään, tyynysota, majojen rakennus, saunominen ja grillaus. Vapaamuotoista onnea ja iloa, jonka kaikille lapsille soisi.

Vaan kaikenlaista hankaluutta voikin nykyään olla esteenä. Näin on käynyt myös omien lasten kanssa koronapandemian myötä. Sen vuoksi toiseen mummolaan ei ole yli vuoteen päästykään.

Lapsenlapsen kehityksen seuraaminen on jäänyt isoäidillä videopuheluiden varaan. Vanhempi lapsista muistaa ja ikävöi, mutta nuorempi taitaa vain tohinoissaan kummastella, että kukahan siellä ruudussa oikein turisee.

Onneksi rokotukset ja maailman aukeaminen mahdollistavat taas pian matkan mummolaan, jos takapakkeja koronatartuntojen lisääntymisen myötä ei taas tule. Vaikka kyse onkin tällä kertaa kaupunkimummolasta, tunnelma on silti taattu. Sanonnan mukaan yksi kuva vastaa tuhatta sanaa. Väitän, että fyysinen kosketus ja läsnäolo vastaavat yli tuhatta videopuhelua.

Toivottavasti kohtaaminen myös juurtuu sydämeen pitkästä tauosta huolimatta. Siihen on parempi mahdollisuus, kun vierailu kestää pidempään. Viikko-pari on nykyään harvinaisempaa, mutta ennen vanhaan se oli aivan normaali aika kyläilyyn. Ehkä tietynlainen hektinen elämänrytmi siirtymisineen saa koronakriisin jälkeen luvan ottaa takapakkia.

Viva tuo mummolan tunnelmaa

Heinäkuun Viva-lehti on ilmestynyt.

Heinäkuun Viva-lehdessä pääsemme tunnelmallisen reportaasin muodossa kesämatkalle Jimin, 4, ja Alinan, 5, mummon ja papan mökille Puumalaan. Se tuoksuu mustikkapiirakalle, Saimaan järvivedelle ja pehmeille löylyille – ennen kaikkea sukupolvien väliselle lämmölle ja rakkaudelle. Pieni Alina-tyttö hakeutuu aina samaan paikkaan saunan jälkeen pillimehulle ja makkaralle.

Leppoisista lapsuuden rutiineista kasvaa usein tapa, joita muistelemme ja vaalimme yhä aikuisenakin. Mummolan muistot luovat eräänlaisen henkisen turvapaikan. Näin oli ihana tehdä silloin, ja sitä samaa se on vielä nytkin. Hyvän olon tuovat leikit ja rutiinit ovat niitä tärkeimpiä, joita uusille sukupolville opettaa.

Lue myös: Väriloistoa sisustukseen! Tiinan värikylläinen huvikumpu ei perinteitä kumarra: ”Kotini on iloinen ja värikäs cocktail – Retrojuttujen vuoksi se henkii myös omanlaistaan mummolameininkiä”

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X