Näillä aloilla on vaikea saada töitä – Seura selvitti, mistä tutkinnoista valmistuvilla on suurin riski joutua työttömäksi
Yhteishaku on käynnissä nyt. Seura selvitti, mistä tutkinnoista valmistuneilla on vaikea saada töitä, ja kuinka työttömyyteen johtavia koulutuksia voisi karsia.
Digitalisaatio on vähentänyt monia tieto- ja viestintätekniikan alan ammatteja ja nostanut jäljelle jääneiden tehtävien vaatimustasoa. Ammatillisen koulutuksen suorittaneilla on ollut vaikea saada töitä alalta.
Jos haluat kouluttautua tietotekniikan alalle, tulevaisuus takaa sinulle töitä!
Näin lupaa ammattikoulut.fi-sivusto, jossa oppilaitokset mainostavat tieto- ja viestintätekniikan koulutuksiaan.
Lupaus ei pidä paikkaansa.
Opetushallinnon uusimman tilaston mukaan peräti joka neljäs tietojenkäsittelyn ja tietoliikenteen (ict) alan ammatillisen tutkinnon suorittanut oli vuosi valmistumisensa jälkeen työtön.
Toisen asteen koulutuksia on toistasataa, mutta niistä vielä todennäköisemmin työttömyyteen johtaa vain yksi: pintakäsittelyalan perustutkinto. Nyt käsittelemme kuitenkin pääasiassa ict-alalle kouluttautuneita, koska heitä on moninkertaisesti enemmän kuin maalareita.
Ammattioppilaitoksista valmistuville sopivat ict-työt alkoivat huveta Suomessa, kun Nokian puhelinvalmistus ensin hiipui ja lopulta vuonna 2013 myytiin ulkomaille. Lisäksi digitalisaatio karsi alan ammatteja ja nosti jäljelle jääneiden tehtävien vaatimustasoa.
Tuona vuonna työttömien osuus ammatillisen ict-tutkinnon vuotta aiemmin suorittaneista nousi 28 prosenttiin. Vuonna 2016 osuus kipusi jo 36 prosenttiin.
Viimeisin, vuoden 2018 lukema on 25 prosenttia. Kaikkein pahin on siis jo takana, mutta silti on outoa, että tietotekniikkaa pursuavassa yhteiskunnassa noin moni valmistunut on vailla töitä tai uutta koulutuspaikkaa.
Monella alalla vaikea saada töitä
Kuusitoistavuotiaan näkökulmasta olisi kohtuullista, että aikuiset laittaisivat oppilaitokset opettamaan taitoja, joista työnantajat ovat kiinnostuneita. Ja että millekään alalle ei kouluteta tietoisesti liikaa tekijöitä.
Näin ei kuitenkaan ole. Seura selvitti, että esimerkiksi puualan, puutarhanhoidon ja audiovisuaalisen viestinnän ammattitutkinnot sisältävät olennaisen riskin vaille jäädä ilman töitä. Videoammattilaisten liikakoulutus on vieläpä ollut yleisessä tiedossa kaksi vuosikymmentä.
Alla olevaan taulukkoon on poimittu niitä ammatillisten oppilaitosten, ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tutkintoja, joista valmistuvilla on iso riski jäädä ilman töitä. Mukana ei ole kuitenkaan aivan pienimpiä koulutusaloja.
Ammatillinen koulutus merkitsee keskimäärin suurempaa työttömyyden riskiä kuin korkeamman asteen tutkinnot, mutta vaihtelu eri ammatillisten tutkintojen välillä on suurta. Vain osa niistä on sellaisia, että valmistuneilla on vaikea saada töitä.
Koonnut: Jukka Heinonen, grafiikka: Anu Nieminen
Miksi ammatillisen ict-tutkinnon suorittaneiden työllistymisongelmat ovat niin pahoja? Asiaa on pohtinut entinen nokialainen, pitkän linjan koulutusammattilainen Tomi Vähätiitto, joka vastaa tieto- ja viestintätekniikan ammatillisesta opetuksesta espoolaisessa koulutusjätti Omniassa.
”Aina välillä tuskailen, miksi kaverit eivät tahdo saada töitä. Yksi syy on se, että alalle ei ole tullut sellaisia työllistäjiä kuin Nokia ja sen alihankkijat 2000-luvun alussa”, hän sanoo.
Mutta se ei ole koko selitys. Asiaan vaikuttaa sekin, että suuri osa nuorista haluaa suuntautua ohjelmistokehittäjäksi – ja tälle seksikkääksi koetulle linjalle myös otetaan selvästi eniten opiskelijoita.
”Kaikki halukkaat eivät edes pääse opiskelemaan koodaamista. Ongelma on vain se, että ohjelmistotalot haluavat insinööritason porukkaa. Meiltäkin moni jatkaa ammattikorkeakouluun, jonne olemme luoneet toimivan opintopolun.”
Mutta suinkaan kaikki ammatillisen ict-tutkinnon suorittaneet eivät jatka opintojaan. Ja juuri tästä porukasta moni jää työttömäksi.
Jyväskylän yliopiston tietotekniikan professori Pekka Neittaanmäki karsastaa sitä, että ammattioppilaitokset opettavat ohjelmointia irrallisena sen sovellutuksista, osa jopa pelien kehittämiseen painottuen.
