Venäjän metsäpaloissa pääsee ilmaan mustaa hiiltä, joka nopeuttaa ilmastonmuutosta – ”Palokaudesta tulee hyvin vaarallinen”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Metsä roihuaa Burjatian alueella Itä-Siperiassa.
Metsä roihuaa Burjatian alueella Itä-Siperiassa. © Sputnik / Lehtikuva
Siperian ikirouta sulaa, ja tundralle on syntynyt kymmeniä suuria kraattereita. Ilmastonmuutos ei kiinnosta venäläisiä tarpeeksi.

Joka kevät ja kesä Venäjällä kulotetaan paljon nurmikoita. Tämä on maan tapa, koska se on hyvä keino saada nurmet nopeasti siisteiksi talven jälkeen. Aina välillä tuli leviää metsäpaloiksi.

Palokausi alkaa jo helmikuussa ja kestää kuukausia. Metsän lisäksi soilla roihuaa kuiva turve.

Paloissa pääsee ilmaan hiilidioksidia ja mustaa hiiltä, joka on hiilidioksidin ja metaanin jälkeen kolmanneksi suurin ilmastonmuutoksen aiheuttaja. Mustan hiilen arvellaan aiheuttavan jopa neljänneksen ilmaston lämpenemisestä arktisella alueella.

Ilmastonmuutos on mustan hiilen takia nopeutunut entisestään. Venäjällä Siperian ikirouta sulaa, ja tundralle on syntynyt kymmeniä suuria kraattereita, jotka todennäköisesti aiheuttaa maan alta räjähtäen esiin purkautuva metaani.

Venäjällä valtio tai kansalaiset eivät kuitenkaan vaadi muutosta.

Palontorjunta ei toimi

Greenpeace Venäjän energia- ja ilmasto-ohjelman johtaja Vladimir Tšuprov ja Greenpeace Venäjän metsäasiantuntija Aleksei Jarošenko kävivät Helsingissä kertomassa ilmastotilanteesta Venäjällä.

”Varsinkin kevään palokausi on pohjoisessa ikävä, koska silloin arktinen jääpeite on suurimmillaan”, Jarošenko sanoo.

Arktinen merijää sulaa joka vuosi entistä pienemmäksi. Tutkijat laskevat, että kokonaan jäätön kesä pohjoisella napa-alueella ei ole kaukana.

Metsäpaloja on yritetty Venäjällä torjua ja sammuttaa, mutta budjetit jäävät kauas siitä mitä tarvittaisiin, vaikka tänä vuonna niitä on lisätty viime vuoteen verrattuna. Duuma on äänestänyt tiukemman lain puolesta. Tiukka laki tekisi metsäpalojen raportoinnin ja tilastoinnin vääristelystä rangaistavaa.

Jarošenko sanoo, ettei tämä vielä riitä ja monet ongelmat odottavat ratkaisua.

”Uskomme, että tämän vuoden palokaudesta tulee hyvin vaarallinen, koska valtion palontorjuntakeinot eivät toimi.”

Tutkija kraatterin äärellä Jamalin niemimaalla Pohjois-Siperiassa.

Tutkija kraatterin äärellä Jamalin niemimaalla Pohjois-Siperiassa. © Reuters / Lehtikuva

Oheiskaasu talteen

Metsän lisäksi Venäjällä palavat turve ja maakaasu. Maakaasun soihduttamiseen eli oheiskaasun polttamiseen öljylähteillä on yritetty puuttua, ja sitä onkin saatu vähennettyä.

Venäjän lain mukaan öljykenttien vapautuvasta maakaasusta 95 prosenttia pitää ottaa talteen ja käyttää uudelleen. Jos polttaa yli viisi prosenttia, poltetuista tonneista pitää maksaa.

Vanhimmilla kentillä oheiskaasun kerääminen onnistuukin, koska niillä on siihen laitteita. Uusimmilla kentillä tällaista välineistöä ei ole, ja merellä on houkuttelevampaa polttaa kaasu kuin hyödyntää se. Tarvittavan laitteiston rakentaminen tulisi liian kalliiksi.

Esimerkiksi Prirazlomnaja-lautta Arktiksella polttaa paljon oheiskaasuja. Tämä lautta tuli surullisen kuuluisaksi, kun Venäjä otti kiinni 30 lautalle pyrkinyttä Greenpeace-aktivistia ja piti muun muassa suomalaista Sini Saarelaa vankilassa kaksi kuukautta vuonna 2013.

Vladimir Tšuprovin mukaan yritykset joutuvat maksamaan, jos ne polttavat liikaa oheiskaasuja. Siksi yritykset lobbaavatkin voimakkaasti lainsäädännön muuttamiseksi. Ne haluaisivat pudottaa tonnihinnan sadasosaan nykyisestä. Uusilla tuotantoalueilla esimerkiksi Itä-Siperiassa näin on tehtykin.

Siperian tundralle on syntynyt useita kraattereita. Ikirouta on alkanut sulaa.

Siperian tundralle on syntynyt useita kraattereita. Ikirouta on alkanut sulaa. © MV Photos

Lämpö karkaa asunnoista

Venäjän ympäristöpolitiikan apulaisprofessori Veli-Pekka Tynkkynen Aleksanteri-instituutista sanoo, että Venäjällä on jo onnistuttu puolittamaan oheiskaasujen poltot. Yritykset ovat oppineet käyttämään oheiskaasuja hyödyksi muun muassa tuottamalla siitä sähköä omiin tarpeisiinsa.

