Muutos vaatii rohkeutta – kultainen sääntö itsenäistymisen hetkiin: ”Vaikeinta voi olla muiden odotuksista luopuminen”

Jaa artikkeli
Päätoimittaja Erkki Meriluoto.
Päätoimittaja Erkki Meriluoto. © Tommi Tuomi/Otavamedia
Esimerkiksi urheilijoiden urien päättymiset ovat suuria itsenäistymisen hetkiä. Valmentaja ei enää kerro, mitä pitää tehdä, päätoimittaja Erkki Meriluoto kirjoittaa.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi Pekka Sauri innoitti ihmisiä pohtimaan, mikä on ollut heidän elämänsä merkittävin itsenäistymisen kokemus. Twitter-vastauksissa moni nimesi nuorena aikuisena omilleen muuttamisen.

Tähän joukkoon solahdan itsekin varsin tavanomaisen tylsällä tavalla. Ehkä se muutto Urjalan lapsuuskodista opiskelemaan Tampereelle ei ollut vielä niin dramaattista, mutta muutamaa vuotta myöhemmin siirtyminen Helsinkiin vaati jo hieman enemmän rohkeutta. Luvassa kun oli vain muutaman kuukauden kesätyöpätkä. Onneksi hommille tuli jatkoa, ja maalaispoika oppi hiljalleen muutenkin kulkemaan liikennevaloissa ja ajelemaan raitiovaunulla.

Moni on joutunut hyppäämään täysin arvaamatta suuriin saappaisiin. Yksi vastaajista joutui isän kuoltua kantamaan vastuuta kotitilasta jo 14-vuotiaana. Toinen menetti isänsä jo alakouluikäisenä, ja kun lapsia oli yhteensä kahdeksan, oli vain pakko pärjätä. Tarinat kertoivat myös lapsista, jotka ovat joutuneet huolehtimaan sisaruksistaan vanhempien juomisen vuoksi. Varttuneemmat vastaajat olivat kokeneet sota-ajan ja läheisten menestykset.

On ollut hyppyjä täysin tuntemattomaan eli muuttoja vieraaseen maahan maapallon toiselle puolelle – sekä myös hyppyjä syvälle itseensä. Kun nuorella iällä sairastuu masennukseen ja siitä hiljalleen toipuu.

Urheilijoiden urien päättymiset ovat suuria itsenäistymisen hetkiä.

Vastauksista mieleeni jäi erityisesti entisen kansanedustajan Jyrki J. Kasvin oivallus kolmekymppisenä. Hän ymmärsi, ettei hänen tarvitse täyttää kenenkään muun odotuksia. Riittää, kun saavuttaa ne, jotka itse itselleen asettaa.

Suuret itsenäistymisen hetket

Tämän viikon Seura-lehden kansihaastattelussa painiuransa lopettanut Petra Olli kertoo kipuilustaan urheiluelämän päättymisen jälkeen. Hän on kilpaillut nuoresta asti ja halunnut olla paras. Kun kilpailutavoitteiden asettaminen ja harjoitusrutiinit päättyvät, voi irtaantuminen olla henkisesti todella vaikeaa. Hän kertoo toimettomuuden aiheuttaneen syyllisyyden tunteita.

Urheilijoiden urien päättymiset ovat suuria itsenäistymisen hetkiä. Valmentaja ei enää kerro, mitä pitää tehdä. Tukijoukot pienenevät ja tutut kyselevät menneitä muistellen, etkö sittenkin jatkaisi.

Juuri silloin Kasvin oivallus on kultaakin kalliimpi. Lopulta vaikeinta kun voi olla juuri muiden odotuksista luopuminen.

Painija Petra Ollista tuntui, että oli parempi lopettaa ja olla haaskaamatta muiden aikaa, kun ei pystynyt olemaan täysillä mukana. ”Hiljalleen se liekki on vain sammunut. Jos haluaa menestyä ja pysyä huipulla, töitä on tehtävä ja aamulenkille pitää jaksaa lähteä.”

Painija Petra Ollista tuntui, että oli parempi lopettaa ja olla haaskaamatta muiden aikaa, kun ei pystynyt olemaan täysillä mukana. ”Hiljalleen se liekki on vain sammunut. Jos haluaa menestyä ja pysyä huipulla, töitä on tehtävä ja aamulenkille pitää jaksaa lähteä.” © Mikko Lehtimäki

X