”Ohjelmointi ilman matemaattis-loogista osaamista ja teknologista sovellutusta on hyvin hankalaa. Pelien kehittäminen ei välttämättä kuulu ammatillisiin oppilaitoksiin.”
Selviä merkkejä liikakoulutuksesta
Yksi suomalaisen koulutuksen kummallisuuksista on se, että joidenkin työttömyydestä kärsivien alojen koulutuspaikkoja on lisätty, ja vieläpä kiivaampaa tahtia kuin toisten alojen.
Esimerkiksi ict-alan ammatillisen koulutuksen uusien opiskelijoiden määrä kasvoi 3 651:stä 4 071:een vuosina 2013–2018. Nousua kertyi 12 prosenttia, kun samaan aikaan kaikkien ammatillisen koulutuksen uusien opiskelijoiden määrä kasvoi vain 7,5 prosentilla.
Koonnut: Jukka Heinonen, grafiikka: Anu Nieminen
Viestintä- ja informaatioalan ammattitutkinnon opinnot aloittaneiden määrä kasvoi tuolla aikavälillä 22 prosenttia, valmistuneiden kovista työttömyyslukemista huolimatta.
Liikakoulutus tiedostetaan myös Opetus- ja kulttuuriministeriössä, joka myöntää oppilaitoksille tutkintoluvat ja ainakin periaatteessa valvoo sitä, että kullekin alalle koulutetaan oikea määrä tekijöitä. Ongelman taustalla on raadollisiakin syitä.
”Varmaankin osa niistä opetuksen järjestäjistä, jotka eivät ole muuten saaneet paikkoja täyteen, ovat ottaneet liikaa opiskelijoita suosituille aloille, jotka eivät ole työllistymisen kannalta parhaita”, ylijohtaja Mika Tammilehto sanoo.
Hänen mukaansa muotialojen koulutusta on pyritty rajaamaan muun muassa keskustelemalla oppilaitosten kanssa. Lisäksi useiltä kouluilta on evätty niiden pyytämä lupa aloittaa uusi audiovisuaalisen alan koulutus.
Sen sijaan yhtäkään oppilaitosta ei ole määrätty lakkauttamaan niiden jo aloittamaa koulutusta.
Tammilehto uskoo, että ammatillisen koulutuksen uudistuksen yhteydessä vuonna 2018 toteutetut muutokset oppilaitosten rahoitukseen ohjaavat niitä vähitellen karsimaan heikosti työllistävien alojen koulutusta.
Työttömyyden torjunnan näkökulmasta muutos ei tosin ollut kovinkaan iso. Kun valmistuneiden työnsaannin ja jatkokoulutuksen vaikutus oppilaitoksen rahoitukseen oli ennen alle 3 prosenttia, nykyään se on noin 7 prosenttia.
Pitäisikö ministeriön karsia voimakkaammalla kädellä sellaisia opiskelupaikkoja, jotka näyttävät johtavan työttömyyteen? Tammilehdon mielestä ei.
”Nykymalli on paras käytettävissä oleva. Oppilaitoksilla on paras tieto alueidensa työvoimatarpeista, koska ne ovat kanssakäymisissä elinkeinoelämän kanssa. Keskusjohtoinen malli olisi jäykempi ja heikompi.”
Korjaajia puuttuu
Vuonna 2018 muutettiin myös koulutuksen sisältöjä. Samalla tieto- ja tietoliikenteen ammattitutkinnon nimike muuttui tieto- ja viestintätekniikaksi.
Ylijohtaja Mika Tammilehto arvioi, että asiat ovat kehittymässä parempaan suuntaan.
”Aika ajoi ohi entisestä tutkinnosta. Vielä ei ole tilastoja uuden tutkinnon suorittaneista, mutta uskon, että he työllistyvät paremmin kuin vanhasta tutkinnosta valmistuneet.”
Tomi Vähätiitto taas ei koe, että opetussisällöt olisivat paljonkaan muuttuneet.
”Olennaisin muutos on se, että tutkintoa voi räätälöidä entistä helpommin. Tosin kovinkaan moni nuori ei ole siihen valmis”, hän sanoo.
Pitäisikö tutkintoa muuttaa selvästi reippaammin, jotta niin moni ei joutuisi työttömäksi?
Professori Neittaanmäen mukaan ohjelmointi tulisi korvata käytännönläheisellä digitaitojen koulutuksella.
”Jos vaikka televisiosta tai sähköhellasta hajoaa muutaman euron hintainen osa, sille ei tahdo löytyä kohtuuhintaista korjaajaa. Digiyhteiskunnassa on useita tehtäviä, joihin tarvittaisiin enemmän tekijöitä.”
Vähätiitto lämpenee professorin ajatukselle.
”Nykyisessä kertakäyttökulttuurissa rikkinäisiä sähkölaitteita joudutaan suotta heittämään pois. Koulutusta tuki- ja korjaustehtäviin voisi hyvin lisätä.”
Neittaanmäellä on toinenkin kehitysidea.
”Jos valmistuneiden työllistymisen vaikutuksen oppilaitosten rahoitukseen nostaisi 20 prosenttiin, silloin se alkaisi tosissaan karsia työttömyyteen johtavia opiskelupaikkoja.”