Parannettavaa on kuitenkin edelleen paljon. Vuosittain maan öljykentillä palaa noin 20 miljardia kuutiota oheiskaasua. Vuonna 2007 määrä oli vielä 50 miljardia kuutiota.

Tynkkynen löytää nopeasti muitakin säästökohteita. Asunnoista suuri osa on kymmeniä vuosia vanhoja, neuvostoaikaisia. Lämpö karkaa niistä helposti. Energiatehokkuutta lisäämällä voitaisiin saada paljon aikaiseksi.

Tšuprovkin sanoo, että jos hallitus tukisi asuntojen energiatehokkuutta, voitaisiin säästää kymmenen miljoonaa tonnia hiiltä vuodessa.

Uusiutuvan energian lisääminen auttaisi paljon. Nyt talot lämpiävät pääosin kaasulla ja hiilellä, mikä lisää ilmastokuormaa. Valtio tukee maakaasun tuotantoa, ja maakaasun käyttö on edullista.

Vladimir Tšuprov (vas.) ja Aleksei Jarošenko kävivät Helsingissä puhumassa Venäjän metsäpalotilanteesta. © Raisa Kyllikki Ranta

Tuulipuistoja rakenteilla

Uusiutuvaakin energiaa Venäjällä toki on, ja lisää on rakenteilla. Energiayhtiö Fortum voitti yhdessä paikallisen yhteistyökumppaninsa Rusnanon kanssa tarjouskilpailussa oikeuden rakentaa Venäjälle 1 000 megawattia takuuhintaista tuulivoimaa.

Tästä ensimmäinen 50 megawatin tuulipuisto on rakenteilla. Sen lisäksi Fortum otti tämän vuoden alussa käyttöön Venäjän ensimmäisen teollisen mittakaavan 35 megawatin tuulipuiston Uljanovskin kaupungissa. Viime marraskuussa Fortum osti Venäjältä myös kolme valmiiksi toiminnassa olevaa aurinkosähköpuistoa.

Fortumin sijoittajasuhdejohtaja Måns Holmberg kertoo, että näissä tuotettu sähkö menee myytäväksi maan sähköpörssiin. Venäjällä ei ole tapana myydä korvamerkittyä puhdasta uusiutuvaa sähköä, kuten esimerkiksi Suomessa on tapana.

Kaliningradin alueella kerätään talteen tuulienergiaa.

Kaliningradin alueella kerätään talteen tuulienergiaa. © Itar Tass/Lehtikuva

Kannustimena raha

Veli-Pekka Tynkkynen sanoo, että Venäjä kyllä mielellään esiintyy toimijana, joka kantaa globaalin vastuunsa. Ilmastopäästöjä onkin jonkin verran onnistuttu vähentämään. Kannustimena on kuitenkin ollut raha, eivät ympäristösyyt.

Venäjä on ollut mukana esimerkiksi YK:n ilmastoneuvotteluissa, mutta Venäjälle ilmastopolitiikka on ollut keino tehdä lehmänkauppoja. Esimerkiksi Kioton sopimuksen Venäjä ratifioi vuonna 2004, kun EU tuki sen pyrkimyksiä päästä maailmankauppajärjestö WTO:n jäseneksi. Kioton toiselle velvoitekaudelle maa ei enää lähtenyt.

Kioton pöytäkirjassa valtiot lupasivat laskea päästöjään vuosina 2008–2012 viidellä prosentilla alle vuoden 1990 päästötasojen. Kehitysmaita, kuten Kiinaa ja Intiaa, sopimus ei koskenut.

Kioton pöytäkirjan allekirjoittaneet teollisuusmaat sitoutuivat vähentämään niille määrätyn siivun ilmastopäästöistä vuoden 1990 päästöihin verrattuna. Venäjälle vertailuvuosi oli hyvä, koska sen päästöt vähenivät noin 30 prosenttia Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen.

Venäjä on allekirjoittanut myös Pariisin sopimuksen, mutta se on Kiotoa löyhempi ja perustuu sille, että maat itse lupailevat toimia. Venäjä ei ole ratifioinut sopimusta, eli se ei ole tuonut sitä konkreettisesti osaksi politiikkaansa.

Media vaikenee

Kansainvälisesti venäläiset haluavat painottaa, että maa on hyvä ilmastolle, mutta se ei kuitenkaan toimi niin, että ilmastomuutos olisi ykkösasia.

Venäjän öljyntuotannosta kaksi kolmannesta on valtion hallussa. Öljy-yhtiöille vihreä imago ei ole tärkeä.

Ympäristöjärjestöillä on ollut sananvaltaa esimerkiksi hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinneissa, mutta yritykset ovat usein perustaneet järjestöjä, jotka ovat osallistuneet arviointeihin yritysten puolesta.

Venäjän media ei juurikaan puhu ilmastonmuutoksesta, eikä se siksi kiinnosta median seuraajiakaan.

Venäjällä ilmastotyötä vaikeuttaa paljon myös kansan käsitys omasta maastaan. Venäläiset ovat tottuneet ajattelemaan, että Venäjä on energiasuurvalta.

Öljy ja kaasu ovat olleet olennaisia myös Venäjän suurvalta-aseman pönkittäjinä. Venäjällä ei ole muita rikkauksia, ja ilman näitä luonnonvaroja Venäjä olisi voimaton. Näiden rikkauksien hallinta on taannut vallan.

X