Näin dna-tutkimus paljasti uskottomuuden Englannin hovissa

Neljä vuotta sitten englantilaisen Leicesterin kaupungin keskustassa löydettiin maan alta luuranko. Se ei ollut mikä tahansa löytö. Luut paljastui dna-testien avulla vuonna 1485 kuolleelle kuningas Rikhard III:lle kuuluviksi.

Löytö tunnistettiin Rikhard III:n luiksi dna-testien avulla. Jatkotutkimuksissa paljastui jotain yllättävää.

Paljastui skandaali. Englannin kuningashuoneessa oli ollut vuosisatojen saatossa uskottomuutta. Eri aikoina hovin naiset olivat saaneet lapsia, joiden biologinen isä ei ollutkaan naisten puoliso eli hallitsija.

Y-kromosomi paljastaa petoksen

Vuosisatoja piilossa olleet aviorikokset tulivat päivänvaloon y-kromosomin dna-testien perusteella.

Tämä on mahdollista siksi, koska ainoastaan pojat perivät y-kromosomin lähes identtisenä kopiona isältään. Sukupolvien välillä y-kromosomiin tulee vain pientä luonnollista muuntumista eli mutaatiota.

Koska y-kromosomi siirtyy isältä pojalle, tätä kromosomiketjua pitkin voi seurata sukulaisuutta vaikka kuinka monen sukupolven taakse.

Petokset hovissa paljastuivat siten, että Rikhard III:n y-kromosomia verrattiin tällä hetkellä elossa oleviin sukulaisiin, jotka olivat suorien isä-poika -ketjujen päässä Rikhard III:ta.

Vertaaminen onnistui, vaikka Rikhard III:n ainoa poika kuoli jo 11-vuotiaana, luonnollisesti ilman jälkeläisiä.

Ylös alas sukupuuta pitkin

Oheisesta grafiikasta näet, miten tutkijat selvittivät asian.

Koska suku ei jatkunut Rikhardista, tutkijat lähtivät peruuttamaan sukupolvien ketjussa taaksepäin aina Rikhard III:n isoisoisoisään, 1312 syntyneeseen kuningas Edward III:n asti. Tehtävä ei ole tutkijalle vaikea, sillä kuningashuoneen sukupuu on hyvin dokumentoitu.

Edward III:sta tutkija lähtivät kulkemaan sukupuuta alaspäin, Edwardin toisen pojan, John of Gauntin jälkeläisiin. He seurasivat viittä isä-poikaketjua, jotta sukulaisuus saataisiin varmistettua, eikä esimerkiksi avioton lapsi jossain kohtaa ketjua katkaisisi päättelyä.

Ketju kuitenkin katkesi. Yhdenkään nykyisin elävän Rikhard III:en mieslinjaisen sukulaisen y-kromosomi ei täsmännyt Rikhardin y-kromosomiin. Tämä kertoo siitä, että lapsen biologinen isä on joku muu kuin äidin puoliso useassa kohdassa sukupuuta. Dna-tutkijat kutsuvat tätä isälinjan vaihtumiseseksi.

Todennäköinen katkoskohta

Leicesterin yliopiston perinnöllisyystutkija Kevin Schürer pitää todennäköisempänä, että isälinja on katkennut John of Gauntin jälkeläisten ketjussa, koska heitä on enemmän, peräti 19 sukupolvea. Hänen veljensä Yorkin herttua Edmundin jälkeläisiä sukupuussa on kolme sukupolvea.

”Emme tiedä, missä kohtaa katkos on tapahtunut. Tiedämme vain sen, että jatkamme tutkimuksia”, Schürer sanoo.

Tähän mennessä on siis paljastunut, että aviorikoksia on ollut. Tulevina vuosina saattaa paljastua, ketkä niitä tekivät.